Subjektiivisuus rekrytointihaastattelussa : Rekrytoijien kertomuksia vuorovaikutuksesta
Rahkola, Camilla (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-10
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907012366
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201907012366
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma koostuu tutkimusartikkelista, joka on hyväksytty vertaisarviointiin kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan ohjeiden mukaisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella rekrytoijien subjektiivisuutta rekrytointihaastattelun aikana. Kiinnostuneita oltiin myös siitä, millaisten vuorovaikutuksen elementtien kautta subjektiivisuutta kuvailtiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen elementtien luokittelussa hyödynnettiin erityisesti David Rock:n SCARF-mallia.
Tutkimusaineiston (N=34) kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen. Menetelmän periaatteiden mukaisesti luotiin kaksi kehyskertomuksen variaatiota. Kehyskertomuksissa esiintyi rekrytoija, jonka rekrytointihaastattelun aikaisia tuntemuksia vastaajia pyydettiin kuvailemaan. Varianttina toimi rekrytointipäätös – kehyskertomuksen toisessa variaatiossa työnhakija palkattiin, toisessa taas ei. Vastaajien tehtävänä oli reflektoida sosiaalisen vuorovaikutuksen herättämien subjektiivisten tuntemusten merkitystä suhteessa tehtyyn rekrytointipäätökseen, ja tarkastella elementtejä, joista nämä subjektiiviset tuntemukset muodostuivat.
Aineistoa analysoidessa huomattiin, että vastaajien kuvaamat sosiaalisen vuorovaikutuksen elementit olivat pitkälti yhdistettävissä SCARF-mallin viiteen elementtiin: statukseen, varmuuteen, autonomiaan, samastuttavuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Elementtejä tulkittiin sen mukaan, kuinka vastaavat kuvasivat työnhakijan vuorovaikutuksen vaikuttavan rekrytoijan tuntemuksiin. Tärkein elementti rekrytoijien silmin oli varmuus, jota todensivat esimerkiksi kokemukset ”oikeasta tyypistä”, hakijan huolellisuus sekä vuorovaikutuksen johdonmukaisuus. Vähiten oleelliseksi elementiksi osoittautui autonomia, jota kuvasivat ilmaukset siitä, että työnhakija oli nöyrä ja toiselle tilaa antava. Tämän perusteella voidaan päätellä, että vastaajien mukaan työnhakijalla on oltava rekrytointihaastattelun vuorovaikutuksessa aktiivinen rooli.
Subjektiivisuuden käsittelyn tavat eivät merkittävästi varioineet sen mukaan, kumpaan kehyskertomuksen variaatioon vastattiin. Subjektiivisuutta käsiteltiin määrällisesti näkyvämmin kehyskertomuksen ensimmäisessä variaatiossa, jossa työnhakija päädyttiin palkkaamaan. Toisessa variaatiossa, jossa työnhakijaa ei palkattu, subjektiivisten tuntemusten käsittely jätettiin hieman vähemmälle. Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan siis pohtia, onko rekrytointihaastattelun subjektiivisten tuntemusten käsittelyllä eroa silloin, kun puhutaan positiivisista tuntemuksista negatiivisten sijaan.
Tutkimusaineiston (N=34) kerättiin eläytymismenetelmää käyttäen. Menetelmän periaatteiden mukaisesti luotiin kaksi kehyskertomuksen variaatiota. Kehyskertomuksissa esiintyi rekrytoija, jonka rekrytointihaastattelun aikaisia tuntemuksia vastaajia pyydettiin kuvailemaan. Varianttina toimi rekrytointipäätös – kehyskertomuksen toisessa variaatiossa työnhakija palkattiin, toisessa taas ei. Vastaajien tehtävänä oli reflektoida sosiaalisen vuorovaikutuksen herättämien subjektiivisten tuntemusten merkitystä suhteessa tehtyyn rekrytointipäätökseen, ja tarkastella elementtejä, joista nämä subjektiiviset tuntemukset muodostuivat.
Aineistoa analysoidessa huomattiin, että vastaajien kuvaamat sosiaalisen vuorovaikutuksen elementit olivat pitkälti yhdistettävissä SCARF-mallin viiteen elementtiin: statukseen, varmuuteen, autonomiaan, samastuttavuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Elementtejä tulkittiin sen mukaan, kuinka vastaavat kuvasivat työnhakijan vuorovaikutuksen vaikuttavan rekrytoijan tuntemuksiin. Tärkein elementti rekrytoijien silmin oli varmuus, jota todensivat esimerkiksi kokemukset ”oikeasta tyypistä”, hakijan huolellisuus sekä vuorovaikutuksen johdonmukaisuus. Vähiten oleelliseksi elementiksi osoittautui autonomia, jota kuvasivat ilmaukset siitä, että työnhakija oli nöyrä ja toiselle tilaa antava. Tämän perusteella voidaan päätellä, että vastaajien mukaan työnhakijalla on oltava rekrytointihaastattelun vuorovaikutuksessa aktiivinen rooli.
Subjektiivisuuden käsittelyn tavat eivät merkittävästi varioineet sen mukaan, kumpaan kehyskertomuksen variaatioon vastattiin. Subjektiivisuutta käsiteltiin määrällisesti näkyvämmin kehyskertomuksen ensimmäisessä variaatiossa, jossa työnhakija päädyttiin palkkaamaan. Toisessa variaatiossa, jossa työnhakijaa ei palkattu, subjektiivisten tuntemusten käsittely jätettiin hieman vähemmälle. Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan siis pohtia, onko rekrytointihaastattelun subjektiivisten tuntemusten käsittelyllä eroa silloin, kun puhutaan positiivisista tuntemuksista negatiivisten sijaan.