Kestävä ruokakasvatus alakoulussa
Salovaara, Krista (2019)
Salovaara, Krista
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906272304
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906272304
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisena kokonaisuutena kasvattajat käsittävät kestävän ruokakasvatuksen, millaisia käytänteitä ja se sisältää ja minkälainen rooli kestävällä ruokakasvatuksella voi olla alakoulussa kestävän kehityksen päämääriä tavoitellessa. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita myös siitä, mikä mahdollistaa tai estää kestävän ruokakasvatuksen toteutumisen alakoulussa.
Kestävä ruokakasvatus ei ole vakiintunut käsite tutkimuksen kentällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nostaa esiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden vaatimukset kestävästä elämäntavasta sekä ruoan kiistattoman kytköksen kestävän kehityksen ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin elementteihin. Kestävälle ruokakasvatukselle muodostetaan tutkimuksessa teoreettista pohjaa kestävän kehityksen kasvatuksen ja ympäristökasvatuksen teorioiden avulla. Teoreettisen taustan perusteella ruokaan liittyvien kytkentöjen ymmärtäminen ja niiden parissa kasvattaminen on maailman nykytilan valossa tarpeellista tai miltei pakollista.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja se kiinnittyy kriittisen ja taistelevan tutkimuksen perinteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien ja työelämässä olleiden luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävästä ruokakasvatuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä. Eläytymiskertomuksessa varioitiin yhtä seikkaa, jonka myötä aineisto koostui kahden tyyppisistä eläytymiskertomuksista. Kertomukset kuvasivat alakoulun onnistunutta ja epäonnistunutta ruokakasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen perusteella kasvattajat käsittävät kestävä ruokakasvatuksen kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja kestävän ruokahuollon yhdistelmäksi. Tutkimustulosten mukaan kokonaisvaltainen kasvatus koostuu kokemuksellisesta ja reflektoivasta oppimisesta, kasvattajan roolista esimerkkinä ja tiedonjäsentäjänä, sekä yhteisöllisyydestä ja yhteistyöverkostosta. Koulun toimintakulttuurilla ja koetulla yhteisöllisyydellä on keskeinen rooli kestävän ruokakasvatuksen toteutumisessa. Kestävä ruokahuolto tarkoittaa kestävän kehityksen mukaisia raaka-ainevalintoja, kuten lähellä tuotettua kasvisruokaa. Kestävä ruokahuolto tarkoittaa myös kouluruokailun järjestämistä pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lasten osallisuutta, hävikkiruoan minimointia, ja ruokailulle varattua riittävää aikaa.
Tutkimus osoittaa, että kestävä ruokakasvatus on ajankohtainen kehittämiskohde kasvatustyön kentällä.
Kestävä ruokakasvatus ei ole vakiintunut käsite tutkimuksen kentällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nostaa esiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden vaatimukset kestävästä elämäntavasta sekä ruoan kiistattoman kytköksen kestävän kehityksen ekologisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin elementteihin. Kestävälle ruokakasvatukselle muodostetaan tutkimuksessa teoreettista pohjaa kestävän kehityksen kasvatuksen ja ympäristökasvatuksen teorioiden avulla. Teoreettisen taustan perusteella ruokaan liittyvien kytkentöjen ymmärtäminen ja niiden parissa kasvattaminen on maailman nykytilan valossa tarpeellista tai miltei pakollista.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja se kiinnittyy kriittisen ja taistelevan tutkimuksen perinteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan luokanopettajien ja työelämässä olleiden luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä kestävästä ruokakasvatuksesta. Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä. Eläytymiskertomuksessa varioitiin yhtä seikkaa, jonka myötä aineisto koostui kahden tyyppisistä eläytymiskertomuksista. Kertomukset kuvasivat alakoulun onnistunutta ja epäonnistunutta ruokakasvatusta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tutkimuksen perusteella kasvattajat käsittävät kestävä ruokakasvatuksen kokonaisvaltaisen kasvatuksen ja kestävän ruokahuollon yhdistelmäksi. Tutkimustulosten mukaan kokonaisvaltainen kasvatus koostuu kokemuksellisesta ja reflektoivasta oppimisesta, kasvattajan roolista esimerkkinä ja tiedonjäsentäjänä, sekä yhteisöllisyydestä ja yhteistyöverkostosta. Koulun toimintakulttuurilla ja koetulla yhteisöllisyydellä on keskeinen rooli kestävän ruokakasvatuksen toteutumisessa. Kestävä ruokahuolto tarkoittaa kestävän kehityksen mukaisia raaka-ainevalintoja, kuten lähellä tuotettua kasvisruokaa. Kestävä ruokahuolto tarkoittaa myös kouluruokailun järjestämistä pedagogisesti tarkoituksenmukaisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lasten osallisuutta, hävikkiruoan minimointia, ja ruokailulle varattua riittävää aikaa.
Tutkimus osoittaa, että kestävä ruokakasvatus on ajankohtainen kehittämiskohde kasvatustyön kentällä.