"Tarina päiväkodista oli hauska! Pidin huumorista." : Tapaustutkimus vertaispalautteesta osana kuudesluokkalaisten kirjoitusprosessia
Vuorikoski, Meri (2019)
Vuorikoski, Meri
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906272301
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906272301
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuudesluokkalaisten asennoitumista äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa tapahtuvaa kirjoittamista kohtaan. Koska palaute on olennainen osa kirjoitusprosessia, tutkimuksessa keskityttiin tarkastelemaan kirjoituksen opetuksessa erityisesti oppilaiden ajatuksia palautteesta sekä palautteen antajan että vastaanottajan rooleissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää myös, millaista palautetta kuudesluokkalaiset toisilleen antavat.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka tavoitteena on kuvata ja ymmärtää tutkittavaa ilmiötä kokonaisvaltaisesti yhteen tapaukseen keskittymällä. Tapaustutkimus mahdollistaa monenlaisen aineiston käytön. Aineistoni keräsin Tampereen yliopiston normaalikoululla erään kuudennen luokan oppilaille pitämäni kirjoitusprojektin yhteydessä. Projekti koostui kahdeksasta oppitunnista, joiden aikana oppilaat kirjoittivat vanhemmille esitettävät puheet. Projektissa hyödynsin genrepedagogiikan, prosessikirjoittamisen sekä yhteisöllisen kirjoittamisen ajatuksia. Aineistoksi kertyi 22 oppilaiden Minä kirjoittajana -teemalla kirjoitettua tekstiä, 64 kirjoitettua vertaispalautetta, 22 oppilaan vastaukset loppukyselyn väittämiin ja avoimiin kysymyksiin sekä luokanopettajan teemahaastattelu.
Tutkimustulosten mukaan kuudesluokkalaiset suhtautuvat kirjoittamiseen ja sen opetukseen varsin positiivisesti. Oppilaat keksivät Minä kirjoittajana -teksteissään lukuisia syitä sille, miksi kirjoittaminen oli mielekästä, joskin useimmin kirjoittamisesta tykkääminen liitettiin johonkin tiettyyn tekstilajiin. Vain yksi oppilas ei maininnut pitävänsä kirjoittamisesta. Selvästi vähemmän oppilaat mainitsivat teksteissään syitä sille, miksi kirjoittaminen ei ole heille mieluisaa. Luokanopettaja korosti kirjoittamisen opetuksessa jakamisen tärkeyttä, sillä oman tekstin jakaminen toisen ihmisen kanssa luo kirjoittamiselle merkitystä. Hänelle tärkeää oli motivoida oppilaita ja ylläpitää luokassa turvallista ilmapiiriä.
Palautteen antamista oli luokalla harjoiteltu paljon. Luokanopettaja kertoi, että palautteen antamisen opettelu oli aloitettu antamalla luokkatovereille vain positiivista palautetta esimerkiksi yksittäisten sanojen muodossa. Kun onnistumisia korostamalla saadaan luokkaan uhaton ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat antaa omat työnsä muiden nähtäväksi, voidaan teksteistä poimia myös kehittämisen kohteita. Tämä positiivisuus näkyikin kuudesluokkalaisten toisilleen kirjoittamissa vertaispalautteissa, sillä kaikkein useimmin kommentti oli muotoiltu kehuksi. 64 vertaispalautteesta löytyikin 248 kehua. Seuraavaksi suosituin palautteen muotoilutapa olivat suoraan tekstiin tehtävät korjaukset, joita palautteista löytyi 160 kappaletta.
Oppilaiden kirjoittamat vertaispalautteet oli mahdollista jakaa myös niiden kohteen mukaan. Palautteen kohteena useimmin oli koko tekstin laatu. Myös sisällön yksityiskohtia sekä rakenteeseen kohdistuvia asioita kommentoitiin palautteissa paljon. Kuudesluokkalaisten kirjoittamat vertaispalautteet ovatkin paitsi positiivisia, myös kohteidensa puolesta monipuolisia. Oppilaat ymmärtävät palautteen saamisen tärkeyden ja uskovat itse antaneensa hyödyllistä palautetta, vaikka joidenkin mielestä sopivan palautteen keksiminen tuntui vaikealta. Kuudesluokkalaiset haluavat saada teksteistään palautetta, joka auttaisi heitä kehittymään kirjoittajana. Opettajan positiivinen suhtautuminen kirjoittamisen opetukseen ja sitkeä palautteen antamisen opettaminen näyttävätkin tuottaneen tulosta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka tavoitteena on kuvata ja ymmärtää tutkittavaa ilmiötä kokonaisvaltaisesti yhteen tapaukseen keskittymällä. Tapaustutkimus mahdollistaa monenlaisen aineiston käytön. Aineistoni keräsin Tampereen yliopiston normaalikoululla erään kuudennen luokan oppilaille pitämäni kirjoitusprojektin yhteydessä. Projekti koostui kahdeksasta oppitunnista, joiden aikana oppilaat kirjoittivat vanhemmille esitettävät puheet. Projektissa hyödynsin genrepedagogiikan, prosessikirjoittamisen sekä yhteisöllisen kirjoittamisen ajatuksia. Aineistoksi kertyi 22 oppilaiden Minä kirjoittajana -teemalla kirjoitettua tekstiä, 64 kirjoitettua vertaispalautetta, 22 oppilaan vastaukset loppukyselyn väittämiin ja avoimiin kysymyksiin sekä luokanopettajan teemahaastattelu.
Tutkimustulosten mukaan kuudesluokkalaiset suhtautuvat kirjoittamiseen ja sen opetukseen varsin positiivisesti. Oppilaat keksivät Minä kirjoittajana -teksteissään lukuisia syitä sille, miksi kirjoittaminen oli mielekästä, joskin useimmin kirjoittamisesta tykkääminen liitettiin johonkin tiettyyn tekstilajiin. Vain yksi oppilas ei maininnut pitävänsä kirjoittamisesta. Selvästi vähemmän oppilaat mainitsivat teksteissään syitä sille, miksi kirjoittaminen ei ole heille mieluisaa. Luokanopettaja korosti kirjoittamisen opetuksessa jakamisen tärkeyttä, sillä oman tekstin jakaminen toisen ihmisen kanssa luo kirjoittamiselle merkitystä. Hänelle tärkeää oli motivoida oppilaita ja ylläpitää luokassa turvallista ilmapiiriä.
Palautteen antamista oli luokalla harjoiteltu paljon. Luokanopettaja kertoi, että palautteen antamisen opettelu oli aloitettu antamalla luokkatovereille vain positiivista palautetta esimerkiksi yksittäisten sanojen muodossa. Kun onnistumisia korostamalla saadaan luokkaan uhaton ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat antaa omat työnsä muiden nähtäväksi, voidaan teksteistä poimia myös kehittämisen kohteita. Tämä positiivisuus näkyikin kuudesluokkalaisten toisilleen kirjoittamissa vertaispalautteissa, sillä kaikkein useimmin kommentti oli muotoiltu kehuksi. 64 vertaispalautteesta löytyikin 248 kehua. Seuraavaksi suosituin palautteen muotoilutapa olivat suoraan tekstiin tehtävät korjaukset, joita palautteista löytyi 160 kappaletta.
Oppilaiden kirjoittamat vertaispalautteet oli mahdollista jakaa myös niiden kohteen mukaan. Palautteen kohteena useimmin oli koko tekstin laatu. Myös sisällön yksityiskohtia sekä rakenteeseen kohdistuvia asioita kommentoitiin palautteissa paljon. Kuudesluokkalaisten kirjoittamat vertaispalautteet ovatkin paitsi positiivisia, myös kohteidensa puolesta monipuolisia. Oppilaat ymmärtävät palautteen saamisen tärkeyden ja uskovat itse antaneensa hyödyllistä palautetta, vaikka joidenkin mielestä sopivan palautteen keksiminen tuntui vaikealta. Kuudesluokkalaiset haluavat saada teksteistään palautetta, joka auttaisi heitä kehittymään kirjoittajana. Opettajan positiivinen suhtautuminen kirjoittamisen opetukseen ja sitkeä palautteen antamisen opettaminen näyttävätkin tuottaneen tulosta.