Juridinen euroopanenglanti, common law ja suomalaisten säädösten englanninkieliset käännökset : Vertaileva korpustutkimus
Koski, Niko (2019)
2019
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906262277
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906262277
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani pyrin selvittämään, miten mannereurooppalaisen kansallisen lainsäädännön epäviralliset englanninkieliset käännökset eroavat tekstuaalisilta piirteiltään Euroopan unionin lainsäädännön englanninkielisistä toisinnoista sekä common law -oikeudellisesta kansallisesta lainsäädännöstä. Vertailevan korpusanalyysin lähtökohtana on niin kutsuttu käännösuniversaaliteoria, jota käytetään apuna tutkimusaineiston tarkastelussa.
Tutkimuksen aineistona on 26 suomalaisen lain epävirallista englanninkielistä käännöstä, 24 Euroopan unionin asetuksen englanninkielistä toisintoa sekä 18 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin antamaa lakia. Tutkimusaineisto on koottu kolmeksi eri korpukseksi, joiden eroja tarkastellaan globaalisti makrotasolla (virkepituus, sanaluokat, TTR-luku, leksikaalinen tiheys) sekä paikallisesti mikrotasolla (sanasto, n-grammit, juridisen logiikan kommunikointi). Korpusanalyysissa saatuja havaintoja peilataan eksplikoitumisen, normalisoitumisen ja yksinkertaistumisen käännösuniversaalihypoteeseihin.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vertailevan korpustutkimuksen menetelmin, palautuuko suomalaisissa säädöskäännöksissä käytettävä englanti common law’hon vai Euroopan unionin instituutioissa muodostuneeseen juridiseen euroopanenglantiin. Hypoteesina on, että suomalaisten lakien englanninkieliset käännökset ovat tekstuaalisilta piirteiltään yhdenmukaisempia Euroopan unionin asetusten englanninkielisten toisintojen kanssa kuin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin lakien kanssa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskiössä on käännösuniversaaliteoria, jonka avulla tekstuaalisten piirteiden yhdenmukaisuutta korpusten välillä tarkastellaan. Oikeuskieltä ja oikeusjärjestelmiä tarkastellaan juridisten tekstien kääntämisen näkökulmasta, ja erityisesti juridisen englannin piirteitä tarkastellaan mannereurooppalaisten oikeusjärjestelmien ja common law -oikeuden näkökulmasta.
Tutkimuksessa saatiin selville, että suomalaisten lakien epävirallisten käännösten englanti on tekstuaalisilta piirteiltään lähempänä Euroopan unionissa käytettävää juridista englantia kuin common law -englantia. Tuloksista ei saatu tukea käännösuniversaalihypoteeseille, ja näyttää siltä, että institutionaaliset käytännöt sekä englannin kielen ongelmallinen asema eurooppalaisten juridisten tekstien kielenä vaikuttavat merkittävästi juridisissa teksteissä käytettävän englannin muotoon.
Tutkimuksen aineistona on 26 suomalaisen lain epävirallista englanninkielistä käännöstä, 24 Euroopan unionin asetuksen englanninkielistä toisintoa sekä 18 Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin antamaa lakia. Tutkimusaineisto on koottu kolmeksi eri korpukseksi, joiden eroja tarkastellaan globaalisti makrotasolla (virkepituus, sanaluokat, TTR-luku, leksikaalinen tiheys) sekä paikallisesti mikrotasolla (sanasto, n-grammit, juridisen logiikan kommunikointi). Korpusanalyysissa saatuja havaintoja peilataan eksplikoitumisen, normalisoitumisen ja yksinkertaistumisen käännösuniversaalihypoteeseihin.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää vertailevan korpustutkimuksen menetelmin, palautuuko suomalaisissa säädöskäännöksissä käytettävä englanti common law’hon vai Euroopan unionin instituutioissa muodostuneeseen juridiseen euroopanenglantiin. Hypoteesina on, että suomalaisten lakien englanninkieliset käännökset ovat tekstuaalisilta piirteiltään yhdenmukaisempia Euroopan unionin asetusten englanninkielisten toisintojen kanssa kuin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin lakien kanssa.
Tutkielman teoreettisen viitekehyksen keskiössä on käännösuniversaaliteoria, jonka avulla tekstuaalisten piirteiden yhdenmukaisuutta korpusten välillä tarkastellaan. Oikeuskieltä ja oikeusjärjestelmiä tarkastellaan juridisten tekstien kääntämisen näkökulmasta, ja erityisesti juridisen englannin piirteitä tarkastellaan mannereurooppalaisten oikeusjärjestelmien ja common law -oikeuden näkökulmasta.
Tutkimuksessa saatiin selville, että suomalaisten lakien epävirallisten käännösten englanti on tekstuaalisilta piirteiltään lähempänä Euroopan unionissa käytettävää juridista englantia kuin common law -englantia. Tuloksista ei saatu tukea käännösuniversaalihypoteeseille, ja näyttää siltä, että institutionaaliset käytännöt sekä englannin kielen ongelmallinen asema eurooppalaisten juridisten tekstien kielenä vaikuttavat merkittävästi juridisissa teksteissä käytettävän englannin muotoon.