Luokanopettajaopiskelijoiden tulkintoja musiikin opetuksesta : fokusryhmähaastattelujen diskurssianalyysi
Olsson, Saga (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252230
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252230
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat puhuvat musiikin opetuksesta. Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat luokanopettajaopiskelijoiden puheesta nousevat tulkintatavat musiikin opettamiseen sekä omiin valmiuksiinsa liittyen.
Aiempien tutkimusten mukaan luokanopettajaopiskelijat kokevat valmiuksiensa musiikin opettamisen suhteen olevan riittämättömiä (esim. Vesioja 2006; Tereska 2003; Hennessy 2000; Seddon & Biasutti 2008). Luokanopettajakoulutuksesta valmistuva opettaja on paperilla pätevä opettamaan musiikkia, sekä velvollinen antamaan Perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista opetusta työssään. Kuitenkin luokanopettajakoulutuksen musiikin oppimäärä on usein viiden opintopisteen laajuinen kokonaisuus, eikä sellaisenaan riitä tarjoamaan opiskelijalle musiikin opetukseen tarvittavia välineitä (Ahonen 2004).
Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijat. Tutkimus toteutettiin kahtena fokusryhmähaastatteluna, joista toiseen ryhmään osallistui monialaiset musiikin opinnot (yht. 5 op) suorittaneita opiskelijoita, ja toiseen ryhmään osallistui perusopintojen lisäksi musiikin erikoistumisopinnot (5+25 op) suorittaneita luokanopettajaopiskelijoita. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena saatiin kuusi keskusteluista noussutta tulkintarepertuaaria, eli puhetapojen merkityskehystä. Huolirepertuaarissa otettiin kantaa musiikin oppiaineen aseman puolesta ja omistautuneisuuden repertuaarissa määriteltiin hyvän musiikin opettajan olevan muun muassa omistautunut koko persoonallaan työhönsä. Luokanopettajan kompetenssia musiikin opetukseen neuvoteltiin toisaalta mahdollistamisen tulkintarepertuaarin kautta, ja toisaalta omia ja opiskelijoiden yleisiä lähtökohtia opettamiseen tuotiin esille epävarmuuden repertuaarin kautta. Mahdottomuuden repertuaarissa tuotiin esille musikaalisuuskäsityksiin liittyviä teemoja sekä tuotiin esiin heikot etenemismahdollisuudet musiikin opinnoissa ilman musiikkiharrastustaustaa. Kehittämisen repertuaarissa taas pyrittiin löytämään ratkaisukeinoja asenteellisiin ja rakenteellisiin ongelmiin musiikin opintojen kohdalla. Merkittävimpiä tuloksia tutkimuksen kannalta olivat toisaalta opiskelijoiden aktiivinen suhtautuminen musiikin opetukseen ja sen kehittämiseen, sekä toisaalta syvälle juurtuneet musikaalisuuskäsitykset, jotka vaikuttavat musiikin opetushalukkuuteen. Musiikin perusopintoihin liittyen nostettiin esille opintojen liian varhainen sijoittuminen opinnoissa, opintojen sisällön epäjohdonmukaisuus suhteessa musiikin opettamiseen työelämässä, sekä opiskelijoille jäävä heikko tietopohja siihen mitä musiikin opetuksen tulisi sisältää.
Aiempien tutkimusten mukaan luokanopettajaopiskelijat kokevat valmiuksiensa musiikin opettamisen suhteen olevan riittämättömiä (esim. Vesioja 2006; Tereska 2003; Hennessy 2000; Seddon & Biasutti 2008). Luokanopettajakoulutuksesta valmistuva opettaja on paperilla pätevä opettamaan musiikkia, sekä velvollinen antamaan Perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden mukaista opetusta työssään. Kuitenkin luokanopettajakoulutuksen musiikin oppimäärä on usein viiden opintopisteen laajuinen kokonaisuus, eikä sellaisenaan riitä tarjoamaan opiskelijalle musiikin opetukseen tarvittavia välineitä (Ahonen 2004).
Tutkimuksen kohteena olivat Tampereen yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijat. Tutkimus toteutettiin kahtena fokusryhmähaastatteluna, joista toiseen ryhmään osallistui monialaiset musiikin opinnot (yht. 5 op) suorittaneita opiskelijoita, ja toiseen ryhmään osallistui perusopintojen lisäksi musiikin erikoistumisopinnot (5+25 op) suorittaneita luokanopettajaopiskelijoita. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin keinoin.
Tutkimuksen tuloksena saatiin kuusi keskusteluista noussutta tulkintarepertuaaria, eli puhetapojen merkityskehystä. Huolirepertuaarissa otettiin kantaa musiikin oppiaineen aseman puolesta ja omistautuneisuuden repertuaarissa määriteltiin hyvän musiikin opettajan olevan muun muassa omistautunut koko persoonallaan työhönsä. Luokanopettajan kompetenssia musiikin opetukseen neuvoteltiin toisaalta mahdollistamisen tulkintarepertuaarin kautta, ja toisaalta omia ja opiskelijoiden yleisiä lähtökohtia opettamiseen tuotiin esille epävarmuuden repertuaarin kautta. Mahdottomuuden repertuaarissa tuotiin esille musikaalisuuskäsityksiin liittyviä teemoja sekä tuotiin esiin heikot etenemismahdollisuudet musiikin opinnoissa ilman musiikkiharrastustaustaa. Kehittämisen repertuaarissa taas pyrittiin löytämään ratkaisukeinoja asenteellisiin ja rakenteellisiin ongelmiin musiikin opintojen kohdalla. Merkittävimpiä tuloksia tutkimuksen kannalta olivat toisaalta opiskelijoiden aktiivinen suhtautuminen musiikin opetukseen ja sen kehittämiseen, sekä toisaalta syvälle juurtuneet musikaalisuuskäsitykset, jotka vaikuttavat musiikin opetushalukkuuteen. Musiikin perusopintoihin liittyen nostettiin esille opintojen liian varhainen sijoittuminen opinnoissa, opintojen sisällön epäjohdonmukaisuus suhteessa musiikin opettamiseen työelämässä, sekä opiskelijoille jäävä heikko tietopohja siihen mitä musiikin opetuksen tulisi sisältää.