Mitä tekee mies? Varhaiskasvatuksen miesten roolit ja miehen mallina toimiminen naiskasvattajien puheissa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia rooleja mieskasvattajilla on varhaiskasvatuksessa ja millaisia ehtoja miehen mallina toimimiseen liittyy. Tutkimusongelma kiteytyy sukupuolisensitiivisen kasvatuksen problematiikkaan: tarkoituksena on luoda kuvaa siitä, kuinka miehet ja miesten roolit välittävät lapsille erilaisia miehen malleja ja sukupuolirooleja. Tässä tutkimuksessa aihetta lähestytään naiskasvattajien näkökulmasta kartoittamalla naisten odotuksia, käsityksiä ja kokemuksia miehistä, heidän rooleistaan ja toiminnastaan sekä hyvästä mieskuvasta.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu sosiaalisen ja performatiivisen sukupuolen sekä hyvän kasvatuksen käsitteiden ympärille. Viitekehys pohjustaa miesten vastuuta omasta sukupuolirooleja välittävästä performanssistaan ja perustelee, miksi miehen mallina toimiminen on kasvatuksellisesti oleellinen kysymys. Lisäksi viitekehyksessä huomioidaan varhaiskasvatukselle ominainen toimintakulttuuri, jossa työnjako ja ammatilliset roolit perustuvat osittain moniammatillisen työyhteisön sisäisiin eroihin etenkin vahvuuksien, heikkouksien ja mielenkiinnon kohteiden osalta. Tässä tutkimuksessa erot liittyvät sukupuoleen ja siihen kytkeytyvään elämänhistoriaan.

Tutkimus sitoutuu hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan, on luonteeltaan laadullinen ja pyrkii kasvattajien kokemusmaailmaa kuvailevaan tietoon. Tutkimusaineisto koostuu viiden varhaiskasvatuksessa työskentelevän naisen pari- ja yksilöhaastatteluista. Haastatteluaineisto on kerätty puolistrukturoiduin teemahaastatteluin kevättalvella 2019 ja analysoitu sisällönanalyysin keinoin.

Miesten ja naisten piirteet ja roolit nähtiin haastatteluiden alkuun samanlaisiksi ja mahdollisia eroja pidettiin persoonaan, ei sukupuoleen liittyvinä. Haastatteluiden edetessä ja tutkimusanalyysin myötä erot tulivat kuitenkin näkyviksi ja vähintään potentiaalisesti työnjakoon vaikuttaviksi seikoiksi. Miehillä kuvaillaan olevan omanlaisensa rento, salliva ja suurpiirteinen työote. Heidän odotetaan tuovan varhaiskasvatukseen jotain vaihtoehtoista ja erilaista, naisvaltaista työyhteisöä täydentävää, mikä tutkimuksen valossa vaikuttaa toteutuvan miesten miestapaisina vahvuuksina ja rooleina esimerkiksi liikunnassa ja riehakkaissa leikeissä. Roolien toteutuminen varhaiskasvatuksen arjessa on vahvasti kiinni työyhteisön valinnoista. Haastatelluilla naisilla on pyrkimys sukupuolisensitiiviseen kasvatukseen ja he odottavat sitä myös miehiltä.

Miesten keskeinen merkitys liittyy miehen mallina toimimiseen, mutta lapsille välittyvän mieskuvan luonnetta ei oltu pohdittu. Tutkimuksessa syntyvä käsitys hyvästä mieskuvasta liittyy selkeästi ajatukseen sukupuoliroolien ja -stereotypioiden murtamisesta, sillä miehen mallin ideaalina pidetään vaihtoehtoista, erilaista ja perinteisestä poikkeavaa miestä, joka pyrkii laajentamaan sukupuolirooleja. Miesten nähdäänkin toimivan myös sukupuolirooleja rikkoen. Vaikka tutkimuksen valossa miehet saattavat myös vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja, miehiä ja miehen mallina toimimista ei voida pitää sukupuolisensitiivisyyden ideaalin kanssa ristiriitaisena, mikäli sukupuolisensitiivinen työote toteutuu.

Miesten piirteiden ja sukupuolittuneiden roolien lopullista todenmukaisuutta ja yleistettävyyttä ei voida tämän tutkimuksen pohjalta osoittaa. Tutkimuksen avulla on kuitenkin mahdollista osoittaa erilaisia eroja ja ongelmallisuuksia, joiden pohjalta on mahdollista käydä kasvatuskeskustelua ja tehdä tarpeellista jatkotutkimusta.