Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstö : vapaaehtoisten ja palkallisten demografia ja organisointi
Lehto, Juha (2019)
2019
Historian tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252213
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906252213
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin Helsingin vuoden 1952 olympialaisten henkilöstöä. Kisojen onnistumiseksi tarvittiin tuhansien ihmisten panosta. Osa heistä toimi tehtävissään vapaaehtoisuuden pohjalta ja osa oli palkattua henkilöstöä. Heidän lisäkseen kisoissa toimi puolustusvoimista komennettu olympiapataljoona.
Helsinki oli saanut järjestettäväkseen jos vuoden 1940 kesäolympialaiset mutta menettäneet kisat sodan vuoksi. Sieltä jäi kuitenkin itämään ajatus siitä, että vielä kerran saisi urheilukansa kisat järjestää. Vuonna 1947 Helsinki saikin vuoden 1952 kisat järjestettäväkseen. Maassa elettiin sotien jälkeistä jälleenrakentamista ja taakkaa lisäsi Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset. Kautta aikain pienimmät olympialaiset järjestävä kansa pystyi kuitenkin järjestämään unohtumattomat kilpailut.
Olympialaisten järjestelyt vaativat yli 12 000 ihmisen panoksen. Tutkimukseni antaa vastauksen siihen miten tuollainen määrä henkilöstöä saatiin rekrytoitua tuohon aikaan ilman Internetin apua. Työntekijöistä tuli kerätä tiedot, jakaa sopiviin tehtäviin, kouluttaa sekä organisoida ja huoltaa kisojen aikana. Selvitän myös sen millainen henkilöstö on demografisilta ominaisuuksiltaan ollut. Lukuisien erilaisten tehtävien hoitoon on tarvittu monenlaisia henkilöitä.
Näihin kysymyksiin pureudun XV Helsinki 1952 arkiston pohjalta. Tarkastelun kohteeksi valikoituivat toimintakertomukset, henkilöluettelot ja ilmoittautumiskaavakkeet. Aineisto oli hyvin moninaista, joka aiheutti paitsi tulkinnan haasteita myös monipuolisti näkökulmia. Toisena lähteenäni käytin Sulo Kolkan kirjoittamaa järjestelytoimikunnan virallistan toimintakertomusta vuodelta 1955. Teokseen on kerätty kisoihin liittyviä ydinasioita. Aineistoa käsittelen määrällisellä tutkimusotteella ja analysoin sitä tilastoanalyysiä apuna käyttäen. Toimintakertomusten osalta käytän tapaustutkimusta.
Aiemmin Helsingin kisoista on kirjoitettu jonkin verran, lähinnä stadionista ja itse urheilutapahtumista. Henkilöstö on jäänyt lähes täysin paitsioon, etenkin vapaaehtoiset, jotka arvostusta ansaitsevat omakseen. Tutkimukseni avulla selviää kuinka ison joukon henkilöstöä isojen kisojen järjestäminen vaatii.
Merkittävin tulokseni on se, että kisojen järjestelyt eivät pohjautuneet vain vapaaehtoistyöhön, vaan yllättävän suurelta osalta palkattuun henkilökuntaan. Puolustusvoimien panos oli myös hyvin merkittävä. Vuonna 1952 Helsingissä saatiin kokoon todella kielitaitoinen ryhmä järjestämään kansainvälistä tapahtumaa.
Helsinki oli saanut järjestettäväkseen jos vuoden 1940 kesäolympialaiset mutta menettäneet kisat sodan vuoksi. Sieltä jäi kuitenkin itämään ajatus siitä, että vielä kerran saisi urheilukansa kisat järjestää. Vuonna 1947 Helsinki saikin vuoden 1952 kisat järjestettäväkseen. Maassa elettiin sotien jälkeistä jälleenrakentamista ja taakkaa lisäsi Neuvostoliitolle maksettavat sotakorvaukset. Kautta aikain pienimmät olympialaiset järjestävä kansa pystyi kuitenkin järjestämään unohtumattomat kilpailut.
Olympialaisten järjestelyt vaativat yli 12 000 ihmisen panoksen. Tutkimukseni antaa vastauksen siihen miten tuollainen määrä henkilöstöä saatiin rekrytoitua tuohon aikaan ilman Internetin apua. Työntekijöistä tuli kerätä tiedot, jakaa sopiviin tehtäviin, kouluttaa sekä organisoida ja huoltaa kisojen aikana. Selvitän myös sen millainen henkilöstö on demografisilta ominaisuuksiltaan ollut. Lukuisien erilaisten tehtävien hoitoon on tarvittu monenlaisia henkilöitä.
Näihin kysymyksiin pureudun XV Helsinki 1952 arkiston pohjalta. Tarkastelun kohteeksi valikoituivat toimintakertomukset, henkilöluettelot ja ilmoittautumiskaavakkeet. Aineisto oli hyvin moninaista, joka aiheutti paitsi tulkinnan haasteita myös monipuolisti näkökulmia. Toisena lähteenäni käytin Sulo Kolkan kirjoittamaa järjestelytoimikunnan virallistan toimintakertomusta vuodelta 1955. Teokseen on kerätty kisoihin liittyviä ydinasioita. Aineistoa käsittelen määrällisellä tutkimusotteella ja analysoin sitä tilastoanalyysiä apuna käyttäen. Toimintakertomusten osalta käytän tapaustutkimusta.
Aiemmin Helsingin kisoista on kirjoitettu jonkin verran, lähinnä stadionista ja itse urheilutapahtumista. Henkilöstö on jäänyt lähes täysin paitsioon, etenkin vapaaehtoiset, jotka arvostusta ansaitsevat omakseen. Tutkimukseni avulla selviää kuinka ison joukon henkilöstöä isojen kisojen järjestäminen vaatii.
Merkittävin tulokseni on se, että kisojen järjestelyt eivät pohjautuneet vain vapaaehtoistyöhön, vaan yllättävän suurelta osalta palkattuun henkilökuntaan. Puolustusvoimien panos oli myös hyvin merkittävä. Vuonna 1952 Helsingissä saatiin kokoon todella kielitaitoinen ryhmä järjestämään kansainvälistä tapahtumaa.