Kuuluminen kaupungissa : maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten tilalliset kokemukset

Abstract

Maahanmuuttajien kuuluminen yhteiskuntaan ei ole ongelmatonta, koska jo lähtökohtaisesti se haastaa paikkaan kiinnitettyä kuulumisen ajatusta. Kansallisessa järjestyksessä ihmiset luokitellaan kuuluvaksi tiettyyn paikkaan kartalla ja maahanmuutto jää ilmiönä välitilaan. Tästä seuraa kuulumisen ja vierauden ambivalenssi, jossa maahanmuuttajat tulevat yhä uudelleen tunnistetuksi vieraaksi uudessa asuinympäristössään. Kaupungeissa tapahtuu väistämättä kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken ja kohtaamiset kantaväestön kanssa sisältävät sekä toiseuttamisen että potentiaalisen ennakkoluulojen murtamisen elementit. Kuulumisen tilallisuuden kautta voidaan hahmottaa kuulumisen suhdetta paikkoihin ja tiloihin.

Tässä pro gradu – tutkielmassa selvitetään, miten maahanmuuttajataustaiset nuoret aikuiset muodostavat kuulumista kaupungissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Kysyn, miten kuuluminen rakentuu maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten tilallisissa kokemuksissa Tampereella. Tutkielman aineistona on käytetty Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen Ketterä kaupunki –tutkimushankkeen Sosiaalisen monimuotoisuuden –osahankkeen yhteydessä kerättyä maahanmuuttajataustaisten yksilö- ja ryhmähaastatteluita tilallisista kokemuksista Tampereella. Haastatteluihin osallistuivat 11 henkilöä, jotka olivat 18-25-vuotiaita, pääasiassa pakolaistaustaisia nuoria aikuisia. Tutkielman analyysimenetelmänä on ollut teoriaohjaava sisällönanalyysi ja fenomenologinen tulkintakehys.

Maahanmuuttajataustaisten nuorten aikuisten kuuluminen rakentui Tampereella sosiaalisten kohtaamisten ja osallistumisen kautta. Kokemukset olivat sekä kuulumista, että vierautta tuottavia. Kuuluminen rakentui mielekkään tekemisen, kesän ja tervetulleeksi toivottavien kohtaamisten ja tilojen kautta. Näitä kokemuksia syntyi yhteisen tekemisen ja suvaitsevaisen asenteen ympärille. Toisaalta nuoret aikuiset myös muodostivat kuulumista itsereflektion keinoin. Vierautta tuotettiin yleistämisten, ruumiillisen häirinnän ja ulossulkevien kokemusten kautta. Useimmiten negatiivista huomiota saatiin erilaisen ulkonäön vuoksi, johon sisältyi myös uskonnollisten symbolien käyttö. Yleensä toiseuttamista koettiin julkisissa- ja kaupallisissa tiloissa. Kuulumisen ja vierauden kokemukset olivat läsnä samaan aikaan ja vuorotellen.

Suomessakin maahanmuuttajat haastavat yhteiskunnan yhtenäistarinaa ja sopeutumiskykyä muutoksiin. Jokaisen yksilön oikeus kaupunkiin tai kohtaamiset erilaisten etnisten ryhmien kanssa eivät automaattisesti takaa kuulumisen tunnetta, vaikka sisältävätkin potentiaalia sen rakentamiseen. Myöskään nykyiset kotouttamistoimenpiteet eivät ole pystyneet muuttamaan sitä, että etnistä syrjintää esiintyy. Tarvitaan asenteellisia ja rakenteellisia muutoksia, jotta maahanmuuttajat kokevat olevansa tasaveroisina osa Suomea ja suomalaisuutta.

ABSTRACT Belonging to the City. The spatial experiences of young adult with migrant backgrounds

Migrants as part of society is not without its complications due to the fact that the whole premise for belonging to a place is challenged. In societal order, people are categorised as belonging to a certain place geographically and so migrants are caught somewhere in the middle. This in turn causes an ambivalence of belonging and estrangement, where migrants are continually identified as strangers in their new living surroundings. Cities are places where interaction between different people groups is inevitable and can lead to the alleviation or even the breaking down of prejudices between natives and the migrants through otherness. Through spatial belonging is possible to examine the relations of belonging and space and place.

The objective of this Master’s Thesis is to examine how young adult with migrant backgrounds develop a sense of belonging in their city of residence as well as society in general. The main question is about how the belonging of young adults with a migrant background is constructed in spatial experiences in the city of Tampere. The research material used is the collected interviews of young adults with migrant backgrounds of the Social Diversity subproject, which is under the Dwellers in Agile Cities study project from the Academy of Finland Strategic Research Council. Eleven participants (aged 18 to 25) took part in the interviews of which most had a refugee background. The research methodology used was the theory-driven content analysis and the phenomenological framework.

A sense of belonging in Tampere among young adults with a migrant background was developed through social encounters and participation. Experiences among the youth produced both feelings of belonging as well as estrangement. A sense of belonging resulted through meaningful activities, the summer and welcoming interactions and spaces. These experiences took place through working together in an atmosphere of tolerance. In addition, a sense of belonging was increased through personal effort in self-reflection. Estrangement, on the other hand, was caused by generalisations, bodily harassment, and through exclusive experiences. Most often negative attention was due to difference in outer appearance, which consisted also of religious attire. Oftentimes otherness was experienced in public and commercial spaces. Feelings of belonging and estrangement were present both together and in an alternating manner.

In Finland, migrants challenge societal integration and adaptability to change. The rights of each individual to the city as well as to encounters with different ethnic groups does not automatically ensure a sense of belonging, even though the potential may be there. Also, current acculturation measures have not been able to completely do away with ethnic discrimination. Attitude and structural changes are needed to ensure that migrants experience that they are an equal part of Finland and being Finnish.