Politiikka ja kulttuurin kuluttaminen : puoluekannan ja konservatiivisuuden yhteys kulttuuriosallistumiseen Suomessa vuosina 2007 ja 2018

Abstract

Tässä kulttuurisosiologian alaan kuuluvassa tutkielmassa tarkastellaan kulttuurin kuluttamisen ja politiikan yhteyttä. Kulttuurin kuluttamisen tiedetään olevan kytköksissä yksilön yhteiskunnalliseen asemaan, mutta sitä on tutkittu hyvin vähän poliittisen orientaation näkökulmasta. Kuluttamisen voi kuitenkin nähdä olevan poliittista, sillä kuluttamisen taustalla voivat vaikuttaa esimerkiksi yksilön arvot. Sekä kulttuurinen että poliittinen kenttä ovat muuttuneet 2000-luvulla, ja nämä muutokset saattavat näkyä myös kulttuurin ja politiikan keskinäisen suhteen muutoksena. Tutkielmassa selvitetään, ovatko vastaajan puoluekanta ja poliittisten asenteiden konservatiivisuus yhteydessä kulttuuriosallistumiseen ja jos ovat, säilyykö yhteys, kun otetaan huomioon kulttuurin kuluttamiseen vaikuttavia sosiodemografisia tekijöitä. Lisäksi tarkastellaan yhteyksien ajallista muutosta vuosien 2007 ja 2018 välillä. Tutkielmassa käytetään kahta Tilastokeskuksen keräämää edustavaa kyselyaineistoa ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007” ja ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2018”. Kulttuurin kuluttamista kuvataan kolmella kulttuurimuuttujalla: korkeakulttuurisella, populaarikulttuurisella ja kaikkiruokaisella kulttuuriosallistumisella, jotka mittaavat erilaisissa kulttuuritapahtumissa käymisen useutta. Politiikkaa kuvaavat tutkielmassa vastaajan puoluekanta sekä mielipideväittämistä muodostettu konservatiivisuusmuuttuja. Sosiodemografisina taustamuuttujina käytetään sukupuolta, ikää, koulutusastetta ja asuinalueen tyyppiä. Muuttujien yhteyksiä on tutkittu erilaisten muuttujien yhtenäisvaihtelua kuvaavien menetelmien, kuten keskiarvovertailujen, korrelaatioiden ja ristiintaulukoinnin avulla ja lisäksi on tehty regressiotarkastelu (GLM).

Eri kulttuuriosallistumisen muodot poikkeavat toisistaan odotetusti. Sekä korkeakulttuuriseen että kaikkiruokaiseen osallistumiseen ovat yhteydessä naissukupuoli, korkea ikä, koulutusasteen korkeus sekä kaupunkimaisessa ympäristössä asuminen. Populaarikulttuuriseen osallistumiseen ovat yhteydessä miessukupuoli, nuori ikä, kaupunkimaisessa ympäristössä asuminen ja koulutusasteen korkeus. Kulttuurin kuluttamiseen ovat yhteydessä sekä puoluekanta että konservatiivisuus, oli kyse sitten korkeakulttuurisesta, populaarikulttuurisesta tai kaikkiruokaisesta kulttuuriosallistumisesta. Näistä kahdesta konservatiivisuus on selkeästi voimakkaammin yhteydessä kulttuuriosallistumiseen. Konservatiivisuus vähentää kaikkien kolmen kulttuuriosallistumisen muodon kuluttamista. Lisäksi puolueiden kannattajien välillä on havaittavissa eroja kulttuuriosallistumisessa. Sosiodemografisten tekijöiden vakiointi heikentää konservatiivisuuden ja puoluekannan yhteyksiä kulttuuriosallistumiseen ja lieventää eri puolueiden kannattajien välisiä eroja, mutta yhteydet eivät katoa. Tutkielman keskeisin johtopäätös on se, että politiikan ulottuvuus on selkeästi yhteydessä kulttuurin kuluttamiseen. Kahdesta politiikkamuuttujasta konservatiivisuus näyttäytyy tekijänä, joka on suhteellisen voimakkaasti yhteydessä kulttuuriosallistumiseen. Kulttuurin kuluttamisen ja politiikan välinen yhteys ei ole voimistunut vuosien välillä. Tuloksissa on kuitenkin viitteitä siitä, että perinteisen puoluepolitiikan merkityksen heikentyminen ja arvojen merkityksen kasvu yhteiskunnassa näkyvät myös politiikan ja kulttuurin kuluttamisen yhteyksissä. Tutkielman tulokset osoittavat, että kulttuurin kuluttaminen on Suomessa poliittinen kysymys.