Exploring Social Objectivity through Hegemony, Antagonism and Heterogeneity : Outlining a Conceptual Approximation

Abstract

Tämän työn yleinen tavoite on tuoda käsitteellisesti yhteen diskurssin ja identiteetin jälkistrukturalismin teoreettinen näkökulma, sekä rauhan- ja konfliktintutkimuksen kenttä. Työn kontribuutio koostuu siitä, että tämä lähentäminen avaa erilaisia käsitteellisiä ja analyyttisiä näkökulmia niiden poliittisten ulottuvuuksien ymmärtämiseksi, jotka sijoittuvat diskursseja ja identiteettejä konstruoivien diskursiivisten ja visuaalisten referenssien taakse.

Vastatakseni tähän tavoitteeseen analysoin väitöskirjatutkimuksessani sosiaalisen todellisuuden järjestäytymistä (social objectivity configuration) kolmen viitepisteen kautta. Nämä viitepisteet sisältävät jälkifoundationalismin teorian, Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen työn eri elementtejä, sekä jälkistrukturalismin strategiat. Laclaun ja Mouffen teoreettinen näkökulma tunnetaan diskurssiteoriana.

Analyyttisen kontekstin avulla toteutettu pohdinta ja analyysi on konstruoitu erityisesti erilaisten sosiaalista todellisuutta koskevien selontekojen tarkastelua varten. Ensimmäisessä osassa kontekstualisoidaan hegemonia, antagonismi ja heterogeenisyys kuten käsitteelliset asetukset (conceptual settings). Näitä kolmea asetusta tarkastellaan mahdollisuuksina järjestää identiteettejä ja yhteiskunnallisia organisaatioita koskevia käsityksiä. Ehdottamani analyyttinen viitepiste on maailman diskursiivinen ja visuaalinen esittäminen erilaisten toimijoiden sosiaalista todellisuutta koskevissa selonteoissa. Tällainen representaatio toimii analyyttisenä viitepisteenä, joka mahdollistaa kirjoitettujen lähteiden ottamisen tutkimusmateriaaliksi.

Työn analyyttinen tavoite on tarkastella, miten sosiaalista todellisuutta koskevat selonteot on konstruoitu diskursiivisesti erilaisten toimijoiden toimesta ja edellä mainittujen asetuksien sisällä. Analyysin kriittinen ulottuvuus on kyseenalaistaa sekä merkityksen ja representaation välinen yhteismitallisuus, että tämän yhteismitallisuuden käyttö sosiaalista todellisuutta koskevien väitteiden rakentamisessa. Ensimmäisessä asetuksessa hegemonia kontekstualisoidaan tilanteena, joka tarkoittaa kaikkien diskurssien ja identiteettien yhdistämistä kollektiiviseksi kokonaisuudeksi. Hegemonia tarkoittaa hajanaisten elementtien järjestämistä sellaiseksi kokonaisuudeksi, joka pyrkii stabilisoimaan merkityksen sen omilla ehdoilla. Analyyttisenä viitepisteenä toimii Yhdistyneet Kansakunnat, joka esitetään maailmaa yhdistävänä hegemonisena toimijana.

Tämän jälkeen antagonismi toimii jakautuneen sosiaalisen kentän viitepisteenä, jossa kaksi vastakkaista elementtiä pyrkivät saavuttamaan hallitsevan aseman tietyssä diskurssissa. Tässä asetuksessa tavoitteena on ymmärtää diskurssin ja identiteetin järjestäytyminen binäärioppositioiden kautta ja selvittää negativiteetin konstitutiivinen aspekti. Tätä kontekstia varten analyyttinen viitepiste koostuu maailmanrauhan temaattisesta esittämisestä bipolaarisessa ja antagonistisessa maailmassa. Viimeiseksi heterogeenisyys kontekstualisoidaan sellaisena asetuksessa, jossa sosiaalinen ja poliittinen toimija on suljettu ulkopuolelle. Tärkein tehtävä tässä kontekstissa on seurata niitä tapoja, joilla toimija artikuloi diskurssin ja identiteetin laiminlyödystä asemastaan käsin. Analysoituna referenssinä toimii Zapatistinen liike, jonka maailmaa koskevia näkemyksiä tarkastellaan sekä lokaalilla että globaalilla tasolla.

Näiden käsitteiden kontekstualisoinnin yhteydessä harjoitettu pohdinta ja analysoidut tapaukset havainnollistavat eriäviä maailmankuvia sekä paljastavat erilaisia diskurssin ja identiteetin sosiaalisen järjestäytymisen tapoja, kuten diskurssiteoria on osoittanut. Pohdinta ja analyysi sisältää diskurssiteorian käsitteet, kuten yhtäläisyyden logiikka (logic of equivalence), erityisyyden logiikka (logic of difference), kiinnekohtat (nodal points), sekä tyhjä merkitsijä ja kelluva merkitsijä (empty and floating signifiers). Analyysissa käytetään jälkistructuralismin käsitettä, kuten dekonstruktio, tekstualisuus ja intertekstualisuus, sekä Gillian Rosen visuaaliset metodologiat. Tämä väitöskirjatutkimus haluaa muistuttaa sanojen ja kuvien vaikutusvallasta jokapäiväiseen elämäämme. Sanojen ja kuvien mosaiikin analysointi esittää kuinka paljon paradokseja on rauhan ja konfliktin ymmärtämisessä.

The general objective of this dissertation is to outline a conceptual approximation that links Peace and Conflict Research with a poststructuralist theorising and analysis of discourse and identity. The argument is that this theoretical perspective is very limited and not fully acknowledged in this field of studies. Thus, understanding approximation as the ‘act of coming near’, the objective is particularly developed by proposing different points of reference that put forward this perspective to the conceptual resources in Peace and Conflict Research. The approximation is developed with the aim to open different theoretical and analytical angles to comprehend the political dimension behind the discursive and visual references that construct discourses and identities.

The points of reference develop through an ontological-theoretical-analytical framework. The first point includes a post-foundational understanding of the social. This understanding considers the multiple and contingent foundations constituting the social and the political dimension behind this. The second point includes an analytical context based on the perspective developed by Ernesto Laclau and Chantal Mouffe, known as discourse theory. Specifically, the analytical context is based on the contextualisation of discourse theory’s noti ons of hegemony, antagonism and heterogeneity as conceptual settings. The conceptual settings are the frame in which the analysis takes place and they exemplify different configurations of discourse and identity. This is what is regarded as exploring social objectivity. Finally, the third point displays different ‘poststructural strategies’ used in the analysis.

With reference to the analytical context, the first conceptual setting displays hegemony as a configuration that involves the conjunction of all-encompassing discourse and identities into a collective one. This contextualisation entails the creation of a configuration from a dispersion of elements trying to stabilise meaning in its own terms. The analytical reference in this first setting portrays the United Nations as a hegemonic actor uniting the world. In the second conceptual setting, antagonism works as a reference of a divided social field where two opposite elements try to achieve a dominant position in a given discourse. In this scenario the aim is to understand the composition of discourse and identity though binary oppositions and to consider the constitutive aspect of negativity. For this setting, the analytical reference consists of the thematic representation of world peace in a bipolar antagonist context. Finally, in the last conceptual setting, heterogeneity is contextualised as a situation wherein a socio-political actor has been neglected or overlooked. The significant issue in this context is to follow the ways the actor articulates a discourse and identity from a disregarded position. The reference analysed is the Zapatista movement and their visions of the world from the local to the global level.

These three seemingly unrelated settings, along with the analysis of images and written sources, find common ground with the contextualisation that happens at the conceptual level. The articulation of images and quotations, that together form a mosaic of contingent identities and discourses, illustrate contrasting worldviews and show the different social configurations of discourse and identity as argued by discourse theory. Conceptually, the discussion develops considering discourse theory’s concepts such as the logics of equivalence and difference, nodal points, empty and floating signifiers, myths, and social imaginaries. These concepts are analytically complemented with the notions of discursivity, deconstruction, textuality and intertextuality, politics of visual representation, and with particular proposals of Gillian Rose’s visual methodologies.

The conceptual approximation provides insight into theoretical and analytical references based on poststructuralism with new lines, difficulties and openings in Peace and Conflict Research. Peace and conflict convey simultaneous contradictions and paradoxes that are necessarily mediated within words and images. This dissertation, thereby, intends to be a reminder of the dimension of power comprised by words and images in our everyday lives. The mosaic of contingent identities and discourses analysed in this work makes evident the need to think about the many foundations making the social and in the possibility of coexisting peace(s).