Hydrogen sulfide removal from synthetic biogas using anoxic biofilm reactors
Khanongnuch, Ramita (2019)
Khanongnuch, Ramita
2019
Doctoral Programme in Advanced Biological Waste-to-Energy Technologies
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906192105
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906192105
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää bioreaktoreita sulfidin poistamiseen nestemäisistä jätevirroista anoksisissa olosuhteissa. Lisäksi tavoitteena oli mahdollistaa rikkivetyä sisältävien kaasumaisten ja nitraattia sisältävien nestemäisten jätevirtojen yhtaikainen käsittely.
Ensiksi tutkittiin liukoisten epäorgaanisten rikkiyhdisteiden hapetusta rikkiä hapettavia ja nitraattia pelkistäviä (SO-NR) bakteereita sisältävällä mikrobiviljelmällä kahdessa erilaisessa bioreaktorissa, leijupetireaktorissa (FBR) ja kantajakappalereaktorissa (MBBR). Bioreaktoreiden toimintaa syötteen eri typen ja rikin moolisuhteilla vertailtiin käyttäen tiosulfaattia elektronidonorina ja nitraattia elektroniakseptorina. Molemmissa reaktoreissa saavutettiin yli 98 %:n tiosulfaatin poistotehokkuus ja nitraatti saatiin poistettua kokonaan N/S-suhteen ollessa 0,5. Erittäin typpirajoitteisissa olosuhteissa (NS suhde 0,1), MBBR:llä saavutettu tiosulfaatin poistotehokkuus (37,8 %) oli korkeampi kuin FBR:llä saavutettu tiosulfaatin poistotehokkuus (26,1 %). Kun syötteen N/S suhde palautettiin arvoon 0,5, MBBR:llä tiosulfaatin poistotehokkuus palautui yhden päivän aikana arvoon 94 %, kun taas FBR:llä kesti kolme päivää, että tiosulfaatin poistotehokkuus nousi arvoon 80 %. Kummallekin reaktorille kehitettiin oman euroverkko-pohjainen malli, joka ennusti luotettavasti tiosulfaatin ja nitraatin poistotehokkuuksia eri olosuhteissa.
MBBR:ään rikastunutta SO-NR-viljelmää hyödynnettiin valutusbiosuodattimessa (BTF) rikkivetyä ja nitraattia sisältävien synteettisten jätevirtojen samanaikaiseen käsittelyyn. Anoksisella BTF:llä suurin saavutettu rikkivedyn poistokapasiteetti oli 19,2 g S m-3 h-1 (99 % poistotehokkuus) rikkivetykuorman ollessa 20,0 g S m-3 h-1 (~500 ppmv) ja N/S suhteen noin 1,7. Koska nitraattia sisältävät jätevedet voivat sisältää myös orgaanisia yhdisteitä toisessa BTF:ssä tutkittiin Paracoccus versutus MAL 1HM19 kannan kykyä poistaa samanaikaisesti rikkivetyä, nitraattia ja orgaanisia yhdisteitä. Tällä BTF:llä saavutettiin nitraatin poistonopeus 16,7 g NO3--N m-3 h-1 ja asetaatin poistonopeus 42,0 g-asetaattia m-3 h-1. Saavutetut poistonopeudet olivat korkeampia kuin autotrofisia SO-NR bakteereja hyödyntävällä BTF:llä saavutetut arvot, jotka olivat 11,1 g NO3--N m-3 h-1 ja 10,2 g-asetaattia m-3 h-1. SO-NR bakteerien hallitseman anoksisen BTF:n toimintaa tutkittiin vaihtuvissa olosuhteissa kuten muuttuva kaasun ja valutusnesteen virtausnopeus, katkonainen nitraatin syöttö ja rikkivedyn shokkikuormitus, sillä tällaiset häiriöt ovat mahdollisia käytännön sovelluksissa. Olosuhteiden ohimenevät muutokset vaikuttivat merkittävästi rikkivedyn poistokapasiteettiin. Esimerkiksi rikkivedyn shokkikuormituksen jälkeen kesti 1,7 päivää ennen kuin rikkivedyn poistotehokkuus palasi yli 99 %:n tasolle.
Yhteenvetona voidaan todeta, että MBBR mahdollisti tehokkaamman tiosulfaatin poiston kuin FBR erityisesti typpirajoitteisissa olosuhteissa. MBBR:n ja BTF:n osoitettiin palautuvan nopeasti ohimenevistä kuormitustilanteista ja mahdollistavan siis vakaan epäorgaanisten rikkiyhteisen poiston synteettisistä jätevirroista.
Ensiksi tutkittiin liukoisten epäorgaanisten rikkiyhdisteiden hapetusta rikkiä hapettavia ja nitraattia pelkistäviä (SO-NR) bakteereita sisältävällä mikrobiviljelmällä kahdessa erilaisessa bioreaktorissa, leijupetireaktorissa (FBR) ja kantajakappalereaktorissa (MBBR). Bioreaktoreiden toimintaa syötteen eri typen ja rikin moolisuhteilla vertailtiin käyttäen tiosulfaattia elektronidonorina ja nitraattia elektroniakseptorina. Molemmissa reaktoreissa saavutettiin yli 98 %:n tiosulfaatin poistotehokkuus ja nitraatti saatiin poistettua kokonaan N/S-suhteen ollessa 0,5. Erittäin typpirajoitteisissa olosuhteissa (NS suhde 0,1), MBBR:llä saavutettu tiosulfaatin poistotehokkuus (37,8 %) oli korkeampi kuin FBR:llä saavutettu tiosulfaatin poistotehokkuus (26,1 %). Kun syötteen N/S suhde palautettiin arvoon 0,5, MBBR:llä tiosulfaatin poistotehokkuus palautui yhden päivän aikana arvoon 94 %, kun taas FBR:llä kesti kolme päivää, että tiosulfaatin poistotehokkuus nousi arvoon 80 %. Kummallekin reaktorille kehitettiin oman euroverkko-pohjainen malli, joka ennusti luotettavasti tiosulfaatin ja nitraatin poistotehokkuuksia eri olosuhteissa.
MBBR:ään rikastunutta SO-NR-viljelmää hyödynnettiin valutusbiosuodattimessa (BTF) rikkivetyä ja nitraattia sisältävien synteettisten jätevirtojen samanaikaiseen käsittelyyn. Anoksisella BTF:llä suurin saavutettu rikkivedyn poistokapasiteetti oli 19,2 g S m-3 h-1 (99 % poistotehokkuus) rikkivetykuorman ollessa 20,0 g S m-3 h-1 (~500 ppmv) ja N/S suhteen noin 1,7. Koska nitraattia sisältävät jätevedet voivat sisältää myös orgaanisia yhdisteitä toisessa BTF:ssä tutkittiin Paracoccus versutus MAL 1HM19 kannan kykyä poistaa samanaikaisesti rikkivetyä, nitraattia ja orgaanisia yhdisteitä. Tällä BTF:llä saavutettiin nitraatin poistonopeus 16,7 g NO3--N m-3 h-1 ja asetaatin poistonopeus 42,0 g-asetaattia m-3 h-1. Saavutetut poistonopeudet olivat korkeampia kuin autotrofisia SO-NR bakteereja hyödyntävällä BTF:llä saavutetut arvot, jotka olivat 11,1 g NO3--N m-3 h-1 ja 10,2 g-asetaattia m-3 h-1. SO-NR bakteerien hallitseman anoksisen BTF:n toimintaa tutkittiin vaihtuvissa olosuhteissa kuten muuttuva kaasun ja valutusnesteen virtausnopeus, katkonainen nitraatin syöttö ja rikkivedyn shokkikuormitus, sillä tällaiset häiriöt ovat mahdollisia käytännön sovelluksissa. Olosuhteiden ohimenevät muutokset vaikuttivat merkittävästi rikkivedyn poistokapasiteettiin. Esimerkiksi rikkivedyn shokkikuormituksen jälkeen kesti 1,7 päivää ennen kuin rikkivedyn poistotehokkuus palasi yli 99 %:n tasolle.
Yhteenvetona voidaan todeta, että MBBR mahdollisti tehokkaamman tiosulfaatin poiston kuin FBR erityisesti typpirajoitteisissa olosuhteissa. MBBR:n ja BTF:n osoitettiin palautuvan nopeasti ohimenevistä kuormitustilanteista ja mahdollistavan siis vakaan epäorgaanisten rikkiyhteisen poiston synteettisistä jätevirroista.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]