Tahattomasti lapsettomien naisten saama tuki
Sundell, Satu (2019)
Sundell, Satu
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-31
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906172042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906172042
Tiivistelmä
Yhä useammat parit hakeutuvat Suomessa lapsettomuushoitoihin, kun toivottua lasta ei yrityksistä huolimatta ala kuulua. Lapsettomuus voi aiheuttaa kokijalleen syvän kriisin, josta selviämiseksi tarvitaan tukea monelta eri taholta. Tarjotun tuen kehittämiseksi on syytä tutkia tahattomasti lapsettomien kokemuksia saamastaan tuesta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tahattomasti lapsettomien naisten tukijatahoja ja tahattomasti lapsettomien naisten saamaa tukea. Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston suruhanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tahattomasti lapsettomia naisia kohtaavan hoitohenkilöstön tietoa naisten saamasta tuesta ja näin auttaa kehittämään tarjottua tukea paremmin naisten tarpeita vastaavaksi.
Tutkimusaineisto muodostui 111 tahattomasti lapsettoman naisen kokemuksista saamastaan tuesta. Aineisto kerättiin lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n internet-sivustolle liitetyn e-kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajien taustatietoja ja kokemuksia lapsettomuudesta. Tämän osatutkimuksen aineisto muodostui vastauksista pyyntöön kuvailla keneltä ja millaista tukea vastaaja on lapsettomuuteen saanut. Aineisto analysoitiin taustakysymysten osalta SPSS tilasto-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen tuottamien vastausten osalta aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tukijatahoihin liittyvän tutkimuskysymyksen osalta suoritettiin määrällinen sisällönanalyysi, joka mahdollisti kunkin tukijatahon määrällisen osuuden kuvaamisen suhteessa vastaajien määrään.
Tahattomasti lapsettomat naiset olivat saaneet tukea (n=319) lähipiiriltä, vertaisilta ja ammattihenkilöstöltä. Lähipiirin tukea oli saatu puolisolta (67,6 %), ystävyyssuhteista (46,8 %), perheenjäseniltä (33,3 %), puolison vanhemmilta (2,7 %) ja lapsettomuudesta tienneiltä (17,1 %) saadusta tuesta. Vertaisten tuki sisälsi lapsettomuuden kokeneilta sukulaisilta (5,4 %), lapsettomuuden kokeneilta vertaisilta (22,5 %) ja lapsettomuuden kokeneilta ystäviltä (12,6 %) saadun tuen. Se oli myös vertaistoiminnasta (8,1 %) ja vertaisilta internetissä (32,4 %) saatua tukea. Ammattihenkilöstöltä saatu tuki oli terveydenhuoltohenkilöstön (19,8 %), henkiseen tukeen erikoistuneen ammattihenkilöstön (11,7 %), vaihtoehtohoitoja tarjoavien (4,5 %) sekä muun ammattihenkilöstön (2,7 %) tukea. Saatu tuki oli toisten avulla elämän mielekkyyden ylläpitämistä, lapsettomana onnistuneesti tai epäonnistuneesti kohdatuksi tulemista sekä toisten kokemuksiin ja tietoon perustuvaa tukea.
Eniten tahattomasti lapsettomat naiset saivat tukea omalta puolisoltaan. Muita merkittäviä tukitahoja olivat ystävyyssuhteet, perheenjäsenet ja vertaiset. Tässä tutkimuksessa puolison vanhemmilta koettiin saadun tukea vain harvoin. Vaikka lähes kaikki naiset olivat joko parhaillaan lapsettomuushoidoissa tai jo läpikäyneet hoidot, heistä alle viidennes koki saaneensa tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä. Systemaattiseen tuen tarjoamiseen osana lapsettomuushoitoprosessia tulisi tämän tuloksen perusteella kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia saadun tuen luonteesta ja laaja-alaisuudesta. Kokemukset saadusta tuesta ovat hyvin henkilökohtaisia mikä tulisi ottaa huomioon tukea tarjottaessa.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla tahattomasti lapsettomien naisten tukijatahoja ja tahattomasti lapsettomien naisten saamaa tukea. Tutkimus toteutettiin osana Tampereen yliopiston suruhanketta. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tahattomasti lapsettomia naisia kohtaavan hoitohenkilöstön tietoa naisten saamasta tuesta ja näin auttaa kehittämään tarjottua tukea paremmin naisten tarpeita vastaavaksi.
Tutkimusaineisto muodostui 111 tahattomasti lapsettoman naisen kokemuksista saamastaan tuesta. Aineisto kerättiin lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n internet-sivustolle liitetyn e-kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa kysyttiin vastaajien taustatietoja ja kokemuksia lapsettomuudesta. Tämän osatutkimuksen aineisto muodostui vastauksista pyyntöön kuvailla keneltä ja millaista tukea vastaaja on lapsettomuuteen saanut. Aineisto analysoitiin taustakysymysten osalta SPSS tilasto-ohjelmalla ja avoimen kysymyksen tuottamien vastausten osalta aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tukijatahoihin liittyvän tutkimuskysymyksen osalta suoritettiin määrällinen sisällönanalyysi, joka mahdollisti kunkin tukijatahon määrällisen osuuden kuvaamisen suhteessa vastaajien määrään.
Tahattomasti lapsettomat naiset olivat saaneet tukea (n=319) lähipiiriltä, vertaisilta ja ammattihenkilöstöltä. Lähipiirin tukea oli saatu puolisolta (67,6 %), ystävyyssuhteista (46,8 %), perheenjäseniltä (33,3 %), puolison vanhemmilta (2,7 %) ja lapsettomuudesta tienneiltä (17,1 %) saadusta tuesta. Vertaisten tuki sisälsi lapsettomuuden kokeneilta sukulaisilta (5,4 %), lapsettomuuden kokeneilta vertaisilta (22,5 %) ja lapsettomuuden kokeneilta ystäviltä (12,6 %) saadun tuen. Se oli myös vertaistoiminnasta (8,1 %) ja vertaisilta internetissä (32,4 %) saatua tukea. Ammattihenkilöstöltä saatu tuki oli terveydenhuoltohenkilöstön (19,8 %), henkiseen tukeen erikoistuneen ammattihenkilöstön (11,7 %), vaihtoehtohoitoja tarjoavien (4,5 %) sekä muun ammattihenkilöstön (2,7 %) tukea. Saatu tuki oli toisten avulla elämän mielekkyyden ylläpitämistä, lapsettomana onnistuneesti tai epäonnistuneesti kohdatuksi tulemista sekä toisten kokemuksiin ja tietoon perustuvaa tukea.
Eniten tahattomasti lapsettomat naiset saivat tukea omalta puolisoltaan. Muita merkittäviä tukitahoja olivat ystävyyssuhteet, perheenjäsenet ja vertaiset. Tässä tutkimuksessa puolison vanhemmilta koettiin saadun tukea vain harvoin. Vaikka lähes kaikki naiset olivat joko parhaillaan lapsettomuushoidoissa tai jo läpikäyneet hoidot, heistä alle viidennes koki saaneensa tukea terveydenhuoltohenkilöstöltä. Systemaattiseen tuen tarjoamiseen osana lapsettomuushoitoprosessia tulisi tämän tuloksen perusteella kiinnittää erityistä huomiota. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia saadun tuen luonteesta ja laaja-alaisuudesta. Kokemukset saadusta tuesta ovat hyvin henkilökohtaisia mikä tulisi ottaa huomioon tukea tarjottaessa.