Anaerobic treatment and resource recovery from methanol rich waste gases and wastewaters
Eregowda, Tejaswini (2019)
Eregowda, Tejaswini
2019
Doctoral Programme in Advanced Biological Waste-to-Energy Technologies
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta - Faculty of Engineering and Natural Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906172041
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906172041
Tiivistelmä
Metanoli on tärkeä haihtuva orgaaninen yhdiste, jota on sekä kaasumaisissa että nestemäisissä sivu- ja jätevirroissa, joita tuotetaan prosessiteollisuudessa kuten massa- ja paperiteollisuudessa, maaliteollisuudessa sekä öljynjalostuksessa. Vuonna 2017 ilmakehään pääsi pelkästään Yhdysvalloissa noin 55377 tonnia metanolia, josta vähintään 65% oli peräisin sellu- ja paperiteollisuuden sulfaattiprosessista. Tässä tutkimuksessa metanolia sisältäviä kaasumaisia ja nestemäisiä virtoja käsiteltiin biologisesti anaerobisissa bioreaktoreissa, kuten suodinreaktorissa (BTF) ja lietepatjareaktorissa (UASB). Näissä bioreaktoreissa metanolista tuotetut haihtuvat rasvahapot määritettiin kvantitatiivisesti ja reaktoreiden massatasapainot selvitettiin.
Metanolia poistettiin kaasufaasista pelkistämällä samalla tiosulfaattia (~ 1000 mg/L) anaerobisessa biosuotimessa, jota ajettiin 123 päivää. Kokeissa saavutettiin metanolin maksimipoistotehokkuudeksi 21 g/m3.h, kun taas tiosulfaatti poistettiin täydellisesti. Kaasufaasin metanolin poiston yhdistämistä selenaatin pelkistykseen tutkittiin toisessa anaerobisessa biosuotimessa 89 päivää syöttämällä metanolia ja selenaattia reaktoriin joko panos- tai jatkuvatoimisesti. Selenaatin poistotehokkuus oli > 90% panostoimisessa ja noin 68% jatkuvatoimisessa syötössä. Metanolin maksimipoistotehokkuus oli 46 g/m3.h. Metanolin poistoa yhdistettynä selenaatin pelkistykseen tutkittiin edelleen panostoimisessa anaerobisessa biosuotimessa, johon rikastettiin mikrobiyhteistö merisedimentistä. Reaktoria operoitiin 348 päivää, jonka aikana saavutettiin täydellinen selenaatin pelkistys jopa 140 mg/L selenaatin konsentraatiolla. Reaktorikokeiden lisäksi selenaatin, sulfaatin ja tiosulfaatin eri konsentraatioiden vaikutuksia haihtuvien rasvahappojen tuottoon metanolista tutkittiin panossysteemeissä.
Sellutehtaan nestemäistä metanolia sisältävää lauhdetta käsiteltiin kolmessa lietepatjareaktorissa, joita operoitiin 22, 37 ja 55 °C:ssa 51 päivää. Maksimi metanolinpoistotehokkuus oli 45% 55°C:ssa operoidussa reaktorissa ja lähes 100% etanolin ja asetonin poisto saavutettiin kaikissa UASB-reaktoreissa. Ennen lauhteen käsittelyä UASBreaktorissa, reaktoria operoitiin 113 päivää synteettisellä metanolia sisältävällä jätevedellä olosuhteissa, jotka edesauttavat metanolin asetogeneesiä haihtuviksi rasvahapoiksi.
Haihtuvien rasvahappojen talteenottoa anioninvaihtoadsorbenteilla tutkittiin panoskokeissa. Yksittäisten haihtuvien rasvahappojen adsorptiokapasiteettia tutkittiin Amberlite IRA-67 ja Dowex optipore L-493 adsorbenteilla sovittamalla kokeelliset tulokset adsorptio-isotermiin ja kineettisiin malleihin. Lopuksi testattiin asetaatin selektiivistä erottamista haihtuvia rasvahappoja sisältävästä liuosfaasista peräkkäisellä panosprosessilla.
Metanolia poistettiin kaasufaasista pelkistämällä samalla tiosulfaattia (~ 1000 mg/L) anaerobisessa biosuotimessa, jota ajettiin 123 päivää. Kokeissa saavutettiin metanolin maksimipoistotehokkuudeksi 21 g/m3.h, kun taas tiosulfaatti poistettiin täydellisesti. Kaasufaasin metanolin poiston yhdistämistä selenaatin pelkistykseen tutkittiin toisessa anaerobisessa biosuotimessa 89 päivää syöttämällä metanolia ja selenaattia reaktoriin joko panos- tai jatkuvatoimisesti. Selenaatin poistotehokkuus oli > 90% panostoimisessa ja noin 68% jatkuvatoimisessa syötössä. Metanolin maksimipoistotehokkuus oli 46 g/m3.h. Metanolin poistoa yhdistettynä selenaatin pelkistykseen tutkittiin edelleen panostoimisessa anaerobisessa biosuotimessa, johon rikastettiin mikrobiyhteistö merisedimentistä. Reaktoria operoitiin 348 päivää, jonka aikana saavutettiin täydellinen selenaatin pelkistys jopa 140 mg/L selenaatin konsentraatiolla. Reaktorikokeiden lisäksi selenaatin, sulfaatin ja tiosulfaatin eri konsentraatioiden vaikutuksia haihtuvien rasvahappojen tuottoon metanolista tutkittiin panossysteemeissä.
Sellutehtaan nestemäistä metanolia sisältävää lauhdetta käsiteltiin kolmessa lietepatjareaktorissa, joita operoitiin 22, 37 ja 55 °C:ssa 51 päivää. Maksimi metanolinpoistotehokkuus oli 45% 55°C:ssa operoidussa reaktorissa ja lähes 100% etanolin ja asetonin poisto saavutettiin kaikissa UASB-reaktoreissa. Ennen lauhteen käsittelyä UASBreaktorissa, reaktoria operoitiin 113 päivää synteettisellä metanolia sisältävällä jätevedellä olosuhteissa, jotka edesauttavat metanolin asetogeneesiä haihtuviksi rasvahapoiksi.
Haihtuvien rasvahappojen talteenottoa anioninvaihtoadsorbenteilla tutkittiin panoskokeissa. Yksittäisten haihtuvien rasvahappojen adsorptiokapasiteettia tutkittiin Amberlite IRA-67 ja Dowex optipore L-493 adsorbenteilla sovittamalla kokeelliset tulokset adsorptio-isotermiin ja kineettisiin malleihin. Lopuksi testattiin asetaatin selektiivistä erottamista haihtuvia rasvahappoja sisältävästä liuosfaasista peräkkäisellä panosprosessilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4991]