"Kansan naisilla on enimmäkseen paljo lapsia, joita he eivät tahtoisi” : naisten reproduktiotoiveet ja -pyrkimykset 1900-luvun alun Suomessa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään 1900-luvun taitteeseen ajoittunutta reproduktiokulttuurin murrosta naisten reproduktioon liittyvien toiveiden ja pyrkimysten kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan naisten lisääntymisoikeuksien ja -terveyden historian toteutumista ja kehitystä tutkittavana ajanjaksona. Tutkimuksen aikarajausta perustelee Suomessa 1900-luvun alkuun ajoittanut hedelmällisyyden transitio, jonka seurauksena lapsiluku pieneni yhteiskunnassa pysyvästi. Tutkimus osoittaa, että lisääntymisoikeuksien ja -terveyden toteutuminen ei ole itsestäänselvyys, vaan oikeudet on saavutettu pitkän kamppailun tuloksena. Oikeuksiin voidaan aina pyrkiä vaikuttamaan myös takautuvasti, jonka vuoksi niiden historiallista kehityskulkua on tärkeää tuoda tutkimuksessa esiin.

Kysyn tutkimuksessani millaista tietoista ajattelua naisilla oli oman lisääntymisensä suhteen 1900-luvun alun Suomessa? Tutkimuskysymykseni avulla naiset nousevat politiikan kohteista aktiivisiksi toimijoiksi. Selvitän, millaista ajattelua naisilla on ollut lisääntymisestä ja miten he ovat mahdollisesti haastaneet vallitsevaa reproduktiokulttuuria toiminnallaan. Tarkastelen naisten reproduktiotoiveita kolmen osatutkimusongelman kautta: millaisia pyrkimyksiä naisilla oli saada lapsia, rajoittaa lapsilukua ja keskeyttää raskaus.

Tutkimuksen aineistona toimii Duodecim-seuran vuonna 1914 keräämä tutkimusaineisto lapsenpäästöstä ja pienten lasten hoidosta. Aineisto tarjoaa monipuolisen lähdemateriaalin naisten reproduktiivisten toiveiden ja pyrkimysten tarkasteluun. Tutkimukseni teoreettiset lähtökohdat asettuvat muistitietohistorian ja mikrohistoriallisen analyysin tutkimusperinteeseen. Näiden avulla sukupuoleen perustuvat arvot, normit ja hierarkiat voidaan kyseenalaistaa ja tuoda näkyväksi. Etsin aineistostani mikrohistoriallisessa tutkimuksessa käytettyjä ”poikkeuksellisia tyypillisyyksiä”. Poikkeuksellisuuden ja tyypillisyyden käsitteiden avulla voidaan hahmottaa toimintaa, joka on jollakin tavalla eronnut oman aikansa ”normaalista”, ja näin tutkimus tuo yksilön omia toimintatapoja suhteessa yhteiskunnan normatiivisiin rakenteisiin. Käsitteellistän tutkimusta reproduktiokulttuurin käsitteen kautta, sillä sen avulla lisääntymiseen liittyviä ajatuksia ja toimintamalleja voi tarkastella kokonaisvaltaisesti.

Keskeisimmät tutkimustulokseni osoittavat, että naiset tunsivat synnytyksen kulkua ja yrittivät vaikuttamaan omaan lisääntymisterveyteensä. Naiset pyrkivät vaikuttamaan syntyvyyteen monipuolisilla menetelmillä, joihin lukeutui sekä mekaanisen ehkäisyn käyttö että kansan parissa toimiviksi toivotut taikauskoiset keinot. Äärimmäisenä keinona joissakin tapauksissa alkanut raskaus pyrittiin myös keskeyttämään.

Tutkimukseni käsittelee verrattain vähän tutkittua naisten toimintaa ja ajattelua lisääntymisestä 1900-luvun alussa, jolloin hedelmällisyys pieneni pysyvästi. Näin tutkimus tarjoaa lähtökohdat reproduktiokulttuurin murroksen jatkotutkimukselle. Analyysini muodostaa Duodecim-seuran aineistoon perustuen yleiskuvan, jonka johdosta tutkimusta on mahdollista jatkossa täydentää esimerkiksi alueellisuuteen keskittyen.