Kehittyvä opettaja 2020-luvulla: opetussuunnitelman laatijoiden silmin

Abstract

Suomalainen peruskoulu on ollut viime vuosina muutoksessa 2016 voimaan astuneiden uusien opetussuunnitelman perusteiden myötä. Opetussuunnitelmauudistuksen tarkoituksena on päivittää peruskoulua vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Tietoyhteiskunnan muutos on 2010-luvulla ollut nopeaa ja muuttanut työelämää vaikeammin ennakoitavaksi. Tulevaisuuden ennakoimattomuus ja tiedon runsas saatavuus ovat asettaneet kysymyksen peruskoulun tarjoamista valmiuksista suurennuslasin alle. Koulun muutoksen myötä kysymys opettajuuden muutoksesta on ajankohtainen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millä tavalla opettajuuden toivotaan muuttuvan uuden opetussuunnitelman myötä. Opettajuutta tarkasteltiin tutkimuksessa asiantuntijatyönä ja tutkimuksessa etsittiin vastausta myös opettajan asiantuntijuuden muutokselle.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin opettajuuteen vaikuttavia ajankohtaisia tekijöitä, joita ovat tiedon muuttunut luonne ja oppimiskäsityksen muutos, tieto oppimisesta ja opettajan itsensä kehittäminen sekä opettajan työn yhteisöllisyyden lisääntyminen. Yhteiskunnallinen arvoilmasto vaikuttaa koulukulttuuriin opetussuunnitelman kautta ja kouluissa luodaan toimintakulttuuri, jonka opettajat jalkauttavat käytäntöön oman asiantuntijuutensa mukaisesti. Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä oli asettaa tämän tutkimuksen tulosten mukainen kuva opettajuuden suunnasta osaksi myös laajempaa opettajuuden kehityskulkua peilaamalla tämän tutkimuksen tuloksia Fullanin & Kohosen (1996&1997) ja Luukkaisen (2004) määritelmiin opettajuudesta ja ennustuksiin opettajuuden kehittymisestä. Tutkimuksen aineistona käytettiin sekundääriaineistoa aiemmasta tutkimuksesta. Aineisto koostuu 23 teemahaastattelusta, joita analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Analyysissa etsittiin muutospuhetta, joka ryhmiteltiin nykytilaa ja muutoksen suuntaa kuvaavaan puheeseen sekä tulevaisuuden ideaalia kuvaavaan puheeseen. Sekä nykyisyys- että tulevaisuuspuheesta erotettiin opettajan osaamiseen ja opettajan toimintaan liittyvät puheenvuorot, jotka jaoteltiin vielä alaluokkiin. Vastaajat olivat koulun nykytilaan ja etenkin opettajistoon monin kohdin tyytyväisiä, mutta muutoksen suuntaa kuvattiin vastauksissa myös monipuolisesti. Kolme merkittävintä muutostarpeen yläteemaa olivat 1) liika sisältöpainotteisuus, 2) kankeus ja rutinoituminen ja 3) yksintekemisen kulttuuri. Muutoksen kulmakivenä nähtiin selkeästi opettajuuden kehittäminen. Vastaajien toiveista opettajan toimintaan liittyen oli erotettavissa myös kolme merkittävää yläteemaa, jotka voidaan nähdä vastinpareina merkittävimmille ongelmille. Nämä opettajan toiminnan yläteemat olivat 1) informaalin tiedon lisääminen, 2) joustavat työtavat ja 3) yhteisöllisyyden moninaistuminen. Opettajan asiantuntijuuden muutoksen kannalta merkittävä tulos on, että opettajalta edellytetään valmiutta itsensä ja työnsä jatkuvaan kehittämiseen. Tulokset opettajan asiantuntijuudesta noudattelevat Jakku-Sihvosen (2005) määritelmän mukaista asiantuntijalta vaadittavaa kaksitahoista alanhallintaa, jossa praktinen alanhallinta ja formaali tietoperusta yhdistyvät.

Halutun muutoksen toteutumista edistävistä tekijöistä tästä tutkimuksessa saatiin suuntaa-antavia mainintoja, jotka saivat tukea taustakirjallisuudesta. Muutosta tukevia tekijöitä ovat mm. opetuksen järjestämisen puitteet ja riittävät resurssit sekä kehittymistä tukeva johtaminen. Opetuksen järjestämisen puitteista voidaan nostaa erityisesti tilat, taloudelliset resurssit ja aika. Kehittymistä tukeva johtaminen voi koulun muutostavoitteisiin pääsemisessä tarkoittaa tulevaisuudessa johtamisen hajauttamista. Sosiokulttuurinen näkemys oppimisesta näyttää korostuvan tulevaisuuden kouluissa ja on luontevaa, että yhteisöllisen oppimisen periaatteet ulottuvat luokkahuonetilanteista koko koulun toimintakulttuuriin. Rehtoreilla on edelleen tärkeä rooli koulukulttuurin suunnannäyttäjänä, mutta opettajilta toivottu aktiivisuus itsensä ja ympäristönsä kehittäjänä toteutuu luontevasti, kun pedagoginen johtajuus jaetaan entistä enemmän rehtorin ja opettajien kesken.