Moniammatillisen palveluketjuverkoston kokonaisuuden johtamiseen vaikuttavia ilmiöitä - Case OT-keskus
Kotala, Tanja (2019)
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-12
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906131985
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906131985
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan, mitkä asiat moniammatillisessa palveluketjuverkoston johtamisessa tulisi ottaa huomioon perustettaessa uutta osaamis- ja tukikeskusta (OT-keskus). Päätutkimuskysymystä tarkennetaan neljällä alakysymyksellä, jotka nostavat esiin moniammatillisen yhteistyön haasteita ja kehittämisehdotuksia, tiedonkulun ja tiedon hallinnan haasteita verkostossa, näkökulmia miten palveluketjukokonaisuus toimii tällä hetkellä ja minkälaista johtajuusotetta verkostolle kaivataan. Tutkimus toteutetaan laadullisena tapaustutkimuksena ja aineisto on hankittu puolistrukturoiduilla asiantuntijahaastatteluilla haastattelemalla 11 palveluketjuverkoston (ADHD– lapsen/nuoren hoitoketju) asiantuntijaa. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että moniammatillisen yhteistyön keskeisin haaste ja juurisyy on taloudellinen niukkuus ja osaoptimointi, joka johtaa palveluketjun kohtien väärään painottumiseen (painopiste raskaissa erityispalveluissa varhaisen tuen sijaan). Toinen keskeinen haaste oli yhteisten tiedonkulun käytäntöjen, sekä toimintatapojen puute. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisehdotuksia olivat ymmärryksen lisääminen verkoston toimijoiden substanssialoista, yhteistyön käytäntöjen kehittäminen, sekä tiedonkulun tehostaminen. Tiedonhallinnan ja tiedonkulun haasteita olivat salassapidon haasteet, erilliset substanssilait ja tietojärjestelmät, sekä toimijoiden lainsäädännön asettamat eriarvoiset tiedonsaantioikeudet. Palveluketjun toimivuuden suurin haaste analyysin tulosten mukaan oli koko palveluketju/hoitoketju -ajattelun tuntemisen ja hahmottamisen puute. Verkostojohtajalta kaivattiin vahvaa johtamisotetta, jossa määritellään verkoston tavoitteet, vastuut, toimintamallit, tiedonkulun käytänteet ja myös seurantajärjestelmä tavoitteiden saavuttamiseksi.
OT-keskuksen johtamisessa tulisi huomioida pidemmällä aikajänteellä palveluketjujen painopisteiden tasapainottaminen. Johtamisjärjestelmässä tulisi keskittyä vahvan johtamisjärjestelmän luomiseen, jossa verkostot hahmotellaan palveluketjuittain tuotos -ohjautuneiksi verkostoiksi. Tällöin verkostoihin luodaan selkeät tavoitteet, vastuut, tiedonkulun ja yhteistyön käytänteet, sekä luodaan mittaristot tavoitteiden seuraamiseen. OT-keskuksen lyhyen aikajänteen tehtävänä on kriisiytyneen asiakastilanteen hoitaminen (vaativa erityistaso). OT-keskuksen operatiivisessa johtamisessa ehdotetaankin sovellettavaksi kriisijohtamisen periaatteita, sekä toimintaa ohjaavana työkaluna hypertekstiorganisaatiomaisesti muodostettua OT-verkostokarttaa. Jatkotutkimusaihe voisi olla moniammatillisen palveluketjuverkoston vaikuttavuusmittareiden kehittäminen kehittämistutkimuksen menetelmin.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että moniammatillisen yhteistyön keskeisin haaste ja juurisyy on taloudellinen niukkuus ja osaoptimointi, joka johtaa palveluketjun kohtien väärään painottumiseen (painopiste raskaissa erityispalveluissa varhaisen tuen sijaan). Toinen keskeinen haaste oli yhteisten tiedonkulun käytäntöjen, sekä toimintatapojen puute. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisehdotuksia olivat ymmärryksen lisääminen verkoston toimijoiden substanssialoista, yhteistyön käytäntöjen kehittäminen, sekä tiedonkulun tehostaminen. Tiedonhallinnan ja tiedonkulun haasteita olivat salassapidon haasteet, erilliset substanssilait ja tietojärjestelmät, sekä toimijoiden lainsäädännön asettamat eriarvoiset tiedonsaantioikeudet. Palveluketjun toimivuuden suurin haaste analyysin tulosten mukaan oli koko palveluketju/hoitoketju -ajattelun tuntemisen ja hahmottamisen puute. Verkostojohtajalta kaivattiin vahvaa johtamisotetta, jossa määritellään verkoston tavoitteet, vastuut, toimintamallit, tiedonkulun käytänteet ja myös seurantajärjestelmä tavoitteiden saavuttamiseksi.
OT-keskuksen johtamisessa tulisi huomioida pidemmällä aikajänteellä palveluketjujen painopisteiden tasapainottaminen. Johtamisjärjestelmässä tulisi keskittyä vahvan johtamisjärjestelmän luomiseen, jossa verkostot hahmotellaan palveluketjuittain tuotos -ohjautuneiksi verkostoiksi. Tällöin verkostoihin luodaan selkeät tavoitteet, vastuut, tiedonkulun ja yhteistyön käytänteet, sekä luodaan mittaristot tavoitteiden seuraamiseen. OT-keskuksen lyhyen aikajänteen tehtävänä on kriisiytyneen asiakastilanteen hoitaminen (vaativa erityistaso). OT-keskuksen operatiivisessa johtamisessa ehdotetaankin sovellettavaksi kriisijohtamisen periaatteita, sekä toimintaa ohjaavana työkaluna hypertekstiorganisaatiomaisesti muodostettua OT-verkostokarttaa. Jatkotutkimusaihe voisi olla moniammatillisen palveluketjuverkoston vaikuttavuusmittareiden kehittäminen kehittämistutkimuksen menetelmin.