Toimeentulotuen hakemisen saamat merkitykset aikuissosiaalityön asiakkaiden kertomana
Ruotsalainen, Nina (2019)
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906121976
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906121976
Tiivistelmä
Laadullinen tutkimukseni tarkastelee viimesijaisen toimeentulotuen hakemisen saamia merkityksiä toimeentulotukea hakeneiden aikuissosiaalityön asiakkaiden kertomana. Tutkimus sijoittuu näin ollen asiakkuuden tutkimuksen kentälle. Merkitysten rakentumisen lisäksi tutkimus tarkastelee puheessa hakijoille muodostuvia subjektipositioita sekä sitä, millaista sosiaalista todellisuutta toimeentulotuen hakemisen käytännöistä puheessa rakentuu.
Tutkimuksen aineiston muodostaa neljän aikuissosiaalityön asiakkaan yksilöhaastattelut. Aineiston analyysi on kohdistunut merkitysten rakentumiseen haastattelupuheessa ja analyysi on toteutettu diskurssianalyysia hyödyntäen. Merkitysten tutkimisen myötä olen hyödyntänyt tutkimuksessa myös tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä.
Olen paikantanut haastatteluun osallistuneiden puheesta analyysissa neljä tulkintarepertuaaria, jotka kuvaavat toimeentulotuen hakemisen merkityksellistämisen tapoja. Tulkintarepertuaarit ovat: 1) individualistinen tulkintarepertuaari 2) rakenteellinen tulkintarepertuaari 3) liittolaisuuden tulkintarepertuaari 4) kohtaamattomuuden tulkintarepertuaari. Puheessa ilmenevät tulkintarepertuaarit kuvaavat toimeentulotuen hakemisen käytäntöihin liittyvää monimerkityksellisyyttä ja myös ristiriitaisuutta. Haastattelupuheessa rakentuvat subjektipositiot vaihtelevat tulkintarepertuaarien sisällä ja niiden välillä muodostaen toimeentulotuen hakijalle erilaisia toimija-asemia suhteessa hakemisen käytäntöihin ja toimeentulotukea käsitteleviin tahoihin. Lisäksi olen tarkastellut tulkintarepertuaarien toimeentulotuen hakemisen käytännöistä tuottamaa sosiaalista todellisuutta: toimeentulotuen hakeminen voi näyttäytyä vuorovaikutuksessa tai institutionaalisesti rakentuvana käytäntönä.
Tutkielmani tulokset nostavat esiin toimeentulotuen hakijan näkökulman toimeentulotuen hakemisen käy-täntöihin. Toimeentulotukityön kannalta on olennaista sekä tukea toimeentulotuen hakijan itsenäisen asioimisen toteutumista, että tarjota henkilökohtaista palvelua hakijan sitä tarvitessa. Itsenäisen toimeentulotuen hakemisen tukemisen lisäksi organisaatioiden ja toimeentulotukijärjestelmän on huomioitava monimutkaiset toimeentulotuen hakemisen tilanteet, joissa asioiminen ei noudata ennalta institutionaalisesti määriteltyä kaavaa. Tällaisissa tilanteissa toimeentulotukea käsitteleviltä tahoilta tulisi löytyä joustavuutta yksilöllisten tilanteiden selvittämiseksi.
Tutkimuksen aineiston muodostaa neljän aikuissosiaalityön asiakkaan yksilöhaastattelut. Aineiston analyysi on kohdistunut merkitysten rakentumiseen haastattelupuheessa ja analyysi on toteutettu diskurssianalyysia hyödyntäen. Merkitysten tutkimisen myötä olen hyödyntänyt tutkimuksessa myös tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä.
Olen paikantanut haastatteluun osallistuneiden puheesta analyysissa neljä tulkintarepertuaaria, jotka kuvaavat toimeentulotuen hakemisen merkityksellistämisen tapoja. Tulkintarepertuaarit ovat: 1) individualistinen tulkintarepertuaari 2) rakenteellinen tulkintarepertuaari 3) liittolaisuuden tulkintarepertuaari 4) kohtaamattomuuden tulkintarepertuaari. Puheessa ilmenevät tulkintarepertuaarit kuvaavat toimeentulotuen hakemisen käytäntöihin liittyvää monimerkityksellisyyttä ja myös ristiriitaisuutta. Haastattelupuheessa rakentuvat subjektipositiot vaihtelevat tulkintarepertuaarien sisällä ja niiden välillä muodostaen toimeentulotuen hakijalle erilaisia toimija-asemia suhteessa hakemisen käytäntöihin ja toimeentulotukea käsitteleviin tahoihin. Lisäksi olen tarkastellut tulkintarepertuaarien toimeentulotuen hakemisen käytännöistä tuottamaa sosiaalista todellisuutta: toimeentulotuen hakeminen voi näyttäytyä vuorovaikutuksessa tai institutionaalisesti rakentuvana käytäntönä.
Tutkielmani tulokset nostavat esiin toimeentulotuen hakijan näkökulman toimeentulotuen hakemisen käy-täntöihin. Toimeentulotukityön kannalta on olennaista sekä tukea toimeentulotuen hakijan itsenäisen asioimisen toteutumista, että tarjota henkilökohtaista palvelua hakijan sitä tarvitessa. Itsenäisen toimeentulotuen hakemisen tukemisen lisäksi organisaatioiden ja toimeentulotukijärjestelmän on huomioitava monimutkaiset toimeentulotuen hakemisen tilanteet, joissa asioiminen ei noudata ennalta institutionaalisesti määriteltyä kaavaa. Tällaisissa tilanteissa toimeentulotukea käsitteleviltä tahoilta tulisi löytyä joustavuutta yksilöllisten tilanteiden selvittämiseksi.