Julkison mahdollisuus algoritmien ja alustojen aikakaudella: teoreettinen dystopia

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, onko julkisuutta Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa pohtineiden John Deweyn, Robert E. Parkin ja Herbert Blumerin kuvaama julkiso(toiminta) mahdollista 2010-luvun lopun maailmassa, jota jäsentävät yhä läpikotaisemmin algoritmit ja laskennallinen komputaatio. Dewey, Park ja myöhemmin Blumer luonnehtivat julkisoa jonkin yhteiskunnallisen ongelman ympärille kerääntyväksi moniääniseksi ryhmittymäksi. Keskeistä tässä määritelmässä on ongelma, joka aiheuttaa sen välittömiä osapuolia laajemmalle kohdistuvia vaikutuksia, jotka julkisoksi kokoontuvat huomaavat ja joihin he haluavat julkisesti puuttua. Julkisoa luonnehtivat myös erimielisyys ja väliaikaisuus. Kun julkiso pääsee konsensukseen tai yksimielisyyteen ongelman ratkaisusta, se hajaantuu. Dewey esittikin ajatuksen julkisojen jatkuvasta kuolemisen ja uudelleen syntymisen prosessista. Yhteiskunnissa kehkeytyy ajan mittaan jatkuvasti uusia ongelmia ja näiden myötä niistä moniäänisesti debatoivia julkisoja. Työssäni rinnastan nämä julkisojen synnylle ja yhteiskunnalliselle toiminnalle asetetut vaateet politiikan teoreetikko Hannah Arendtin ajatuksiin uuden synnyttämisestä ja julkisuuden moninäkökulmaisuudesta poliittisen toiminnan elinehtona. Tutkielman keskeinen problematiikka koskee seurauksia, joita kaikkialle tunkeutuvilla ja käyttäytymistä automatisoituneesti ennakoivilla algoritmeilla, niiden rakenteistamilla sosiaalisen median alustoilla sekä molempien taustalla vaikuttavalla tarkkailukapitalistisella logiikalla on uusien moniäänisten julkisojen syntymiselle ja ihmisten kyvylle toimia julkisoina.

Mediatutkimuksen kentällä työni kytkeytyy kanadalaistutkijoiden Marshall McLuhanin ja Harold Innisin 1900-luvun puolivälissä virittämään suuntaukseen, joka kohdistaa viestinnän sisältöjen asemesta päähuomion viestinnän ja median teknologiseen – ja siten materiaaliseen – puoleen. Nykytutkimuksen piirissä tällä ajattelutavalla on yhtymäkohtia esimerkiksi Scott Lashin ja David Beerin esittämiin käsityksiin algoritmien tasolla operoivasta viestintäteknologisesta vallasta. Havainnollistan julkison mahdollisuutta ja julkisona toimintaa 2010-luvun lopun yhteiskunnassa verkostopalvelu Facebookin avulla. Hyödynnän alustatutkija Tarleton Gillespien ajatusta, että Facebook ei ole vain tila käyttäjien viestimiseen, vaan se moderoi aktiivisesti heidän tuottamiaan sisältövirtoja ja muovaa näin oleellisilla tavoin julkisen viestinnän luonnetta. Syvennän tätä näkökulmaa Soshana Zuboffin kriittisen poliittisen taloustieteen piirissä esittämällä tarkkailukapitalismin käsitteellä, jonka mukaan muun muassa sosiaalisen median alustoilla ihmisistä kerättävän profiloivan datan vuoksi julkisuudesta on tulossa kapitalistista ansaintalogiikkaa mukailevien algoritmien muokkaama, automatisoima ja määräämä sosiotekninen prosessi. Tuon tarkasteluun mukaan myös Foucault’n idean hallinnallisuudesta, joka käsitteistää mielestäni osuvasti Zuboffin kuvaamaa väestön massamittaista demografista kontrollia ja ohjailua.

Keskusteluttamalla viime vuosisadan alun julkisoteoreetikoiden ajatuksia sekä Hannah Arendtin 1950-luvun puolivälissä julkisesta toiminnasta esittämiä näkemyksiä viestintäteknologiseen ja nimenomaisesti algoritmiseen valtaan kriittisesti suhtautuvien nykytutkijoiden kanssa päädyn teoreettisessa tutkielmassani siihen, että Deweyn ja kumppaneiden kuvaama julkiso on nykyisessä ubiikin koodin todellisuudessa jotakuinkin mahdoton. Sen sijaan 2010-luvun lopun yhteiskunnallisena muotoutumana on nousemassa esiin joukko, jota Blumer (ja häntä ennen Le Bon) luonnehti 1900- luvun alkupuolella yksiääniseksi ja primitiivisten viettien ohjailemaksi ryhmittymäksi. Tarkasteluni pohjalta joukolle tyypillinen emootioiden kollektiivinen tarttuminen toteutuu 2020-taitteen lähestyessä affekteja hyödyntävien ja niitä ohjailemaan pyrkivien algoritmien välityksellä. Joukkoa merkittävämmin julkison toimintaa uhkaa nykyisin kuitenkin somealustoja hallitseva tarkkailukapitalistinen blokki, joka tarpeen tullen vaientaa siihen kriittisesti suhtautuvan julkison ja joka käyttää instrumentaristista logiikkaa (Zuboff) käyttäjämassojen käyttäytymisen algoritmiseen ohjailuun.

Yksi tutkielmani keskeisistä havainnoista on, että Arendtin julkisessa toiminnassa oleellisiksi tunnistamat uuden synnyttäminen ja ennalta-arvaamattomuus vaarantuvat ennakoivien ja automatisoivien algoritmien ja luokittelevan koneoppimisen aikakaudella. Toinen työni keskeinen ja aiemmassa tutkimuksessa paljolti käsittelemätön havainto koskee ohjatun koneoppimisen toimintalogiikan yhtymäkohtia Le Bonin ja Blumerin kuvaaman joukon yhteenliittymätyypin kanssa.