A corpus-based study on the complementation of the adjective desirous in four different varieties of English
Yli-Suvanto, Sini (2019)
2019
Englannin kielen, kirjallisuuden ja kääntämisen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906071920
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906071920
Tiivistelmä
Tässä Pro gradu- tutkielmassa tarkastellaan adjektiivin desirous komplementaatiota neljässä eri englannin varieteetissa kahtena eri aikakautena. Tavoitteena on saada selville, onko komplementaatiossa eroa eri varieteettien välillä tai eri aikakausina. Nämä varieteetit, Britannian, Amerikan, Intian ja Pakistanin englanti, valittiin niiden historiasta löytyvien kytkösten takia; Amerikka, Intia ja Pakistan ovat olleet Brittiläisen imperiumin siirtomaita. Esimerkkilauseet näistä neljästä varieteetista tulevat GloWbE-korpuksesta. The corpus of Global Web-based English eli GloWbE-korpus sisältää esimerkkilauseita 20 eri englannin varieteetista ja se on kasattu Internetistä löytyvistä teksteistä joulukuussa 2012. Aiempaa aikakautta edustavat esimerkkilauseet ovat peräisin CLMET3.1- korpuksesta. Kyseinen korpus on koottu brittienglannista vuosilta 1710-1920.
Teoriaosiossa komplementaation käsitettä avataan vertaamalla komplementtia adjunktiin. Tästä huomataan, että komplementti tarvitaan, jotta lause on kieliopillisesti oikein, toisin kuin adjunkti, joka voidaan jättää lauseesta pois ilman että lauseesta tulee kieliopillisesti virheellinen. Komplementaation tutkimisen mahdollistaa se, että yhdellä predikaatilla on useampia komplementtivaihtoehtoja. Teorioita ekstrasemanttisista tekijöistä, tärkeimpinä Rohdenburgin kompleksisuusperiaate ja horror aequi- tendenssi, käsitellään, sillä niillä voi olla vaikutusta siihen mitä komplementtia käytetään. Sanakirjoista saadaan tietoa siitä, mitä komplementteja desirous-adjektiivilla on jo havaittu olevan. Sanakirjojen perusteella näitä on viisi: of + -ing, to-infinitiivi, that-lause, of + nominilauseke ja nollakomplementti. Tutkittavien varieteettien historiaa ja ominaispiirteitä tarkastellaan myös. Analyysiin käytettyinä metodeina mainitaan sekä määrällinen että laadullinen menetelmä, sillä ne ovat molemmat tarpeen korpuslingvistisessä tutkimuksessa.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sanakirjoissa mainituista viidestä eri komplementtivaihtoehdosta kolmea (of + -ing, to-infinitiivi ja of + nominilauseke) käytetään huomattavasti enemmän kuin kahta muuta (that-lause ja nollakomplementti). Jokaisessa eri varieteeteista ja eri aikakausista kerätyssä aineistossa nämä kolme komplementtia esiintyvät yhteensä yli 90 %:ssa esimerkkilauseista. Kaikissa varieteeteissa on myös vähintään yksi esimerkkilause, jossa komplementti ei ole mikään aiemmin mainituista viidestä. Yhteensä 20 esimerkkilausetta sisältää tällaisen ”uuden” komplementin. Komplementti for + nominilauseke löytyy kymmenestä esimerkkilauseesta ja osassa horror aequi- tendenssi saattaa olla ollut vaikuttamassa komplementin valintaan, sillä lauseessa on komplementin läheisyydessä ollut jo prepositio of. Huomattavaa on myös se, että kaikissa muissa paitsi Intian englannissa näitä ”uusia” komplementteja löytyy useammasta esimerkkilauseesta kuin nollakomplementtia.
Teoriaosiossa komplementaation käsitettä avataan vertaamalla komplementtia adjunktiin. Tästä huomataan, että komplementti tarvitaan, jotta lause on kieliopillisesti oikein, toisin kuin adjunkti, joka voidaan jättää lauseesta pois ilman että lauseesta tulee kieliopillisesti virheellinen. Komplementaation tutkimisen mahdollistaa se, että yhdellä predikaatilla on useampia komplementtivaihtoehtoja. Teorioita ekstrasemanttisista tekijöistä, tärkeimpinä Rohdenburgin kompleksisuusperiaate ja horror aequi- tendenssi, käsitellään, sillä niillä voi olla vaikutusta siihen mitä komplementtia käytetään. Sanakirjoista saadaan tietoa siitä, mitä komplementteja desirous-adjektiivilla on jo havaittu olevan. Sanakirjojen perusteella näitä on viisi: of + -ing, to-infinitiivi, that-lause, of + nominilauseke ja nollakomplementti. Tutkittavien varieteettien historiaa ja ominaispiirteitä tarkastellaan myös. Analyysiin käytettyinä metodeina mainitaan sekä määrällinen että laadullinen menetelmä, sillä ne ovat molemmat tarpeen korpuslingvistisessä tutkimuksessa.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että sanakirjoissa mainituista viidestä eri komplementtivaihtoehdosta kolmea (of + -ing, to-infinitiivi ja of + nominilauseke) käytetään huomattavasti enemmän kuin kahta muuta (that-lause ja nollakomplementti). Jokaisessa eri varieteeteista ja eri aikakausista kerätyssä aineistossa nämä kolme komplementtia esiintyvät yhteensä yli 90 %:ssa esimerkkilauseista. Kaikissa varieteeteissa on myös vähintään yksi esimerkkilause, jossa komplementti ei ole mikään aiemmin mainituista viidestä. Yhteensä 20 esimerkkilausetta sisältää tällaisen ”uuden” komplementin. Komplementti for + nominilauseke löytyy kymmenestä esimerkkilauseesta ja osassa horror aequi- tendenssi saattaa olla ollut vaikuttamassa komplementin valintaan, sillä lauseessa on komplementin läheisyydessä ollut jo prepositio of. Huomattavaa on myös se, että kaikissa muissa paitsi Intian englannissa näitä ”uusia” komplementteja löytyy useammasta esimerkkilauseesta kuin nollakomplementtia.