Puhekielisyyden toteutuminen suomalaisessa sanomalehdessä : Hesarissa festaroitiin heinäkuu
Heinonen, Sanna (2019)
2019
Suomen kielen tutkinto-ohjelma
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906091929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201906091929
Tiivistelmä
Tämän sosiolingvistisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia puhekielen muotoja löytyy sanomalehtitekstistä kirjoitettuna. Samalla tutkin, onko lehtien puhekielisyys muuttunut 20 vuoden aikana. Aineistona on Helsingin Sanomien lehtijuttuja vuosilta 1997 ja 2017 ja menetelmänä sisällönanalyysi.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että lehden kaikilla osastoilla esiintyy puhekielisyyksiä ja toimittajat käyttävät niitä omassa kerronnassaan vähintään yhtä paljon kuin lehtijuttujen haastateltavien kerronnaksi kirjoitetussa tekstissä.
Selvästi eniten toimittajat käyttävät yleispuhekielisiä sanoja ja seuraavaksi eniten murretta. Murretta pidetään arvokkaana kielenkäyttönä, mutta silti sen määrä lehtiteksteissä on vuonna 2017 selvästi pienempi kuin vuonna 1997. Murteellisista havainnoista voidaan päätellä, että yleisten ja neutraalien puhekielen piirteiden käyttö on lisääntynyt, mutta leimautuneet ja kartettavat aluepuhekielisyydet sekä elävät paikallisuudet ovat selvästi vähentyneet. Puhekielisistä rakenteista lehtiteksteissä löytyy inkongruenssitapauksia ja omistusliitteettömiä rakenteita, ja näiden määrä on eri vuosina ollut samansuuntainen.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että lehden kaikilla osastoilla esiintyy puhekielisyyksiä ja toimittajat käyttävät niitä omassa kerronnassaan vähintään yhtä paljon kuin lehtijuttujen haastateltavien kerronnaksi kirjoitetussa tekstissä.
Selvästi eniten toimittajat käyttävät yleispuhekielisiä sanoja ja seuraavaksi eniten murretta. Murretta pidetään arvokkaana kielenkäyttönä, mutta silti sen määrä lehtiteksteissä on vuonna 2017 selvästi pienempi kuin vuonna 1997. Murteellisista havainnoista voidaan päätellä, että yleisten ja neutraalien puhekielen piirteiden käyttö on lisääntynyt, mutta leimautuneet ja kartettavat aluepuhekielisyydet sekä elävät paikallisuudet ovat selvästi vähentyneet. Puhekielisistä rakenteista lehtiteksteissä löytyy inkongruenssitapauksia ja omistusliitteettömiä rakenteita, ja näiden määrä on eri vuosina ollut samansuuntainen.