Global estimates of occupational accidents and fatal work-related diseases
Hämäläinen, Päivi (2010)
Hämäläinen, Päivi
Tampere University of Technology
2010
Teknis-taloudellinen tiedekunta - Faculty of Business and Technology Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201011261374
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tty-201011261374
Tiivistelmä
Sattuneiden työtapaturmien ja todettujen ammattitautien tilastointi on yksi keskeinen vaatimus hyvälle työturvallisuustyölle. Läntiset teollisuusmaat ovat jo pitkään tilastoineet sattuneet työtapaturmat ja ammattitaudit, mutta tilastointikäytännöt vaihtelevat. Kehittyvien maiden työtapaturmien ja ammattitautien tilastointi on vasta alkamassa tai puuttuu vielä kokonaan. Haastetta työtapaturmien ja ammattitautien tilastoinnille aiheutuu raportointijärjestelmän lisäksi myös määritelmien ja hyväksymiskriteerien kautta. Eri mailla on usein erilaiset määritelmät työtapaturmalle ja ammattitaudille. Tilastoinnin ulkopuolelle jää myös työhön liittyvien sairauksien tilastointi. Ne ovat sairauksia, jotka ovat aiheutuneet töistä ainakin osittain, mutta niitä ei ole luokiteltu ammattitaudeiksi. Erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, verenkiertoelimistön sairaudet ja mielenterveyden ongelmat ovat viime vuosina kasvaneet ja näkyvät työelämässä ja ennenaikaisena eläköitymisenä.
Työtapaturmat ja työhön liittyvät sairaudet ovat maailmanlaajuinen ongelma. Ne aiheuttavat paljon kärsimyksiä ja menetyksiä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle. Tietoa työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien lukumääristä tarvitaan, jotta yritykset ja yhteiskunta pystyvät suuntaamaan toimintaansa ja valitsemaan erilaisia työturvallisuuden painopistealueita toiminnan kehittämiseksi ja parantamiseksi. Valtakunnallisella tasolla työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien tilastointi vaikuttaa myös poliittiseen päätöksentekoon.
Väitöskirjan tavoitteena oli luoda laskentamallit, joiden avulla pystytään maailmanlaajuisesti määrittämään työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien lukumäärät. Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen työtapaturmia ja kuolemaan johtaneita työhön liittyviä sairauksia.
Väitöskirjatutkimus jakautuu kolmeen erilliseen osatutkimukseen, joista ensimmäinen toteutettiin vuosien 2001–2002 aikana. Tutkimus keskittyi laskentamallien luomiseen ja edelleen lukumäärien laskemiseen vuodelle 1998 työtapaturmien osalta ja vuodelle 2000 työhön liittyvien sairauksien osalta. Toinen (2003–2004) ja kolmas (2005–2006) osatutkimus olivat luonteeltaan päivitystutkimuksia. Päivitystutkimuksien menetelmät olivat samat, lukuun ottamatta pieniä korjauksia laskentamalleihin, kuin ensimmäisessä tutkimuksessa, jotta luvut pysyisivät vertailukelpoisina. Työtapaturmien lukumäärät laskettiin vuosille 2001 ja 2003 sekä työhön liittyvät sairaudet vuodelle 2002. Toisen tutkimuksen aikana myös työhön liittyvien sairauksien osalta tutkimusta laajennettiin siten, että laskettiin maakohtaiset luvut.
Tulokset osoittavat, että työtapaturmista ja työhön liittyvistä sairauksista aiheutuu vuosittain noin 2,3 miljoonaa kuolemantapausta, mikä tarkoittaa sitä, että yli 6 000 työntekijää kuolee päivittäin töiden vuoksi. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttavia työtapaturmia sattuu noin 330 miljoonaa vuosittain. Työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien aiheuttamat kuolemantapausten määrät ovat pysyneet suunnilleen samana viiden vuoden aikana, mutta vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työtapaturmat ovat kasvaneet merkittävästi eli noin 20 % viiden vuoden aikana. Vaikka tapaturmat määrällisesti ovat kasvaneet, tapaturmasuhde on laskenut. Tapaturmasuhdetta ei kuitenkaan voi tässä tutkimuksessa pelkästään tarkastella, koska useilta lähinnä kehittyviltä mailta puuttui tieto työllisistä ja laskelmissa on käytetty sen asemasta työvoimatietoa. Tämä laskee tapaturmasuhdetta.
Työhön liittyvien sairauksien osalta eniten kuolemantapauksia aiheuttavat syövät, sydän- ja verisuonitaudit sekä tartuntataudit. Tartuntataudit ovat lähinnä ongelmana kehittyvissä maissa, kun taas työperäinen syöpä on merkittävä syövän aiheuttaja teollistuneissa maissa. Odotettavissa on, että tartuntataudit tulevat laskemaan työolojen parantuessa myös kehittyvissä maissa, mutta toisaalta työperäiset syövät ja sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät maiden teollistuessa. Saadut tulokset kasvattavat toivottavasti kehittyvien maiden tietoisuutta työturvallisuudesta ja –terveellisyydestä sekä ohjaavan vähäisiä resursseja oikeisiin kohteisiin.
Vaikka tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa laskentamallit, nousi tutkimusten aikana esille useita erillisiä kysymyksiä, joista kaksi tutkimuskysymystä otettiin tarkempaan tarkasteluun: (1) globalisaation vaikutus työtapaturmiin sekä (2) kilpailukyvyn vaikutus työtapaturmiin ja edelleen työturvallisuuteen. Ensimmäistä tarkasteltiin kirjallisuuden valossa ja jälkimmäistä yksinkertaisilla tilastollisilla testeillä.
Kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna muutokset yhteiskunnallisessa rakenteessa kuten yhtiöiden fuusioituminen, alihankinnan lisääntyminen ja tuotannon siirtäminen kehittyviin maihin on vaikuttanut työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien määriin, vaikka sitä on vaikea osoittaa puutteellisen tilastoinnin vuoksi. Varsinkin kehittyville maille työterveyteen ja turvallisuuteen panostaminen on kannattavaa kilpailukyvyn paranemisen takia. Niissä maissa, jossa kilpailukyky on hyvä, myös kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat matalammalla tasolla. Hyvä kilpailukyky vaatii kuitenkin poliittista ja taloudellista vakautta sekä koulutettua työvoimaa. Työntekijöiden tietoisuuden lisääntyminen parantaa myös työterveyttä ja -turvallisuutta. Sekä yhteiskunnallisella tasolla että yritystasolla panostus työterveyteen ja -turvallisuuteen vähentää työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien määrää, mutta toisaalta lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta sekä sitoutumista yritykseen tai organisaatioon.
Työtapaturmat ja työhön liittyvät sairaudet ovat maailmanlaajuinen ongelma. Ne aiheuttavat paljon kärsimyksiä ja menetyksiä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle. Tietoa työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien lukumääristä tarvitaan, jotta yritykset ja yhteiskunta pystyvät suuntaamaan toimintaansa ja valitsemaan erilaisia työturvallisuuden painopistealueita toiminnan kehittämiseksi ja parantamiseksi. Valtakunnallisella tasolla työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien tilastointi vaikuttaa myös poliittiseen päätöksentekoon.
Väitöskirjan tavoitteena oli luoda laskentamallit, joiden avulla pystytään maailmanlaajuisesti määrittämään työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien lukumäärät. Tutkimuksessa tarkasteltiin erikseen työtapaturmia ja kuolemaan johtaneita työhön liittyviä sairauksia.
Väitöskirjatutkimus jakautuu kolmeen erilliseen osatutkimukseen, joista ensimmäinen toteutettiin vuosien 2001–2002 aikana. Tutkimus keskittyi laskentamallien luomiseen ja edelleen lukumäärien laskemiseen vuodelle 1998 työtapaturmien osalta ja vuodelle 2000 työhön liittyvien sairauksien osalta. Toinen (2003–2004) ja kolmas (2005–2006) osatutkimus olivat luonteeltaan päivitystutkimuksia. Päivitystutkimuksien menetelmät olivat samat, lukuun ottamatta pieniä korjauksia laskentamalleihin, kuin ensimmäisessä tutkimuksessa, jotta luvut pysyisivät vertailukelpoisina. Työtapaturmien lukumäärät laskettiin vuosille 2001 ja 2003 sekä työhön liittyvät sairaudet vuodelle 2002. Toisen tutkimuksen aikana myös työhön liittyvien sairauksien osalta tutkimusta laajennettiin siten, että laskettiin maakohtaiset luvut.
Tulokset osoittavat, että työtapaturmista ja työhön liittyvistä sairauksista aiheutuu vuosittain noin 2,3 miljoonaa kuolemantapausta, mikä tarkoittaa sitä, että yli 6 000 työntekijää kuolee päivittäin töiden vuoksi. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttavia työtapaturmia sattuu noin 330 miljoonaa vuosittain. Työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien aiheuttamat kuolemantapausten määrät ovat pysyneet suunnilleen samana viiden vuoden aikana, mutta vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työtapaturmat ovat kasvaneet merkittävästi eli noin 20 % viiden vuoden aikana. Vaikka tapaturmat määrällisesti ovat kasvaneet, tapaturmasuhde on laskenut. Tapaturmasuhdetta ei kuitenkaan voi tässä tutkimuksessa pelkästään tarkastella, koska useilta lähinnä kehittyviltä mailta puuttui tieto työllisistä ja laskelmissa on käytetty sen asemasta työvoimatietoa. Tämä laskee tapaturmasuhdetta.
Työhön liittyvien sairauksien osalta eniten kuolemantapauksia aiheuttavat syövät, sydän- ja verisuonitaudit sekä tartuntataudit. Tartuntataudit ovat lähinnä ongelmana kehittyvissä maissa, kun taas työperäinen syöpä on merkittävä syövän aiheuttaja teollistuneissa maissa. Odotettavissa on, että tartuntataudit tulevat laskemaan työolojen parantuessa myös kehittyvissä maissa, mutta toisaalta työperäiset syövät ja sydän- ja verisuonitaudit lisääntyvät maiden teollistuessa. Saadut tulokset kasvattavat toivottavasti kehittyvien maiden tietoisuutta työturvallisuudesta ja –terveellisyydestä sekä ohjaavan vähäisiä resursseja oikeisiin kohteisiin.
Vaikka tutkimuksen päätavoitteena oli tuottaa laskentamallit, nousi tutkimusten aikana esille useita erillisiä kysymyksiä, joista kaksi tutkimuskysymystä otettiin tarkempaan tarkasteluun: (1) globalisaation vaikutus työtapaturmiin sekä (2) kilpailukyvyn vaikutus työtapaturmiin ja edelleen työturvallisuuteen. Ensimmäistä tarkasteltiin kirjallisuuden valossa ja jälkimmäistä yksinkertaisilla tilastollisilla testeillä.
Kansainvälisestä näkökulmasta tarkasteltuna muutokset yhteiskunnallisessa rakenteessa kuten yhtiöiden fuusioituminen, alihankinnan lisääntyminen ja tuotannon siirtäminen kehittyviin maihin on vaikuttanut työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien määriin, vaikka sitä on vaikea osoittaa puutteellisen tilastoinnin vuoksi. Varsinkin kehittyville maille työterveyteen ja turvallisuuteen panostaminen on kannattavaa kilpailukyvyn paranemisen takia. Niissä maissa, jossa kilpailukyky on hyvä, myös kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat matalammalla tasolla. Hyvä kilpailukyky vaatii kuitenkin poliittista ja taloudellista vakautta sekä koulutettua työvoimaa. Työntekijöiden tietoisuuden lisääntyminen parantaa myös työterveyttä ja -turvallisuutta. Sekä yhteiskunnallisella tasolla että yritystasolla panostus työterveyteen ja -turvallisuuteen vähentää työtapaturmien ja työhön liittyvien sairauksien määrää, mutta toisaalta lisää työtyytyväisyyttä ja tuottavuutta sekä sitoutumista yritykseen tai organisaatioon.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4891]