Paradigman jäljillä: Tutkimus vesihuollon ajattelumalleista
Heino, Ossi (2016)
Heino, Ossi
Tampere University of Technology
2016
Luonnontieteiden ja ympäristötekniikan tiedekunta - Faculty of Science and Environmental Engineering
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3729-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-3729-5
Tiivistelmä
Suomen kuntakentällä eletään tällä hetkellä mielenkiintoisia aikoja julkisen sektorin kamppaillessa talous- ja tuottavuusongelmien kukistamiseksi ja pyrkiessä löytämään innovatiivisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Olosuhteet heijastelevat myös rakennettuun ympäristöön, kuntien tekniseen toimeen ja siten myös vesihuollon kaltaisiin infrastruktuuripalveluihin. Vesihuoltoa voidaan pitää luonteeltaan varsin staattisena alana, joka on historiansa aikana toiminut menestyksekkäästi suhteellisen vakaissa olosuhteissa. Nyt toimintaympäristön kompleksisuus, muutosnopeus ja muut paineet lienevät suurempia kuin koskaan aiemmin. Sen myötä tulee aiheelliseksi ottaa tarkasteluun vesihuollon uudistumiskykyyn liittyviä kysymyksiä ja pohtia vesihuollon olemusta erilaisten systeemien osana. Toisin sanoen vesihuollon hallinnassa tulee yhä ajankohtaisemmaksi ja oleellisemmaksi hahmotella palvelun systeemistä merkitystä ja muotoilla ongelmia tähän nähden tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Se, miten vesihuoltoa ajatellaan ja millaisena vesihuolto nähdään, määrittää tuotettavien ratkaisujen ja vaikutusten kirjoa. Vesihuoltoon liitettävät ajatusrakenteet luovat sen tulevaisuutta.
Tässä tutkimuksessa pureudutaan juuri näihin ajatusrakenteisiin – vesihuollon hallinnan paradigmaan. Tätä tarkoitusta varten tutkimuksessa luodaan kahden vaihtoehtoisen paradigman muodostama käsitteellinen kehys. Paradigma 1 edustaa tuotantoorientoitunutta maailmankuvaa, joka tukeutuu reduktionistiseen ajatteluun, tuotantokeskeiseen arvonluontilogiikkaan ja suljettuun asiantuntijuuteen. Paradigma 2 puolestaan ilmentää palveluorientoitunutta maailmankuvaa, joka nojautuu systeemiseen ajatteluun, palvelukeskeiseen arvonluontilogiikkaan ja avoimeen asiantuntijuuteen. Tämän käsitteellisen kehyksen avulla tarkastellaan neljää tutkimusaineistoksi valittua tieteellistä artikkelia. Tehtävä toteutetaan laadullista tutkimusotetta seuraten. Tarkoituksena on löytää ja kirkastaa artikkeleissa piileviä vesihuollon hallinnan paradigmaan viittaavia johtolankoja. Tätä kautta lähestytään kysymystä: miten vesihuoltoa ajatellaan?
Ensimmäisen tutkimusartikkelin tematiikka liittyy vesihuoltolaitosten ja palveluntarjoajien välisiin suhteisiin ulkoistamishankkeissa. Havaitaan, että suhde nojautuu epäluottamukseen, jota pyritään hallitsemaan sopimuskovuuden keinoin.Vallitsevan paradigman johdosta luottamuksen ja syvemmän kumppanuuden rakentamiselle ei tällöin jää jalansijaa. Toinen artikkeli nostaa esille vesihuollon identiteetin kysyessään, millaisia merkityksiä vesihuoltolaitokset alan keskeisimpinä [II] toimijoina itse vesihuollosta rakentavat. Paradigmatarkastelussa huomataan, että vesihuollon toimenkuvaksi nähdään ylhäältäpäin asetettujen tavoitteiden toteuttaminen, mikä selittää sitä, miksi toimintaa ei kytketä sen laajempiin merkitysyhteyksiin. Kolmannen artikkelin teema liittyy käänteisen infrastruktuurin ideaan, joka nojaa paikallisyhteisöjen omaehtoisuuteen, itseorganisoituvuuteen ja vapaaehtoisponnisteluihin infrastruktuuripalvelujen tuottamisessa. Tällaiset vaihtoehtoiset infrastruktuuriratkaisut vievät päätösvaltaa virallisten järjestelmien ulkopuolelle, joten kehityssuunnan hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys kunnallisessa infrastruktuuripolitiikassa. Paradigmatarkastelu vahvistaa käsitystä siitä, että kunnallisen infrastruktuuripolitiikan tulisi olla luonteeltaan mahdollistavaa ja integroivaa. Neljännen artikkelin aihepiiri liittyy puolestaan sosiaalisten normien maailmaan. Havaitaan, että sosiaalisten normien noudattamisella on alakohtaiset sektorirajat ylittäviä vaikutuksia suhteessa palveluun kohdistuvaan luottamukseen ja hyväksyntään.
Paradigmatarkastelu paljasti jokaisen artikkelin tematiikkaan liittyen, että materiaalisten ja mitattavien ulottuvuuksien ohella vesihuollossa vaikuttaa myös näkymättömämpiä systeemidimensioita, joilla on olennaista merkitystä siihen palveluun, jota vesihuollon kautta kaiken kaikkiaan tuotetaan. Jos vesihuollon hallintaa ajatellaan tuotantoorientoitunutta paradigmaa mukaillen, nämä vähemmän ilmeiset systeemidimensiot sivuutetaan tai muotoillaan niiden luonteeseen nähden epätarkoituksenmukaisesti. Palveluorientoitunut paradigma on puolestaan herkkä myös tällaisille vähemmän ilmeisille systeemiulottuvuuksille, joissa palvelun inhimilliset ja kokemukselliset piirteet saavat jalansijaa. Paradigmatarkasteluun perustuen voidaan sanoa, että jos vesihuollon tarkoitus liittyy siihen, kuinka se oman toimenkuvansa kautta saa aikaan hyvinvointia ympärilleen ja onnistuu osallistumaan arvon yhteisluonnin prosesseihin, on dynaamisessa ja kompleksisessa toimintaympäristössä tarve paradigman muutokselle. Vesihuoltoon liittyvää ajattelua ja tietämistä on tarpeen muuttaa kohti palveluorientoituneen paradigman hahmottelemaa maailmankuvaa. Sen myötä voidaan uudella tavalla löytää vesihuollon kytkeytyneisyys yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Tässä tutkimuksessa pureudutaan juuri näihin ajatusrakenteisiin – vesihuollon hallinnan paradigmaan. Tätä tarkoitusta varten tutkimuksessa luodaan kahden vaihtoehtoisen paradigman muodostama käsitteellinen kehys. Paradigma 1 edustaa tuotantoorientoitunutta maailmankuvaa, joka tukeutuu reduktionistiseen ajatteluun, tuotantokeskeiseen arvonluontilogiikkaan ja suljettuun asiantuntijuuteen. Paradigma 2 puolestaan ilmentää palveluorientoitunutta maailmankuvaa, joka nojautuu systeemiseen ajatteluun, palvelukeskeiseen arvonluontilogiikkaan ja avoimeen asiantuntijuuteen. Tämän käsitteellisen kehyksen avulla tarkastellaan neljää tutkimusaineistoksi valittua tieteellistä artikkelia. Tehtävä toteutetaan laadullista tutkimusotetta seuraten. Tarkoituksena on löytää ja kirkastaa artikkeleissa piileviä vesihuollon hallinnan paradigmaan viittaavia johtolankoja. Tätä kautta lähestytään kysymystä: miten vesihuoltoa ajatellaan?
Ensimmäisen tutkimusartikkelin tematiikka liittyy vesihuoltolaitosten ja palveluntarjoajien välisiin suhteisiin ulkoistamishankkeissa. Havaitaan, että suhde nojautuu epäluottamukseen, jota pyritään hallitsemaan sopimuskovuuden keinoin.Vallitsevan paradigman johdosta luottamuksen ja syvemmän kumppanuuden rakentamiselle ei tällöin jää jalansijaa. Toinen artikkeli nostaa esille vesihuollon identiteetin kysyessään, millaisia merkityksiä vesihuoltolaitokset alan keskeisimpinä [II] toimijoina itse vesihuollosta rakentavat. Paradigmatarkastelussa huomataan, että vesihuollon toimenkuvaksi nähdään ylhäältäpäin asetettujen tavoitteiden toteuttaminen, mikä selittää sitä, miksi toimintaa ei kytketä sen laajempiin merkitysyhteyksiin. Kolmannen artikkelin teema liittyy käänteisen infrastruktuurin ideaan, joka nojaa paikallisyhteisöjen omaehtoisuuteen, itseorganisoituvuuteen ja vapaaehtoisponnisteluihin infrastruktuuripalvelujen tuottamisessa. Tällaiset vaihtoehtoiset infrastruktuuriratkaisut vievät päätösvaltaa virallisten järjestelmien ulkopuolelle, joten kehityssuunnan hyväksyminen ei ole itsestäänselvyys kunnallisessa infrastruktuuripolitiikassa. Paradigmatarkastelu vahvistaa käsitystä siitä, että kunnallisen infrastruktuuripolitiikan tulisi olla luonteeltaan mahdollistavaa ja integroivaa. Neljännen artikkelin aihepiiri liittyy puolestaan sosiaalisten normien maailmaan. Havaitaan, että sosiaalisten normien noudattamisella on alakohtaiset sektorirajat ylittäviä vaikutuksia suhteessa palveluun kohdistuvaan luottamukseen ja hyväksyntään.
Paradigmatarkastelu paljasti jokaisen artikkelin tematiikkaan liittyen, että materiaalisten ja mitattavien ulottuvuuksien ohella vesihuollossa vaikuttaa myös näkymättömämpiä systeemidimensioita, joilla on olennaista merkitystä siihen palveluun, jota vesihuollon kautta kaiken kaikkiaan tuotetaan. Jos vesihuollon hallintaa ajatellaan tuotantoorientoitunutta paradigmaa mukaillen, nämä vähemmän ilmeiset systeemidimensiot sivuutetaan tai muotoillaan niiden luonteeseen nähden epätarkoituksenmukaisesti. Palveluorientoitunut paradigma on puolestaan herkkä myös tällaisille vähemmän ilmeisille systeemiulottuvuuksille, joissa palvelun inhimilliset ja kokemukselliset piirteet saavat jalansijaa. Paradigmatarkasteluun perustuen voidaan sanoa, että jos vesihuollon tarkoitus liittyy siihen, kuinka se oman toimenkuvansa kautta saa aikaan hyvinvointia ympärilleen ja onnistuu osallistumaan arvon yhteisluonnin prosesseihin, on dynaamisessa ja kompleksisessa toimintaympäristössä tarve paradigman muutokselle. Vesihuoltoon liittyvää ajattelua ja tietämistä on tarpeen muuttaa kohti palveluorientoituneen paradigman hahmottelemaa maailmankuvaa. Sen myötä voidaan uudella tavalla löytää vesihuollon kytkeytyneisyys yhteiskunnalliseen kehitykseen.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4843]