Aloittelijasta mestariksi : pyöräilyn kasvuun vaikuttavat toimenpiteet eurooppalaisissa kaupungeissa

Abstract

The aim of the study is to provide knowledge about the measures, with which it is possible to increase the modal share of cycling in urban traffic. Specific attention focuses to the means, what the cities can do to raise the modal share over 15 % and even more than 30 %. These limit values are based on PRESTO-project financed by European Union (2009−2012). In the PRESTO-project was developed the model, in which the cities were classified to three levels according the modal share of cycling: starters, climbers and champions. In this study were ten European example cities that were divided to these three levels. In starter cities is the share of cycling under 15 %, in climber cities 15–30 % and in champion cities over 30 %. From the example cities starters are Geneva, Strasbourg and Stockholm. Climbers are Freiburg, Ghent, Odense and Växjö. And in the level of champion are Copenhagen, Groningen and Houten. Every city has promoted cycling for decades, but in spite of that the portion of cycling differs between the cities.

The study is qualitative. The material has been collected by theme interviews and observation in example cities. The interviews were made 24. Interviewees were traffic planners and urban planners of the cities and volunteers of cycling organizations. Observation was made both systematicly and with free form. The subjects of the observation were cycling infrastructure, traffic network and general transport system in the cities. The data was analysed by qualitative content analysis.

The results of the study indicated, that the quality of cycling infrastructure has a very considerable influence to the quantity of cycling. Starter cities have to build high-quality main routes from residential areas to centres and working place areas. Climber cities have to extend the quality level to the whole cycle network. The planning principles should be adopted from the Netherlands and Denmark. There are best cycling infrastructure and the level of cycle planning. In addition to well planned cycle routes is comprehensive traffic network planning essential. Locating of activities is not enough to ensure the competitiveness of cycling in land use planning. Starters have to reduce car traffic in resindential areas and city centre. Climbers have to improve the competitiveness of cycling by offering short cuts to cyclists, when car drivers have to make a detour. Cycle parking conditions are also crucial in the beginning of the trip and in destinations. Promotion of cycling requires good political will. In the starter cities it is significant to provide more knowledge and good experiences to decision makers. In the climber cities it is essential to ensure that cycling – in addition to walking - is a primary mode of traffic to promote.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ja tuottaa tietoa, millä toimenpiteillä pyöräilyn kulkutapaosuutta on mahdollista kasvattaa kaupunkiliikenteessä. Erityinen kiinnostus kohdistuu siihen, mitkä toimenpiteet kaupunkien täytyy tehdä, jotta kulkutapaosuus on mahdollista kasvattaa yli 15 %:iin ja edelleen yli 30 %:iin. Nämä rajat pohjautuvat EU-rahoitteisessa PRESTO-projektissa (2009−2012) kehitettyyn malliin, jossa kaupungit jaettiin pyöräilyn kulkutapaosuuden mukan kolmeen luokkaan: aloittelijat, nousijat ja mestarit. Tässä tutkimuksessa on kymmenen eurooppalaista kohdekaupunkia, jotka jaettiin edellä mainittuihin ryhmiin. Aloittelijakaupungeissa pyöräilyn osuus kaikista matkoista on korkeintaan 15 %, nousijakaupungeissa 15–30 % ja mestarikaupungeissa yli 30 %. Tutkimuksen kohdekaupungeista aloittelijatasolla ovat Geneve, Strasbourg ja Tukholma. Nousijoita ovat Freiburg, Ghent, Odense ja Växjö. Mestariluokkaan kuuluvat Kööpenhamina, Groningen ja Houten. Kaikissa kaupungeissa on vuosikymmenien ajan tehty pyöräilyn edistämiseen tähtäävää työtä, mutta siitä huolimatta kulkutapaosuudet eroavat kaupunkien välillä.<br/><br/>Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Aineisto on koottu teemahaastatteluilla ja havainnoinnilla kohdekaupungeissa. Haastateltavana oli yhteensä 24 liikennesuunnittelijaa, kaupunkisuunnittelijaa ja pyöräilyjärjestöjen vapaaehtoista. Havainnointia tehtiin sekä systemaattisesti että vapaamuotoisella lomakkeella. Havainnoinnin kohteena olivat kaupunkien pyöräilyinfrastruktuuri, liikenneverkko sekä yleinen liikennejärjestelmä. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.<br/><br/>Tutkimuksen tulosten mukaan pyöräilyinfrastruktuurin laadulla on merkittävä vaikutus pyöräilyn määrään kaupungeissa. Aloittelijakaupunkien on tärkeää toteuttaa korkeatasoiset pääväylät asuinalueilta keskuksiin ja työpaikkakeskittymiin. Nousijakaupungeissa laatutaso tulee laajentaa koko verkolle. Väyläsuunnittelun perusratkaisut on haettava Alankomaista ja Tanskasta, joissa pyöräilyinfrastruktuurin laatu ja suunnitteluperiaatteet ovat parhaimmalla tasolla. Laadukkaiden väylien lisäksi liikenneverkon kokonaissuunnittelu on olennaista. Maankäytön suunnittelussa pelkkä toimintojen sijoittelu ei riitä takaamaan pyöräilyn kilpailukykyä, vaan eri kulkutapojen liikenneverkko tulee suunnitella pyöräilyä suosivaksi. Aloittelijakaupungeissa tulee rajoittaa autoliikennettä asuinalueilla ja keskuksissa. Nousijakaupungeissa pyöräilyn kilpailukykyä tulee parantaa toteuttamalla oikoreittejä pyöräilijöille ja johtamalla autot kiertoreiteille. Myös pysäköinnin järjestäminen matkan alku- ja loppupäässä on olennaista. Pyöräilyn edistäminen vaatii poliittista tahtoa. Aloittelijakaupungeissa tulee tuottaa päätöksentekijöille lisää tietoa ja hyviä kokemuksia. Nousijakaupungeissa on olennaista varmistaa, että pyöräily on – kävelyn ohella – ensisijainen kulkutapa, jota edistetään.