Asiakkuus lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön rajalla : sosiaalityöntekijät lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön asiakkaita määrittämässä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa olen tutkinut sosiaalityöntekijöiden tekemää rajatyötä asiakkaiden määrittelyn ja kategorisoinnin avulla lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön välisellä rajalla. Rajatyö on tässä tutkimuksessa organisaatioiden välistä neuvottelua asiakkaiden paikasta lastensuojelun ja sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden välisellä rajalla, joka on muodostunut asiakkaiden määrittelyn kautta. Rajatyö on tullut tarpeelliseksi siirryttäessä yhdennetystä työstä kohti lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun sosiaalityön jakautumista omiksi organisaatioikseen. Taustalla vaikuttavat uuden sosiaalihuoltolain määrittämät ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen periaatteet. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut syventää ymmärrystä sosiaalityöntekijöiden tekemästä rajatyöstä, sen tuottamista asiakkuuden paikoista ja asiakkaille määritellyistä identiteeteistä. Aikaisempaa tutkimusta koskien asiakkaiden määrittelyä ja rajatyötä lapsiperheiden ja lastensuojelun välisellä rajalla on niukasti. Aihetta on sivuttu joissakin tutkimuksissa, mutta hieman eri näkökulmista kuin tässä tutkimuksessa.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus ja tutkimusongelmaan on etsitty vastauksia aineistolla, joka koostuu 11 teemahaastattelusta, jotka on toteutettu syksyn 2018 aikana. Haastateltavat sosiaalityöntekijät olivat tasaisesti sekä lastensuojelun että lapsiperheiden sosiaalityön organisaatioista.

Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt rajatyön ja kategorisoinnin käsitteitä. Tutkimukseni lukeutuu konstruktionistiseen tutkimustapaan, jossa nähdään todellisuuden ja tiedon rakentuvan sosiaalisten ja kielellisten neuvotteluiden kautta. Ajatus rajatyöstä ja kategorioista ohjasivat vahvasti aineistoni analyysia, jossa pyrin löytämään sosiaalityöntekijöiden kuvaamia asiakaskategorioita sekä kategoriaan kuulumisen merkityksiä rajatyön näkökulmasta.

Aineiston analyysin tuloksena muodostin neljä asiakaskategoriaa, jotka kuvaavat eri suunnista tulevan määrittelyn kautta asiakasta ja asiakkaan paikkaa lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön välisellä rajalla. Kategoriat ovat seuraavat: 1) asiakkaan ongelmien luonne rajatyön välineenä, 2) asiakaskategorian määrittävät asiakkaan ulkopuoliset tekijät ja rajatyö, 3) asiakas itsensä määrittäjänä ja 4) monimutkainen ja väliinputoava asiakas ja rajatyö. Kategoriat kuvaavat asiakkaan paikasta neuvottelun lisäksi asiakkaan ja sosiaalityöntekijän suhdetta, palveluiden oikeaa kohdentumista ja asiakkaan osallisuutta ja toimijuutta organisaation sisällä. Tutkimukseni perusteella asiakkaiden määrittely näyttäytyy organisaatioiden, työntekijöiden ja asiakkaiden välisten neuvotteluiden tuloksena. Rajatyö tuottaa asiakkaille identiteettejä, joista neuvotellaan ja joita sovitellaan lain ja organisaatioiden määrittelemiin rakenteisiin. Sosiaalityöntekijöille rajatyö näyttäytyy epäselvänä ja kompleksisena työn alueena, jota kuvaavat asiakkaiden paikan määrittämisen epäselvyys ja neuvotteluiden tarve. Sosiaalityöntekijät toivovat lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun sosiaalityön organisaatioiden välille lisää avointa keskustelua asiakkaiden sijoittumisesta näissä organisaatioissa.