Hildegard Bingeniläisen visiot aikalaiskontekstissa ja arkkitehtoniset allegoriat teoksessa 'Scivias'

Abstract

Tutkimus käsittelee vuonna 1151 valmistunutta Hildegard Bingeniläisen teosta Scivias (Tiedä tiet) keskiaikaisen visiokirjallisuuden edustajana ja allegorisena opetustekstinä. Hildegardin kirjailijakuvaa valotetaan saksalaista naismystiikkaa vasten. Kaksiosaisessa tutkimuksessa taustoitetaan ensin Sciviaksen kirjoittamista kirjallisuus- ja lajihistoriallisesta näkökulmasta sekä valotetaan erilaisia ilmestymiskokemuksia. Toisessa osassa tutkitaan, miten allegorian perinteistä metodia on teoksessa sovellettu. Sitä varten on valittu kahdeksan vision sisällöllinen kokonaisuus. Tutkimusmenetelminä ovat intertekstuaalinen vertailu, tekstin temaattisen sisällön ja rakenteen analyysi.

Aiempi Hildegard-tutkimus, myös Scivias-tutkimus, on ollut pääasiassa teologista ja kirkkohistoriallista. Saksalaisnunna on esitetty useimmiten mystikkona tai profeettana, ei niinkään opettajana saati kirjailijana. Visiokirjallisuudelle tyypillistä on kokemuksellisuus. Tutkimus pyrkiikin tavoittamaan Hildegardin mystistä kokemusta, jota hän itse piti visionsa lähtökohtana. Tavoitteena on ymmärtää, kuinka hän itse käsitti visionsa ja tehtävänsä. Samalla tuodaan esille, miten Hildegardin visiointi poikkeaa sekä tavan että sisällön suhteen aikalaismystikoista.

Tutkimus tekee selkoa siitä, miten transsendentaalinen visio on saanut kirjallisen muotonsa. Hildegard on esittänyt kristinuskon pelastushistorian allegoriana käyttäen rakennuksen metaforaa. Tutkimuksessa tarkastellaan Sciviaksen kolmannessa kirjassa esiintyviä arkkitehtonisia elementtejä (muurit, pylväät, tornit) ja tilaa luovia keinoja sekä intertekstuaalisia kytköksiä muun muassa Raamattuun. Analyysi tuo esille rakentamisen ja rakennuselementtien havainnollisuuden, joka toimii hyvin didaktisessa tarkoituksessa. Samat elementit toimivat myös klassisissa muistamisen menetelmissä. Analyysi paljastaakin, että Hildegardin hahmottelema ”pelastuksen rakennus” on myös täydellinen muisti-paikkajärjestelmä. Sciviaksen rakennelmassa on käytetty kolmea perusmuotoa (kolmio, ympyrä ja neliö), jotka yhdessä kantavat kristinuskon ydinsanomaa. Geometrisiin muotoihin pakattuna opillinen sanoma säilyy hyvin mielessä.

Opetuksellisessa allegoriassa on tässä työssä esitetyn analyysin perusteella keskeistä arkkitehtoninen tilakokemus, jota tarkastellaan Gaston Bachelardin tilan poetiikan kehyksessä. Rakennuksen geometria tekee ajattelusta tilallista ja kokemuksesta yleistä. Geometrian huomiointi ja kokemuksellisuuden ulottuvuus täydentävät Hildegardin arkkitehtuurin aiempaa tutkimusta. Tutkimuksessa esitetään, että Hildegard on yhdistänyt Sciviaksessa poikkeuksellisella tavalla persoonallisen mystisen visiokokemuksen, klassisen retoriikan muistitekniikan ja raamatullisen rakentamisen esikuvat suuren allegoriansa mallina. Tällainen yhdistelmä palvelee hyvin opetuksellisia päämääriä.