Palveluinnovaatioihin liittyvä institutionaalinen työ ruokahävikin kontekstissa

Abstract

Palvelusektorin kasvu on viime vuosikymmeninä ollut merkittävää. Yhä useampi yritys kilpailee erilaisilla palveluillaan, mistä johtuen palveluinnovaatioista ja niiden kehittämisestä on tullut yksi tärkeimmistä erottautumisen keinoista kiristyneeseen kilpailutilanteeseen. Palveluinnovaatioiden on sanottu olevan avain taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle, ja niillä on havaittu olevan tärkeä rooli myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Yksi tällainen aikamme suurimmista ongelmista on ruokahävikki, joka tuo mukanaan niin taloudellisia, ympäristöllisiä kuin sosiaalisiakin haittavaikutuksia. Erilaisia palveluinnovaatioita on viime vuosien aikana kehitetty vähentämään ruokahävikkiä, jota syntyy eri vaiheissa ruoan toimitusketjua aina maataloudesta kotitalouksiin asti.

Palvelulogiikan näkökulmasta tarkasteltaessa palveluinnovaation nähdään muodostuvan palveluekosysteemeissä tapahtuvan resurssien uudelleen järjestelyn ja yhdistelyn tuloksena. Koska resurssien, kuten esimerkiksi palveluekosysteemin toimijoiden tietojen ja taitojen uudelleen yhdistelyä ohjaavat aina tietyt instituutiot ja institutionaaliset järjestelmät, tulee palveluekosysteemissä harjoittaa institutionaalista työtä, jotta olemassa olevia instituutioita ja institutionaalisia järjestelmiä voitaisiin muuttaa. Näin ollen tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, minkälaiset institutionaalisen työn tavat mahdollistavat tässä tutkimusaineistossa esiintyvät palveluinnovaatiot sekä niiden avulla harjoitettavan, taloudellista voittoa tuottavan liiketoiminnan.

Tutkimuksen aineistoa varten haastateltiin yhteensä 10 henkilöä, jotka ovat joko palveluinnovaatioiden kehittäjiä, kyseisten yritysten toimitusjohtajia tai muita henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet läheisesti ruokahävikkiä vähentävien palveluinnovaatioiden parissa. Teemahaastatteluilla kerätystä aineisosta tunnistettiin kuusi erilaista institutionaalisen työn tapaa. Nämä tunnistetut institutionaalisen työn tavat ovat ruokahävikkiä aiheuttavien sääntöjen ja käytänteiden hyödyntäminen, tietoisuuden luominen, asenteiden muuttaminen, totuttujen tapojen muuttaminen ja uusien käytänteiden luominen, toiminnan perusteleminen ja järkeistäminen sekä arvojen symboloiminen.

Tutkimustulosten perusteella tunnistetuilla institutionaalisen työn tavoilla tunnistettiin olevan liiketoimintaa mahdollistavia, kysyntää luovia ja liiketoimintaa mahdollistavia piirteitä. Ruokahävikkiä aiheuttavien sääntöjen ja käytänteiden hyödyntämisellä sekä totuttujen tapojen muuttamisella ja uusien käytänteiden luomisella havaittiin olevan liiketoimintaa mahdollistavia piirteitä, kun taas tietoisuuden lisäämisellä ja asenteiden muuttamisella huomattiin olevan kysyntää luovia piirteitä. Toiminnan perustelemisella ja järkeistämisellä sekä arvojen symboloinnilla puolestaan huomattiin olevan liiketoimintaa mahdollistavia piirteitä. Koska kuitenkin tunnistettujen institutionaalisten työn tapojen harjoittaminen tapahtuu kyseisten yritysten liiketoiminnassa samanaikaisesti, ei institutionaalisten työn tapojen piirteet ole toisiaan poissulkevia. Näin ollen esimerkiksi ruokahävikkiä vähentävien sääntöjen ja käytänteiden hyödyntämisellä voi olla sekä liiketoimintaa mahdollistava että kysyntää luova vaikutus kulloinkin kyseessä olevan yrityksen liiketoimintaan.

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että harjoittamalla aineistosta tunnistettuja institutionaalisen työn tapoja, voidaan ruokahävikkiä vähentäviä palveluinnovaatioita kehittää, ylläpitää, sekä luoda niille kysyntää ja täten luoda myös menestyksekästä liiketoimintaa. Ruokahävikkiä vähentäviä palveluinnovaatioita tarkasteltaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että ilman ruokahävikkiä ja sen syntymistä, ei tähänkään tutkimukseen haastatelluilla yrityksillä olisi liiketoimintaa ruokahävikin vähentämisen kontekstissa.