Kansallinen kertomus kotimaisesta muotoilusta
Häikiö, Merja (2019)
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905221855
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905221855
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee mediatekstien rakentamaa kansallista kulttuuria. Tutkimuksessa tarkastelen miten journalistiset tekstit ovat välittämässä ja vahvistamassa kansallista kulttuuria ja sitä kautta kansallista identiteettiä. Olen rajannut aineiston aiheen suomalaista taideteollisuutta ja muotoilua käsitteleviin teksteihin ja tarkastelen niiden rakentamaa kansallista kertomusta suomalaisesta muotoilusta. Työn teoriaosuudessa perehdyn kansallisen kulttuurin ja identiteetin syntyyn, sekä kansallisten mielikuvien yleisiin rakennusaineisiin. Suomalaisen taideteollisuuden historia osoittaa alan olleen 1800-luvun lopusta alkaen osallisena kansallisen kulttuurin rakentamisessa. Käsittelen myös yleisesti median roolia kansallisen kulttuurin jakajana, ylläpitäjänä ja rakentajana modernissa yhteiskunnassa.
Tutkimukseni aineisto koostuu aikakauslehti Suomen Kuvalehdessä julkaistuista teksteistä kahdelta eri vuosikymmeneltä vuosilta 1953–1955 ja 2011–2013. Olen valinnut nämä vuodet, koska ne ovat olleet merkittäviä suomalaisen muotoilun kannalta. Vuonna 1954 Suomi osallistui Milanon Triennaaliin ja vuonna 2012 Helsinki oli maailman designpääkaupunki. Tutkimuksen aineisto on koostettu systemaattisella otannalla Suomen Kuvalehden kaikista julkaistuista numeroista edellä mainittujen vuosien osalta. Tutkimuksessani lähestyn aineistoa laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysi on tutkimuksessa kehysanalysiin taustalla. Analysoin kokonaisaineistoa eri vuosikymmenien osalta, sekä lähiluen yhteensä 40 erilliseen tekstiin rajattua aineistoa.
Lähilukuun rajatusta aineistosta nousi esille viisi yhteistä kehystä, jotka ilmenivät molempina vuosikymmeninä: 1) kansainvälisyys, 2) tuotannon kotimaisuus, 3) suomalaisen stereotypian toisto, 4) luonto ja 5) viittaukset maan historiaan. Yhtenäisten kehysten ilmeneminen kertoo osaltaan kansallisen kulttuurin rakennusaineiden muuttumattomuudesta, josta yhtenä esimerkkinä on kansainvälisten tunnustusten rooli kansallisen kulttuurin rakentajana. Kehysten alla oli havaittavissa myös eri painotuksia vuosikymmenten osalta, 1950-luvulla korostettiin käytännöllisyyttä ja ajan hermoilla olemista ja 2010-luvulla taloudellista kannattavuutta, sekä ekologisuutta ja eettisyyttä.
Kotimaisuuden korostaminen näkyi aineistossa myös aihevalinnoissa, 2010-luvulla suurin osa teksteistä käsitteli nimenomaan suomalaisia yrityksiä, suunnittelijoita ja tuotteita. Kotimaisuus nähtiin molempina vuosikymmeninä positiivisena asiana, arvona itsessään. 1950–1960-luvun suomalaisen muotoilun kultakausi vakiinnutti alan aseman yhteiskunnassa ja muotoilun rooli osana kansallista kertomusta sai vahvistusta, mikä on edelleen havaittavissa Suomen Kuvalehden alaa käsittelevissä teksteissä.
Tutkimukseni aineisto koostuu aikakauslehti Suomen Kuvalehdessä julkaistuista teksteistä kahdelta eri vuosikymmeneltä vuosilta 1953–1955 ja 2011–2013. Olen valinnut nämä vuodet, koska ne ovat olleet merkittäviä suomalaisen muotoilun kannalta. Vuonna 1954 Suomi osallistui Milanon Triennaaliin ja vuonna 2012 Helsinki oli maailman designpääkaupunki. Tutkimuksen aineisto on koostettu systemaattisella otannalla Suomen Kuvalehden kaikista julkaistuista numeroista edellä mainittujen vuosien osalta. Tutkimuksessani lähestyn aineistoa laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Sisällönanalyysi on tutkimuksessa kehysanalysiin taustalla. Analysoin kokonaisaineistoa eri vuosikymmenien osalta, sekä lähiluen yhteensä 40 erilliseen tekstiin rajattua aineistoa.
Lähilukuun rajatusta aineistosta nousi esille viisi yhteistä kehystä, jotka ilmenivät molempina vuosikymmeninä: 1) kansainvälisyys, 2) tuotannon kotimaisuus, 3) suomalaisen stereotypian toisto, 4) luonto ja 5) viittaukset maan historiaan. Yhtenäisten kehysten ilmeneminen kertoo osaltaan kansallisen kulttuurin rakennusaineiden muuttumattomuudesta, josta yhtenä esimerkkinä on kansainvälisten tunnustusten rooli kansallisen kulttuurin rakentajana. Kehysten alla oli havaittavissa myös eri painotuksia vuosikymmenten osalta, 1950-luvulla korostettiin käytännöllisyyttä ja ajan hermoilla olemista ja 2010-luvulla taloudellista kannattavuutta, sekä ekologisuutta ja eettisyyttä.
Kotimaisuuden korostaminen näkyi aineistossa myös aihevalinnoissa, 2010-luvulla suurin osa teksteistä käsitteli nimenomaan suomalaisia yrityksiä, suunnittelijoita ja tuotteita. Kotimaisuus nähtiin molempina vuosikymmeninä positiivisena asiana, arvona itsessään. 1950–1960-luvun suomalaisen muotoilun kultakausi vakiinnutti alan aseman yhteiskunnassa ja muotoilun rooli osana kansallista kertomusta sai vahvistusta, mikä on edelleen havaittavissa Suomen Kuvalehden alaa käsittelevissä teksteissä.