Peruspalvelujen tuottavuus ja hyvinvointivaltion reformi
Leinonen, Petro (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905221854
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905221854
Tiivistelmä
Suomen hyvinvointivaltio perustuu pitkälti kuntien vastuulla oleville peruspalveluille. Peruspalvelujen tila on noussut uutisotsikoihin Juha Sipilän hallituksen kariutuneen sote-uudistuksen sekä kevättalvesta 2019 ilmi tulleiden yksityisten hoivakotien skandaalien yhteydessä. Tuottavuudella perusteltu politiikka on aiheuttanut ongelmia ja poliittisia kiistoja, mutta valtiovarainministeriön (VM) julkilausumien mukaan peruspalvelujen tuottavuuden nosto on tärkeä keino julkisen talouden toimintaedellytysten turvaamisessa. Vuodesta 2008 lähtien kuntiin vaikuttavaa lainsäädäntöä on valmisteltu VM:ssä, joka on myös Suomen talouspolitiikan linjojen määrittelyn keskiössä. VM:n tekemän valmistelutyön tutkimus on keskeinen edellytys harjoitetun politiikan ymmärtämiselle.
Tässä tutkielmassa analysoin miksi ja miten VM on pyrkinyt nostamaan kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen tuottavuutta. Aineistona käytän VM:n vuosina 2010–2015 julkaisemia virkamiespuheenvuoroja (5 kpl) ja työryhmädokumentteja (8 kpl), joissa esitetään syitä ja keinoja tuottavuuden nostamiselle. Nämä syyt ja keinot olen tyypitellyt tutkielman analyysia varten sisällönanalyyttisiin kategorioihin. Tutkin uudistustyötä osana hyvinvointivaltion reformia ja sitä määrittäviä talouspoliittisia linjauksia. Tuottavuuden roolia tarkastellaan tutkimuksen teoreettisessa osassa sekä yksityisen että julkisen tuotannon sekä näiden suhdetta uudistavan politiikan kannalta. VM:n linjauksia analysoin marxilaisen valtioteoreettisen työn pohjalta kehitettyjen kasautumisstrategian ja hegemonisen projektin käsitteillä.
VM:n mukaan peruspalvelujen tuottavuuden nosto on välttämätön tavoite kasvun tukemiseksi, koska työikäisen väestön osuus on laskemassa. Analyysini perusteella VM sitoo hyvinvointivaltion uudistamisen kasautumisstrategiaan, joissa korostetaan työvoiman tarjontaa, vientiteollisuuden hintakilpailukykyä ja finanssimarkkinoiden luottamusta. Tuottavuuden nosto pyrkimys kiteytyy kuntien henkilöstötarpeen vähentämiseen. Palveluprosesseja ja ohjausjärjestelmää uudistetaan uuden julkisjohtamisen opin mukaisilla keinoilla. Kuntien ohjaus liitetään entistä tiukemmin osaksi valtion budjettipolitiikkaa, jonka valmistelussa VM:llä on keskeinen asema. Kuntia ohjataan tuottavuuteen etenkin resurssiohjauksella, jonka tiukka linja on johtanut peruspalvelujen työntekijöiden kuormituksen kasvuun sekä kuntatalouden velkaantumiseen.
Analyysini perusteella VM esittää tuottavuuden noston keinona suojata peruspalvelujen edellytyksiä, mutta pidemmällä aikavälillä kasvun ja kestävyyden turvaaminen vaatii VM:n mukaan palvelujärjestelmän karsimista. Tämä pitkän aikavälin suuntaus kohti riisutumpaa palvelujärjestelmää yhdessä VM:n ajaman kilpailukykypolitiikan kanssa heikentää työvoiman suojaa markkinariippuvuudelta. Pyrkimys tuottavuuden nostoon määrittyy osaksi hyvinvointivaltion reformia, jossa VM:n taloushallinnalla on keskeinen osa ja jonka keinot vahvistavat entisestään ministeriön vaikutusvaltaa hyvinvointivaltion toiminnan koordinoinnissa ja suuntaamisessa.
Tässä tutkielmassa analysoin miksi ja miten VM on pyrkinyt nostamaan kuntien vastuulla olevien peruspalvelujen tuottavuutta. Aineistona käytän VM:n vuosina 2010–2015 julkaisemia virkamiespuheenvuoroja (5 kpl) ja työryhmädokumentteja (8 kpl), joissa esitetään syitä ja keinoja tuottavuuden nostamiselle. Nämä syyt ja keinot olen tyypitellyt tutkielman analyysia varten sisällönanalyyttisiin kategorioihin. Tutkin uudistustyötä osana hyvinvointivaltion reformia ja sitä määrittäviä talouspoliittisia linjauksia. Tuottavuuden roolia tarkastellaan tutkimuksen teoreettisessa osassa sekä yksityisen että julkisen tuotannon sekä näiden suhdetta uudistavan politiikan kannalta. VM:n linjauksia analysoin marxilaisen valtioteoreettisen työn pohjalta kehitettyjen kasautumisstrategian ja hegemonisen projektin käsitteillä.
VM:n mukaan peruspalvelujen tuottavuuden nosto on välttämätön tavoite kasvun tukemiseksi, koska työikäisen väestön osuus on laskemassa. Analyysini perusteella VM sitoo hyvinvointivaltion uudistamisen kasautumisstrategiaan, joissa korostetaan työvoiman tarjontaa, vientiteollisuuden hintakilpailukykyä ja finanssimarkkinoiden luottamusta. Tuottavuuden nosto pyrkimys kiteytyy kuntien henkilöstötarpeen vähentämiseen. Palveluprosesseja ja ohjausjärjestelmää uudistetaan uuden julkisjohtamisen opin mukaisilla keinoilla. Kuntien ohjaus liitetään entistä tiukemmin osaksi valtion budjettipolitiikkaa, jonka valmistelussa VM:llä on keskeinen asema. Kuntia ohjataan tuottavuuteen etenkin resurssiohjauksella, jonka tiukka linja on johtanut peruspalvelujen työntekijöiden kuormituksen kasvuun sekä kuntatalouden velkaantumiseen.
Analyysini perusteella VM esittää tuottavuuden noston keinona suojata peruspalvelujen edellytyksiä, mutta pidemmällä aikavälillä kasvun ja kestävyyden turvaaminen vaatii VM:n mukaan palvelujärjestelmän karsimista. Tämä pitkän aikavälin suuntaus kohti riisutumpaa palvelujärjestelmää yhdessä VM:n ajaman kilpailukykypolitiikan kanssa heikentää työvoiman suojaa markkinariippuvuudelta. Pyrkimys tuottavuuden nostoon määrittyy osaksi hyvinvointivaltion reformia, jossa VM:n taloushallinnalla on keskeinen osa ja jonka keinot vahvistavat entisestään ministeriön vaikutusvaltaa hyvinvointivaltion toiminnan koordinoinnissa ja suuntaamisessa.