Monikanavarahoituksen ongelma terveydenhuollossa : Esimerkkejä perusterveydenhuoltotasoisesta vastaanottotoiminnasta

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, mitä monikanavarahoitus on terveydenhuollon perustasoisissa vastaanottopalveluissa ja miksi siitä on muodostunut ongelma. Tarkastelussa on myös se, miten laaja ongelma on valtakunnallisesti ja alueellisesti näissä palveluissa, joihin kuuluvat kunnalliset palvelut, työterveyshuolto, Kela-korvatut yksityiset palvelut ja YTHS:n palvelut. Tutkimuksessa hyödynnettiin tutkimuksia, tilastoja sekä historiallisia ja terveys- ja puoluepoliittisia asiakirjoja. Tutkimus tuotti uuden alueellisen tilaston työterveyshuollosta. Esimerkkitapauksena käytettiin Oulua, jota koskevalla aineistolla selvitettiin perusterveydenhuoltotasoisen vastaanottotoiminnan kustannusten ja rahoituksen kohdentumista ikäryhmittäin. Vastaanottotoiminnan aineistosta tehtiin laskelmia monikanavarahoituksen vähentämisen vaikutuksista.

Monikanavarahoituksen määrittely kunnallisten palvelujen ja julkisen sairausvakuutuksen rinnakkaisuutena on ollut tähän asti suppeaa. Ilmiö perustuu lainsäädännön ja institutionaalisten rakenteiden kehitykseen sekä kansainvälisiin vaikutteisiin. Asiantuntijat nostivat ilmiön ongelman päätöksentekoon 2010-luvulla. Vaikka avoterveydenhuollon rahoitus on monikanavaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa, Suomi ei tilastoissa muuten poikkea OECD-maista. Asiakirja-analyysin perusteella Vasemmistoliitto, Keskusta, SDP ja Vihreät ovat esittäneet selkeimmin monikanavarahoituksen vähentämistä tai yksikanavarahoitusta.

Rahoitusjärjestelmän merkitys on erilainen eri alueilla, sillä eri palvelukanavien kustannukset vaihtelevat voimakkaasti alueittain. Esimerkiksi työterveyshuollon osuus on ollut kunnittain noin 10–40 % yhteenlasketuista kunnallisten ja työterveyshuollon palvelujen kustannuksista. Tavoitteet yksikanavaisuudesta voivat ovat kalliita, jos rahoituksen lähteet ja määrät vähenevät. Esimerkkianalyyseissa julkisen rahoituksen tarve kasvaisi avosairaanhoidossa noin 30 %, ja koko maan tasolla vaikutus saattaisi olla vajaa 300 miljoonaa euroa. Monikanavarahoitusta ei voida kokonaan poistaa, koska valtio osallistuu terveydenhuoltoon ja yksityinen rahoitus on oma rahoituskanavansa.

Finnish primary-level outpatient health care consists of tax-funded municipal services and co-existing private and occupational health (OH) services, which are funded by social insurance, out-of-pocket payments and employers. Th e multi-channel fi nancing of this system may lead to such big ineffi ciencies and disadvantages to patients that political parties might want it abolished. Th e study clarified the defi nitions, historical and institutional structures as well as the national and regional scale of the problem in municipal health centers, OH care, private care and Finnish Student Health Services.

The study produced new regional statistics on OH services. The case analysis evaluated the cost and fi nancing within a single large Finnish city (Oulu). The definition of the multi-channel financing has based on the development of legislation and institutional structures and international infl uences. Experts from the National Institute for Health and Welfare and the Ministry of Social Affairs and Health raised the question of multi-channel financing in decision-making in the 2010s. Although the fi nancing of primary health care is more multi-channel than in other Nordic countries, statistically Finland does not diff er from the OECD countries. The Left Alliance, the Centre Party, the Social Democratic Party and the Green League have clearly proposed either reducing multi-channel financing or shifting to single-channel funding in health care. The significance of the form of health care financing varies from region to region, as the costs of different services vary greatly. E.g., the proportion of OH services in municipalities has been 10–40% of the total costs of municipal and OH services. Th e goals of singlechannel financing can become expensive if they lead to a reduction in sources and amounts of funding. The example analyses indicate that the need for public funding would increase by approx. 30% and the national impact could be EUR 300 million. However, it is impossible to eliminate multi-channel financing completely because the state is involved in health care and private funding is its own financial channel.