Neuvottelumenettelyt julkisissa hankinnoissa
Repo, Markus (2019)
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211846
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211846
Tiivistelmä
Laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) päivitti Suomen hankintalainsäädännön vastaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/24/EU. Hankintalainsäädännön kokonaisuudistus keskittyi muun muassa parantamaan hankintayksiköiden hyödynnettävissä olevien hankintamenettelyjen käyttömahdollisuuksia, jotta niitä pystyttäisiin hyödyntämään entistä useammin vaativimmissa ja monimutkaisimmissa hankintakokonaisuuksissa.
Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan hankintamenettelyistä neuvottelumenettelyä sekä kilpailullista neuvottelumenettelyä, sillä lain uudistukset painottuivat varsinkin näihin menetelmiin. Tutkielman varsinainen tutkimuskysymys ja -tehtävä onkin selvittää näiden menetelmien käyttöedellytykset sekä se, mitä ongelmia kyseisiin menetelmiin liittyy. Näitä oikeudellisia ongelmia tarkastellaan tutkielmassa kunnallisen hankintatoiminnan kautta. Työn metodina toimii lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jonka mukaan tutkimuskysymystä lähdetään tarkastelemaan voimassaolevaa lainsäädäntöä tulkitsemalla sekä systematisoimalla.
Käsittely lähtee liikkeelle perehtymällä julkisiin hankintoihin yleisellä tasolla käymällä läpi hankintalainsäädännön tarkoituksen, tavoitteet sekä julkisissa hankinnoissa noudatettavat periaatteet. Tämän jälkeen tutkielmassa avataan hankintalainsäädännöstä johdettavat neuvottelumenettelyjen käyttöedellytykset sekä menetelmien olennaisimmat vaiheet. Viimeisessä varsinaisessa käsittelyluvussa neuvottelumenettelyjä tarkastellaan suhteessa hankintalainsäädännön tavoitteita, joista varsinkin julkisten varojen tehokkaan käytön vaatimus korostuu. Myös esimerkiksi julkiset tarpeet ja niiden täyttäminen ovat käsittelyssä läsnä.
Neuvottelumenettelyt ovat profiloituneet monimutkaisissa hankintakokonaisuuksissa hyödynnettävinä hankintamenettelyinä. Tämä siksi, että ne tarjoavat monimutkaisten aiheiden ratkaisuun sidosryhmien kaipaamaa joustoa. Neuvottelumenettelyssä voidaan osapuolten välillä käydä neuvotteluja, joissa esimerkiksi sovitaan tarkemmin hankintasopimuksen sopimusehdoista. Itse neuvottelujen sisällöstä lainsäädäntö ei kuitenkaan säädä, vaan niiden toteutus on hankintayksikön harkintavallan alainen kysymys. Kuitenkaan esimerkiksi hankintailmoituksessa ilmoitetuista vähimmäisvaatimuksista ei ole mahdollista neuvotella.
Neuvottelumenettelyjen käytöstä säädetään lainsäädännössä siten, että EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa neuvottelumenettelyn käyttö on sallittua vain HankL 34 §:n mukaisissa tilanteissa. Myös kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttö on sallittua HankL 36 §:n mukaan silloin, kun 34 §:n mukaiset käyttöedellytykset täyttyvät. Kansallisissa hankinnoissa neuvottelumenettelyjä voidaan hyödyntää silloin, kun hankintayksikkö sen katsoo tarpeelliseksi.
Neuvottelumenettelyjen käyttöedellytysten laajentamisen voidaan katsoa olevan lainsäätäjän ratkaisu monimutkaistuviin julkisiin hankintoihin. Menetelmän käytöllä pyritään lisäksi hyödyntämään yksityisen sektorin tarjoamia ominaisuuksia entistä paremmin, joka taas johtaa siihen, että hankintayksiköt hyötyvät kilpailun suomista hyödyistä entisestään. Hankintayksiköt pystyvät myös neuvotteluja hyödyntämällä varmistamaan tarjoajien ehdottamien ratkaisujen soveltumisen omiin julkisiin tarpeisiinsa paremmin kuin esimerkiksi perinteisempinä nähtyjen avoimen ja rajoitetun menetelmän kautta hankintaa toteuttaessaan.
Tutkielma keskittyykin tarkastelemaan hankintamenettelyistä neuvottelumenettelyä sekä kilpailullista neuvottelumenettelyä, sillä lain uudistukset painottuivat varsinkin näihin menetelmiin. Tutkielman varsinainen tutkimuskysymys ja -tehtävä onkin selvittää näiden menetelmien käyttöedellytykset sekä se, mitä ongelmia kyseisiin menetelmiin liittyy. Näitä oikeudellisia ongelmia tarkastellaan tutkielmassa kunnallisen hankintatoiminnan kautta. Työn metodina toimii lainoppi eli oikeusdogmatiikka, jonka mukaan tutkimuskysymystä lähdetään tarkastelemaan voimassaolevaa lainsäädäntöä tulkitsemalla sekä systematisoimalla.
Käsittely lähtee liikkeelle perehtymällä julkisiin hankintoihin yleisellä tasolla käymällä läpi hankintalainsäädännön tarkoituksen, tavoitteet sekä julkisissa hankinnoissa noudatettavat periaatteet. Tämän jälkeen tutkielmassa avataan hankintalainsäädännöstä johdettavat neuvottelumenettelyjen käyttöedellytykset sekä menetelmien olennaisimmat vaiheet. Viimeisessä varsinaisessa käsittelyluvussa neuvottelumenettelyjä tarkastellaan suhteessa hankintalainsäädännön tavoitteita, joista varsinkin julkisten varojen tehokkaan käytön vaatimus korostuu. Myös esimerkiksi julkiset tarpeet ja niiden täyttäminen ovat käsittelyssä läsnä.
Neuvottelumenettelyt ovat profiloituneet monimutkaisissa hankintakokonaisuuksissa hyödynnettävinä hankintamenettelyinä. Tämä siksi, että ne tarjoavat monimutkaisten aiheiden ratkaisuun sidosryhmien kaipaamaa joustoa. Neuvottelumenettelyssä voidaan osapuolten välillä käydä neuvotteluja, joissa esimerkiksi sovitaan tarkemmin hankintasopimuksen sopimusehdoista. Itse neuvottelujen sisällöstä lainsäädäntö ei kuitenkaan säädä, vaan niiden toteutus on hankintayksikön harkintavallan alainen kysymys. Kuitenkaan esimerkiksi hankintailmoituksessa ilmoitetuista vähimmäisvaatimuksista ei ole mahdollista neuvotella.
Neuvottelumenettelyjen käytöstä säädetään lainsäädännössä siten, että EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa neuvottelumenettelyn käyttö on sallittua vain HankL 34 §:n mukaisissa tilanteissa. Myös kilpailullisen neuvottelumenettelyn käyttö on sallittua HankL 36 §:n mukaan silloin, kun 34 §:n mukaiset käyttöedellytykset täyttyvät. Kansallisissa hankinnoissa neuvottelumenettelyjä voidaan hyödyntää silloin, kun hankintayksikkö sen katsoo tarpeelliseksi.
Neuvottelumenettelyjen käyttöedellytysten laajentamisen voidaan katsoa olevan lainsäätäjän ratkaisu monimutkaistuviin julkisiin hankintoihin. Menetelmän käytöllä pyritään lisäksi hyödyntämään yksityisen sektorin tarjoamia ominaisuuksia entistä paremmin, joka taas johtaa siihen, että hankintayksiköt hyötyvät kilpailun suomista hyödyistä entisestään. Hankintayksiköt pystyvät myös neuvotteluja hyödyntämällä varmistamaan tarjoajien ehdottamien ratkaisujen soveltumisen omiin julkisiin tarpeisiinsa paremmin kuin esimerkiksi perinteisempinä nähtyjen avoimen ja rajoitetun menetelmän kautta hankintaa toteuttaessaan.