Työttömiä liukuhihnalla : TE-toimiston määräaikaissoittojen teko työnä
Mäntysalo, Juho (2019)
Mäntysalo, Juho
2019
Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Work, Welfare and Wellbeing
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211845
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211845
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitettiin työ- ja elinkeinotoimiston työttömien työnhakijoiden palvelua tekevien asiantuntijoiden kokemusta työstään neljä kuukautta sen jälkeen, kun työ oli muuttunut kasvokkain tehtävästä asiakaspalvelusta puhelinsoittoihin. Asiantuntijoilta kyseltiin heidän näkemyksiään työstä ja miten työ näkyi uutisissa. Aineiston perusteella tehtiin päätelmiä työn järkeistämisen vaikutuksista työhyvinvointiin, sitoutumisesta työhön ja siinä koetusta epävarmuudesta. Haastatelluista kaksi oli tehnyt TE-toimistossa elämäntyönsä, kaksi ollut töissä muutamia vuosia ja kaksi palkattu nimenomaan määräaikaissoittojen vuoksi.
Haastatteluissa ilmeni, että työntekijät kokivat työnsä asiantuntijatyöksi, jossa oli mahdollista vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten arkeen. Työtehtävät koettiin merkityksellisiksi ja mielenkiintoisiksi, työympäristö työhön kannustavaksi sekä lähiesimiehen toiminta hyväksi. Työtä tai siihen lukeutuvia tehtäviä ei koettu liian raskaana. Aiemman työtavan muistavat työntekijät pitivät työn muutosta puhelinsoittoihin hyvänä, sillä se mahdollisti aiempaa tehokkaamman työtahdin. Kääntöpuolena olevaa asiakkaiden näkemisen puutetta harmiteltiin, mutta hintaa pidettiin siedettävänä.
Aineiston merkittävänä löytönä voidaan pitää työhön sitoutumista. Kaikki työntekijät kokivat työn itselleen sopivana ja mielenkiintoisena, mutta varsinkin nuoremmat työntekijät miettivät työsuhteen loppumista tai tulevien työtehtävien mielekkyyttä seuraavan organisaatiomuutoksen jälkeen. Organisaatiomuutoksesta oli tiedotettu henkilökuntaa, mutta tätä oli pidetty etäisenä ja lähinnä vanhimpien työntekijöiden tarpeita huomioivana. Haastatteluissa näyttäytyikin sukupolvikuilu paitsi tiedotuksen, niin myös organisaatiomuutokseen valmistautumisen kanssa. Vanhemmat työntekijät valmistautuivat tulevaan seuraamalla aiheesta kirjoitettuja uutisia, kun virkaiältään nuoremmat työntekijät pohtivat mahdollisuutta jatkaa vastaavissa työtehtävissä toisen työnantajan palveluksessa. Tämä sopi tutkimuskirjallisuuteen, jossa painotettiin työuran rakentamista useiden työnantajien palveluksessa omaa ammattitaitoa kehittämällä, sen sijaan että sitouduttaisiin yhteen työnantajaan koko työuran ajaksi.
Haastatteluissa ilmeni, että työntekijät kokivat työnsä asiantuntijatyöksi, jossa oli mahdollista vaikuttaa positiivisella tavalla ihmisten arkeen. Työtehtävät koettiin merkityksellisiksi ja mielenkiintoisiksi, työympäristö työhön kannustavaksi sekä lähiesimiehen toiminta hyväksi. Työtä tai siihen lukeutuvia tehtäviä ei koettu liian raskaana. Aiemman työtavan muistavat työntekijät pitivät työn muutosta puhelinsoittoihin hyvänä, sillä se mahdollisti aiempaa tehokkaamman työtahdin. Kääntöpuolena olevaa asiakkaiden näkemisen puutetta harmiteltiin, mutta hintaa pidettiin siedettävänä.
Aineiston merkittävänä löytönä voidaan pitää työhön sitoutumista. Kaikki työntekijät kokivat työn itselleen sopivana ja mielenkiintoisena, mutta varsinkin nuoremmat työntekijät miettivät työsuhteen loppumista tai tulevien työtehtävien mielekkyyttä seuraavan organisaatiomuutoksen jälkeen. Organisaatiomuutoksesta oli tiedotettu henkilökuntaa, mutta tätä oli pidetty etäisenä ja lähinnä vanhimpien työntekijöiden tarpeita huomioivana. Haastatteluissa näyttäytyikin sukupolvikuilu paitsi tiedotuksen, niin myös organisaatiomuutokseen valmistautumisen kanssa. Vanhemmat työntekijät valmistautuivat tulevaan seuraamalla aiheesta kirjoitettuja uutisia, kun virkaiältään nuoremmat työntekijät pohtivat mahdollisuutta jatkaa vastaavissa työtehtävissä toisen työnantajan palveluksessa. Tämä sopi tutkimuskirjallisuuteen, jossa painotettiin työuran rakentamista useiden työnantajien palveluksessa omaa ammattitaitoa kehittämällä, sen sijaan että sitouduttaisiin yhteen työnantajaan koko työuran ajaksi.