”Tahdon lapseni takaisin” : Internetissä julkaistut tarinat kuvaamassa biologisten vanhempien kokemuksia sijaishuollosta
Stenroth, Jenita (2019)
Stenroth, Jenita
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211839
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905211839
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää miten vanhemmat kuvaavat kokemuksiaan sijaishuollosta julkisella internetsivustolla julkaistuissa tarinoissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten sosiaalityöntekijää kuvataan tarinoissa. Sijaishuollosta ja etenkin biologisten vanhempien kokemuksista on olemassa vähän tutkimusta. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu vanhempien oikeuksien ja velvollisuuksien esiin tuominen sijaishuollon ja perheiden jälleenyhdistämisen teemoissa. Toisena tärkeänä teemana käsittelen järjestöjen toimintaa ja internetiä järjestöjen toimintakenttänä. Tämän pro gradu- tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineiston on kerätty julkiselta Lokakuun Liike-sivustolta Perheeni tarina-osiosta, johon vanhemmat ovat julkaisseet tarinoita liittyen lapsen huostaanottoon ja sijaishuoltoon. Tutkielman aineisto koostuu yhdestätoista kirjoitetusta tarinasta ja niiden alle kirjoitetuista 306:sta kommentista. Tutkielman aineisto on analysoitu temaattisen analyysin avulla.
Biologisten vanhempien kokemuksista nousi yhdeksän teemaa: lastensuojeluasiakkuus ja huostaanotto, yhteydenpito, dokumentointi, perheen jälleenyhdistämisen tavoite, yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa, vanhemman toimijuus ja tunteet sekä sosiaalityöntekijän toiminta. Vanhempien ja lapsen yhteydenpidolla ja vanhempien tavoittelemalla perheen jälleenyhdistämisellä on vahva yhteys. Tarinat, joissa yhteydenpitoa kuvataan ja sen säännöllisyys on tulkittavissa, näiden tarinoiden vanhemmat ovat työskennelleet perheen jälleenyhdistämiseksi, hakemalla huostaanoton purkua ja valittamalla kielteisestä päätöksestä hallintooikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tarinoissa, joissa yhteydenpitoa ei ole tai sitä ei ole kuvattu, vanhemmat eivät ole työskennelleet itse perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen saavuttamiseksi. Merkittävän teemana aineistosta nousi esiin myös dokumentoinnin merkitys. Dokumentointi nähtiin paljon syvemmässä merkityksessä kuin lapsen arkeen liittyvien asioiden kirjaamisena asiakaskertomuksiin. Dokumentointi miellettiin tiedon välineeksi vanhemman ja lapsen arjen välillä ja vanhemman vanhemmuuden arvioinnin välineeksi. Sosiaalityöntekijöiden työskentelyn ja toiminnan tavoite nähdään päinvastaisena kuin mihin lastensuojelulaki velvoittaa ja mihin tarinoiden vanhemmat omalla toimijuudellaan pyrkivät. Tarinoihin jätetyistä kommenteista kolme eniten käytettyä tyylilajia olivat kyseenalaistus, tuki ja kirjoittajan tai toimituksen antama lisäinfo. Miltei puolet jätetyistä kommenteista oli kyseenalaistavia. Tarinat nähtiin ja luettiin yksittäisen vanhemman kokemuksena eikä yleistettävissä olevana faktatietona kaikkien biologisten vanhempien kokemuksina lastensuojelusta ja sijaishuollosta. Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön panostaa ja vanhempien ajatuksia ja toiveita tulisi kuunnella entistä enemmän. Lastensuojelun sosiaalityön resursseja tulisi lisätä, että työskentelyä voitaisiin tehdä lain määrittelemällä tavalla. Dokumentoinnin kehittäminen nousee yhtenä tutkimustuloksena esiin ja koen dokumentoinnin yhdeksi lastensuojelun sosiaalityön kehittämiskohteeksi.
Biologisten vanhempien kokemuksista nousi yhdeksän teemaa: lastensuojeluasiakkuus ja huostaanotto, yhteydenpito, dokumentointi, perheen jälleenyhdistämisen tavoite, yhteistyö sosiaalityöntekijän kanssa, vanhemman toimijuus ja tunteet sekä sosiaalityöntekijän toiminta. Vanhempien ja lapsen yhteydenpidolla ja vanhempien tavoittelemalla perheen jälleenyhdistämisellä on vahva yhteys. Tarinat, joissa yhteydenpitoa kuvataan ja sen säännöllisyys on tulkittavissa, näiden tarinoiden vanhemmat ovat työskennelleet perheen jälleenyhdistämiseksi, hakemalla huostaanoton purkua ja valittamalla kielteisestä päätöksestä hallintooikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tarinoissa, joissa yhteydenpitoa ei ole tai sitä ei ole kuvattu, vanhemmat eivät ole työskennelleet itse perheen jälleenyhdistämisen tavoitteen saavuttamiseksi. Merkittävän teemana aineistosta nousi esiin myös dokumentoinnin merkitys. Dokumentointi nähtiin paljon syvemmässä merkityksessä kuin lapsen arkeen liittyvien asioiden kirjaamisena asiakaskertomuksiin. Dokumentointi miellettiin tiedon välineeksi vanhemman ja lapsen arjen välillä ja vanhemman vanhemmuuden arvioinnin välineeksi. Sosiaalityöntekijöiden työskentelyn ja toiminnan tavoite nähdään päinvastaisena kuin mihin lastensuojelulaki velvoittaa ja mihin tarinoiden vanhemmat omalla toimijuudellaan pyrkivät. Tarinoihin jätetyistä kommenteista kolme eniten käytettyä tyylilajia olivat kyseenalaistus, tuki ja kirjoittajan tai toimituksen antama lisäinfo. Miltei puolet jätetyistä kommenteista oli kyseenalaistavia. Tarinat nähtiin ja luettiin yksittäisen vanhemman kokemuksena eikä yleistettävissä olevana faktatietona kaikkien biologisten vanhempien kokemuksina lastensuojelusta ja sijaishuollosta. Vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön panostaa ja vanhempien ajatuksia ja toiveita tulisi kuunnella entistä enemmän. Lastensuojelun sosiaalityön resursseja tulisi lisätä, että työskentelyä voitaisiin tehdä lain määrittelemällä tavalla. Dokumentoinnin kehittäminen nousee yhtenä tutkimustuloksena esiin ja koen dokumentoinnin yhdeksi lastensuojelun sosiaalityön kehittämiskohteeksi.