Varhaislapsuuden unen yhteys inhibitioon viiden vuoden iässä

Abstract

Inhibitiolla tarkoitetaan toiminnanohjaukseen ja itsesäätelyyn liittyviä prosesseja, joiden avulla yksilö voi kontrolloida tarkkaavuutta, toimintaa, ajatuksia ja tunteita. Nämä prosessit ovat merkityksellisiä muun muassa koulusuoriutumisen ja sosioemotionaalisen hyvinvoinnin kannalta. Inhibition kehityksessä viisi ensimmäistä elinvuotta ovat tärkeässä roolissa. Varhaislapsuudessa tapahtuu merkittäviä muutoksia myös unen kestossa ja laadussa. Unen ja inhibition välisiä yhteyksiä on tutkittu kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla, mutta vähemmän tutkimusta on tehty alle kouluikäisillä lapsilla. Aiheen tutkiminen varhaislapsuudessa tarjoaa tietoa ongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 24 kuukauden ikäisten lasten unta ja samojen lasten suoriutumista inhibitiotehtävissä 5 vuoden iässä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, onko unen ja inhibition välillä yhteyksiä.

Tutkimus oli osa Lapsen uni ja terveys -pitkittäistutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 29 lapsesta, jotka osallistuivat 24 kuukauden iässä unipolygrafiatutkimukseen ja 5 vuoden iässä neuropsykologisia ja oppimiseen liittyviä tehtäviä sisältävään tutkimukseen. Unen osalta tarkasteltiin yhden yön unen kestoa sekä unen tehokkuutta, jolla tarkoitetaan unen keston osuutta sängyssä vietetystä ajasta. Inhibitiota arvioitiin kahdella tehtävällä: go/no-go -tehtävällä sekä NEPSY-II -testistön Inhibitio-osatehtävällä. Analysointivaiheessa lapset jaettiin ryhmiin unen keston ja tehokkuuden mukaan: lyhyemmän unen ryhmä (kesto < md) ja pidemmän unen ryhmä (kesto ≥ md) sekä vähemmän tehokkaan unen ryhmä (tehokkuus < md) ja tehokkaamman unen ryhmä (tehokkuus ≥ md). Unen ja inhibition välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien, riippumattomien otosten t-testin ja Mann-Whitney U -testin avulla.

Tässä tutkimuksessa unen kesto ei ollut yhteydessä inhibitioon. Lyhyemmän unen ryhmän suoriutuminen ei eronnut merkitsevästi pidemmän unen ryhmän suoriutumisesta kummassakaan inhibitiotehtävässä. Myöskään unen tehokkuuden ja inhibition välillä ei havaittu yhteyksiä. Vähemmän tehokkaan unen ryhmän suoriutuminen ei eronnut merkitsevästi tehokkaamman unen ryhmän suoriutumisesta kummassakaan inhibitiotehtävässä.

Tutkimus tuotti lisää tietoa unen ja inhibition välisistä yhteyksistä alle kouluikäisillä lapsilla. Tämän tutkimuksen perusteella unen ja inhibition välillä ei näyttäisi olevan yhteyttä terveillä lapsilla, joilla unen kesto ja tehokkuus ovat kahden vuoden iässä vastanneet normatiivisia odotuksia. Varhaislapsuuden unella ei välttämättä ole voimakasta merkitystä myöhemmälle inhibitiolle, mikä voi olla huojentava tieto pienten lasten vanhemmille. Jatkotutkimuksia aiheesta tarvitaan, ja erityisesti varhaisen unen laatupiirteisiin tulisi kiinnittää huomiota. Lisäksi aihetta tulisi yleistettävyyden kannalta tutkia suuremmilla otoksilla ja myös niillä lapsilla, joiden uni poikkeaa normatiivisista odotuksista. Tietoa unesta varhaislapsuudessa voidaan hyödyntää esimerkiksi neuvolatyössä unen haasteiden tunnistamiseen, ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Inhibition taustatekijöitä on hyödyllistä kartoittaa toimivien interventioiden kehityksen kannalta. Lapsen unta tukemalla voidaan luoda edellytyksiä suotuisalle kehitykselle.