Talo täynnä kuolleita : kuolleiden henkilöhahmojen esittäminen ja läsnäolo Marja-Liisa Vartion romaanissa Hänen olivat linnut

Abstract

Tutkielma tarkastelee Marja-Liisa Vartion postuumisti julkaistun modernistisen romaanin Hänen olivat linnut (1967) kuolleiden henkilöhahmojen esittämistä läsnäolon näkökulmasta. Tavoitteena on eritellä tekstuaalisia, henkilökuvauksellisia ja tarinamaailman tasolla ilmeneviä keinoja ja piirteitä, jotka tuottavat kuolleiden läsnäoloa teoksessa. Tutkimuskysymyksenä on, miten kuolleiksi määritellyt hahmot esitetään ja ovat läsnä Vartion romaanissa, ja se jakautuu kolmeen osakysymykseen seuraavasti: miten kuolleet henkilöhahmot esitetään ja ovat läsnä 1) tekstissä 2) henkilökuvauksessa ja 3) tarinamaailmassa? Keskeisin tutkimusväitteeni on, että Vartion romaani etualaistaa kuolleet monin tavoin tekstissä, henkilökuvauksessa ja tarinamaailmassa luoden vaikutelman kuolleiden läsnäolosta, joka hahmottuu teoksen kantavana voimana.

Lähestyn tutkimuskohdetta kertomakirjallisuuden henkilöhahmoteorioiden avulla, joista Uri Margolinin henkilöhahmojen eri aspekteja yhdistävät, elementtejä strukturalismista, reseptioteoriasta ja erityisesti mahdollisten maailmojen teoriasta sisältävät teoretisoinnit ovat työlleni keskeisimmät. Myös uudempi, Jens Ederin, Fotis Jannidiksen ja Ralf Schneiderin fiktiivisten maailmojen henkilöhahmoja käsittelevä teoreettinen kartoitus on keskeinen kehykseni. Hyödynnän lisäksi klassisempaa kertomuksentutkimuksen välineistöä. Kuolleiden läsnäolo tarinamaailmassa tuo tutkielmaan vielä gotiikan ja groteskin kehykset. Metodini on eritellä kuolleiden esityksiä ja välittymistä.

Tutkielmassani Vartion romaanin kuolleiden henkilögallerian muodostavat ennen kertomuksen alkua kuolleet henkilöt ja täytetyt linnut. Tutkielma nostaa esiin henkilöhahmojen typologioita, joita ei ole aiemmin teoretisoitu kertomuksentutkimuksen piirissä. Tällaisia ovat kuollut ja elävä henkilöhahmo sekä poissa oleva ja läsnä oleva henkilöhahmo. Molemmat kategoriat ovat perustavanlaatuista olemusta ilmaisevia, ja niiden teoretisoimattomuus näyttäytyykin tutkimusaukkona.

Tutkielmassa peilaan havaintojani aiempaan Vartio-tutkimukseen. Erityisen hedelmällisenä näen vertailun Lea Rojolan ja Elise Nykäsen tekemien huomioiden kanssa. Samalla osoitan, ettei aiempi kirjailijan pääteoksesta tehty tutkimus ole huomioinut riittävästi kuolleiden henkilöhahmojen keskeisyyttä ja kokonaistulkintaan vaikuttavaa merkitystä. Esitänkin Vartion romaanin olevan kertomus kuolleiden vaikutuksesta elävien elämään, jossa kuolleisiin kiinnittäytyminen näyttäytyy sekä myrkyllisenä että lohdullisena.

Tutkielman keskeisin tulos on, että kuolleet muodostavat keskeisen osan tarinamaailman yksilöistä koostuvaa henkilögalleriaa, sillä heidän läsnäoloaan vahvistetaan monin tavoin tekstin, henkilökuvauksen ja tarinamaailman tasolla. Vartion teoksessa korostuvat henkilöiden väliset suhteet ja erityisesti side kuolleiden ja elävien välillä. Vartion romaanin kuolleita hahmoja luonnehtii yhtäaikainen poissaolo ja läsnäolo, mikä samalla hämärtää kuolleen ja elävän välistä rajaa.