Sosiaalinen pääoma yleisessä saunassa : Tampereen Rajaportin saunassa saunovien kokemuksia ja käsityksiä
Vähäjylkkä, Marika (2019)
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905201799
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905201799
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee sosiaalista pääomaa yleisissä saunoissa. Tutkimuksen keskeinen teema on selvittää, millaista sosiaalista pääomaa yleisessä saunassa syntyy, ja millä tavalla se näkyy saunojien puheessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millaisia kokemuksia ja käsityksiä saunojilla on yhteisöllisyydestä yleisessä saunassa. Yleisellä saunalla tarkoitetaan maksullista, kaikille avointa saunaa, jota pitää yllä yksityinen henkilö, yritys tai yhdistys. Suomessa yleinen sauna oli aiemmin ihmisille käytännönläheinen paikka, jossa peseydyttiin arjen pölyistä ja vaihdettiin kuulumisia. Yleiset saunat ovat 1950 -luvulta lähtien vähentyneet rajusti, mutta viime vuosina niiden suosio on taas lähtenyt selvään kasvuun ja uusia yleisiä saunoja on perustettu.
Yleisessä saunassa syntyvää sosiaalista pääomaa tarkastellaan yhdysvaltalaisen Robert D. Putnamin (2000) sosiaalisen pääoman teoriaa hyödyntäen. Putnamin mukaan sosiaalinen pääoma on yhteisöllinen voimavara, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen pääoma nähdään yleisesti yksilön ja koko yhteiskunnan hyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Tutkimusaineisto on kerätty ryhmähaastatteluin, jotka toteutettiin Rajaportin saunalla Tampereella. Ryhmähaastatteluja toteutettiin kaksi, ja niihin osallistui yhteensä yhdeksän saunojaa. Haastateltavat olivat käyneet Rajaportin saunalla saunomassa suhteellisen säännöllisesti muutamasta vuodesta jopa vuosikymmeniin. Haastattelu toteutettiin teemahaastattelun keinoin. Ryhmän jäsenille tuotiin teemoja, joista keskusteltiin tutkijan esittämien apukysymysten avulla.
Haastatteluissa syntynyttä aineistoa analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysiä käytettiin teoriaohjaavasti Putnamin lähestymistapaa hyödyntäen. Putnam jakaa sosiaalisen pääoman verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, joiden mukaan analyysiä lähdettiin tekemään.
Tutkimuksessa selvisi, että yleisessä saunassa syntyy sosiaalista pääomaa. Erityisesti yleisessä saunassa syntyy Putnamin kuvaamaa silloittavaa (bridging) sosiaalista pääomaa, jolle ominaista on yleistynyt luottamus esimerkiksi saman lajin harrastajia kohtaan. Silloittava sosiaalinen pääoma nousi haastatteluista esiin liittyen verkostoihin, vastavuoroisuuden normeihin ja luottamukseen, joita saunalla syntyy. Yksilölle koituvan silloittavan sosiaalisen pääoman voidaan nähdä laajenevan yhteiskunnan sosiaalisen pääoman varannoksi. Lisäksi saunalla syntyy myös Putnamin mainitsemaa sitovaa (bonding) sosiaalista pääomaa, mutta huomattavasti vähemmän ja epätodennäköisemmin. Lisäksi se vaatii enemmän aikaa. Silloittava sosiaalinen pääoma liitetään yleensä tiiviisiin suhteisiin, kuten perhe- tai sukulaisuussuhteisiin. Saunojien kokemukset ja käsitykset yhteisöllisyydestä liittyivät etenkin yksinäisyyden torjumiseen ja sukupolvien ketjun ylittävään yhteisöllisyyteen.
Tutkimus lisää osaltaan ymmärrystä sosiaalisen kanssakäymisen ja paikallisyhteisöjen merkitystä ihmiselle. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi sosiaalityön käytännöissä voidaan olla mahdollistamassa ja tukemassa sosiaalisen pääoman syntymistä erilaisissa yhteisöissä.
Yleisessä saunassa syntyvää sosiaalista pääomaa tarkastellaan yhdysvaltalaisen Robert D. Putnamin (2000) sosiaalisen pääoman teoriaa hyödyntäen. Putnamin mukaan sosiaalinen pääoma on yhteisöllinen voimavara, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen pääoma nähdään yleisesti yksilön ja koko yhteiskunnan hyvinvointia lisäävänä tekijänä.
Tutkimusaineisto on kerätty ryhmähaastatteluin, jotka toteutettiin Rajaportin saunalla Tampereella. Ryhmähaastatteluja toteutettiin kaksi, ja niihin osallistui yhteensä yhdeksän saunojaa. Haastateltavat olivat käyneet Rajaportin saunalla saunomassa suhteellisen säännöllisesti muutamasta vuodesta jopa vuosikymmeniin. Haastattelu toteutettiin teemahaastattelun keinoin. Ryhmän jäsenille tuotiin teemoja, joista keskusteltiin tutkijan esittämien apukysymysten avulla.
Haastatteluissa syntynyttä aineistoa analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysiä käytettiin teoriaohjaavasti Putnamin lähestymistapaa hyödyntäen. Putnam jakaa sosiaalisen pääoman verkostoihin, normeihin ja luottamukseen, joiden mukaan analyysiä lähdettiin tekemään.
Tutkimuksessa selvisi, että yleisessä saunassa syntyy sosiaalista pääomaa. Erityisesti yleisessä saunassa syntyy Putnamin kuvaamaa silloittavaa (bridging) sosiaalista pääomaa, jolle ominaista on yleistynyt luottamus esimerkiksi saman lajin harrastajia kohtaan. Silloittava sosiaalinen pääoma nousi haastatteluista esiin liittyen verkostoihin, vastavuoroisuuden normeihin ja luottamukseen, joita saunalla syntyy. Yksilölle koituvan silloittavan sosiaalisen pääoman voidaan nähdä laajenevan yhteiskunnan sosiaalisen pääoman varannoksi. Lisäksi saunalla syntyy myös Putnamin mainitsemaa sitovaa (bonding) sosiaalista pääomaa, mutta huomattavasti vähemmän ja epätodennäköisemmin. Lisäksi se vaatii enemmän aikaa. Silloittava sosiaalinen pääoma liitetään yleensä tiiviisiin suhteisiin, kuten perhe- tai sukulaisuussuhteisiin. Saunojien kokemukset ja käsitykset yhteisöllisyydestä liittyivät etenkin yksinäisyyden torjumiseen ja sukupolvien ketjun ylittävään yhteisöllisyyteen.
Tutkimus lisää osaltaan ymmärrystä sosiaalisen kanssakäymisen ja paikallisyhteisöjen merkitystä ihmiselle. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja esimerkiksi sosiaalityön käytännöissä voidaan olla mahdollistamassa ja tukemassa sosiaalisen pääoman syntymistä erilaisissa yhteisöissä.