Essays on Optimal Lifetime Redistribution, Inequality and Well-Being

Abstract

Tämä väitöskirja koostuu johdantoluvusta ja neljästä julkis- ja hyvinvoinnin taloustieteenalaan kuuluvasta tutkimuksesta. Kaksi ensimmäistä esseetä ovat teoreettisia ja kaksi viimeistä esseetä empiirisiä. Väitöskirjan teoreettisessa osiossa tarkastellaan optimaalista verorakennetta, kun julkisella vallalla on erilaisia tulonjakotavoitteita ja yksilöt eroavat useamman taustamuuttujan suhteen. Väitöskirjan empiirisessä osiossa tarkastellaan tulojakaumaa ja julkisen vallan politiikan seurauksia. Ensimmäinen empiirinen essee tarkastelee huipputulojen jakautumista ajan mittaan ja toinen essee arvioi ikääntyneiden työntekijöiden työn vähentämistä osa-aikaeläkeohjelman kautta ja sitä miten tämä vaikuttaa sairastavuuteen ja lääkeostoihin.

Julkisen sektorin tavoitteena on maksimoida yhteiskunnan hyvinvointia huomiomalla politiikan tehokkuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmat. Yksi merkittävimmistä keinoista tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tulojen uudelleenjako. Väitöskirjan ensimmmäinen essee tarkastelee vero- ja tulonsiirtojärjestelmän optimaalista rakennetta Mirrleesin (1971) optimituloverokehikossa. Esseessä tarkastellaan taloutta, jossa yksilöillä on erilaiset tulonansaintakyvyt sekä säästämispreferenssit. Julkinen valta haluaa uudelleenjakaa tuloa tulonansaintakyvyn perusteella, mutta havaitsemattomat säästämispreferenssit hankaloittavat optimointiongelmaa. Esseessä havaitaan, että tällaisessa taloudessa pääomatulon verotus kuuluu optimaalisten veroinstrumenttien valikoimaan.

Toisessa esseessä verotuksen rakennetta tarkastellaan Mirrleesin (1971) optimituloverokehikossa niin, että yksilöt eroavat tulonansaintakyvyn sekä alkuvarannon tai perinnön suhteen. Julkinen valta ei voi havaita kumpaakaan tekijää. Tavoitteena on uudelleenjakaa tuloa niiltä, joiden tulonansaintakyky on parempi ja joilla perintö on suurempi. Useat maat ovat poistaneet perintöverotuksen keinovalikoimasta ja tästä syystä esseen lähtökohta on, että julkinen valta voi hyödyntää vain epälineaarista työtulon veroa sekä mahdollisesti pääomatuloveroa. Esseessä näytetään, että pääomatulovero kuuluu optimaalisten veroinstrumenttien valikoimaan. Esseessä keskustellaan myös tulonmuunto-ongelmasta tällaisessa taloudessa.

Julkisen vallan uudelleenjakopolitiikan ja muun lainsäädännön vaikutukset näkyvät muutoksina tulojakaumassa. Väitöskirjan kolmas essee kuvailee Suomen tulojakaumaa ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosien 1995-2012 välillä. Esseessä tarkastellaan tulojakauman huippua etenkin sukupuolten näkökulmasta. 1990-luvun lopun suurituloisten tulo-osuuksien kasvu kohdistui suurelta osin miehille. Naisten osuus tulohuipulla ei merkittävästi kasvanut ennen finanssikriisiä lukuunottamatta ylintä yhtä prosenttia, jossa naisten osuus kasvoi läpi periodin. Esseessä tarkastellaan myös suurituloisten tuloliikkuvuutta ja tulonmuodostusta. Miesten tuloasema huipputuloissa on pysyvämpi kuin naisilla. Naisten huipputulot koostuvat enemmän pääomatuloista mutta periodin loppua kohden palkkatulojen osuus kokonaistulosta kasvaa.

Vero- ja tulonsiirtopolitiikan rinnalla julkinen valta voi vaikuttaa kansalaisten hyvinvointiin erilaisten ohjelmien avulla. Esimerkiksi työ- ja eläkelainsäädännöllä voidaan tavoitella työntekijöiden parempaa hyvinvointia. Neljännessä esseessä tarkastellaan osa-aikaeläkejärjestelmän vaikutuksia lääkeostoihin ja sairaspoissaoloihin. Osa-aikaeläke vähensi työn määrää mutta käytettävissä olevat tulot pienenivät vain vähän. Vuonna 1998 osa-aikaeläkejärjestelmässä muutettiin alinta ikärajaa, joka mahdollistaa muuten samankaltaisten ryhmien vertailun, joista toisessa työn määrää voitiin vähentää nuorempana. Tällainen tutkimusasetelma mahdollistaa ikärajareformin vaikutusten kausaaliarvionnin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös instrumenttimuuttujamenetelmän avulla osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vaikutuksia yksilöiden lääkeostoihin, sairaspoissaoloihin ja työmarkkinoilta poistumiseen. Tutkimuksessa havaitaan, että ikärajan alentaminen kasvatti lääkkeiden ostoja mutta sairaimmalle osajoukolle työmäärän vähentäminen vähensi sairaspoissaoloja ja lääkekäyttöä.

This thesis includes an introduction chapter and four essays on the field of public and welfare economics. The first two essays are theoretical and the last two essays are empirical. The theoretical part of this thesis studies the optimal taxation in a setting where the social planner has different kinds of redistributive preferences and individuals differ in more than one background characteristic. The empirical part of the thesis examines income distribution and the consequences of public policies. The first empirical essay studies top income distribution over time and the second empirical essay evaluates the possibilities for elderly workers to reduce work hours through a part-time retirement scheme and how this possibility affects sickness and drug purchases.

The objective of the public sector is to maximize social welfare by taking into account the efficiency of its policies and the equity perspectives. The main tool used is redistributing income through taxes and income transfers. The first essay of the thesis studies the optimal structure of income taxation in the Mirrleesian optimal taxation framework. The economy under study consists of individuals with different abilities to acquire income but they also have different preferences towards saving income for the future periods. The tax planner wants to redistribute income based on the ability to pay but the unobserved differences in saving preferences complicate the optimization problem. It is observed that in this kind of economy capital income taxation belongs to the optimal tax mix.

In the second essay optimal tax mix is studied in an economy where individuals differ with respect to their abilities and initial endowment or inheritance received. The tax planner cannot observe either of the factors. The goal is to redistribute income from those who have better ability and higher initial wealth towards the less skilled and less endowed. Several countries have abolished inheritance taxation and for this reason the starting point in this essay is that the tax planner can only use the non-linear labour income tax and, if necessary, capital income tax. It is shown that non-linear capital income tax belongs to the optimal tax mix. The essay also discusses the role of income shifting in this type of economy.

The effects of redistribution and other policies are seen as changes in the income distribution. The third essay in this thesis describes the Finnish income distribution and the evolution of incomes during the period of 1995- 2012. The essay especially examines the top of the income distribution from a gender perspective. While the income shares of the high-income individuals grew rapidly at the end of the 1990s, this mostly benefited men. The share of women in the top incomes did not improve before the financial crisis apart from the top 1 percent, where the share improved throughout the period. Income mobility and income composition are also studied. Men’s income ranks are more persistent than women’s. Women had a bigger share of capital and business income but towards the end of the period the share of wages grew for women.

Beside the tax and transfer policy, the public sector can affect the well-being of citizens through different kinds of labour market and pension policies and programs. The fourth essay studies the part-time pension program and how it affected drug purchases and sickness. The part-time pension program reduced the hours worked but the combination of wages and pension reduced disposable income only by a little. The eligibility age for part-time pension programs was reduced in the year 1998, which enables the comparison of similar groups, where in one the reduction in work hours happened at a younger age than in the other. This research design makes it possible to evaluate the causal effect of the reform. In the study an instrumental variable method is also used to evaluate how moving to part-time pension affected drug purchases, sickness absences and labour market exits. The study finds that on average the age eligibility reform increased the purchases of drugs but for the sickest subset the reduction of work hours decreased sickness absences and drug utilization.