”Tekisi mieli haukkua tv-kevään pohjanoteeraukset” : Helsingin Sanomien Jukka Kajavan ja Laura Frimanin kolumnit osana keskustelua tv:stä
Räsänen, Anu (2019)
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171782
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171782
Tiivistelmä
Analysoin tässä pro gradu -työssäni Helsingin Sanomien tv-kriitikkojen Jukka Kajavan ja Laura Frimanin kolumneja. Pyrin selvittämään, miten tv-kolumnien perinteen Helsingin Sanomiin luonut Kajava ja lehden 2010-luvun tunnetuin tv-kolumnisti Friman osallistuvat keskusteluun tv:stä ja tuottavat tapoja puhua siitä.
Tv-kritiikkiä on tutkittu sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti hyvin vähän, tv-kolumneja ei juuri lainkaan, vaikka tv-sivut ovat yksi sanomalehtien historiallisesti vakaimmista elementeistä. Tämän vuoksi maan suurimman päivälehden tv-sivut ja niiden nimekkäiden kolumnistien tekstit ovat kiinnostava uusi tutkimuskohde.
Tutkimuksellinen viitekehykseni muodostuu suomalaisen tv:n ja tv-kritiikin lajityypin kehityksestä. Koska suomalaisen tv-kritiikin historiaa ei ole toistaiseksi kirjoitettu, tarjoaa merkittävän viitekehyksen tutkimukselleni brittiläisen Paul Rixonin historiakatsaus TV Critics and Popular Culture: A History of British Television Criticism. Kotimaisista alan tutkimuksista olen hyödyntänyt viitekehyksenäni erityisesti Sari Elfvingin väitöskirjaa Taikalaatikko ja tunteiden tulkit. Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla.
Aineistossani on 58 Jukka Kajavan kirjoittamaa kolumnia ja 14 Laura Frimanin kirjoittamaa kolumnia, yhteensä
72 kolumnia vuosilta 1997–2017. Analysoin kolumneja sisällönanalyysin keinoin. Pelkistämällä, ryhmittelemällä ja käsitteellistämällä muodostan kolme pääluokkaa, jotka kuvaavat Kajavan ja Frimanin kriitikonlaadun ominaispiirteitä. Nämä luokat ovat 1) suhde sisältöön ja laatuun, 2) suhde yhteiskuntaan ja vastaanottajiin sekä 3) tyylilliset piirteet.
Keskeiset löydökseni koskevat kolumnistien suhtautumista viihteeseen ja yhteiskunnallisuutta. Kajavalle viihde edustaa laadun vastakohtaa, Frimanille taas ohjelmatyyppiä, jonka sisällä voi olla sekä laadukkaita että kehnoja ohjelmia. Toinen vahvasti esiin nouseva ero kolumnistien välillä on se, että Kajavan kolumneissa on tyypillisesti yhteiskunnallinen vire, mutta Frimanilla tätä ei ole havaittavissa. Tiivistäen voi sanoa, että Kajava puhuu lukijoilleen ylhäältä päin, opettaen ja hyvää makua peräänkuuluttaen, kun taas Frimanin kolumneissa on katsojien tasolta jutusteleva, aina humoristinen sävy.
Erojen lisäksi tutkimuksessani nousevat esiin Kajavaa ja Frimania yhdistävät tyylilliset piirteet. Molemmat kirjoittavat tv:stä rohkeasti, värikkäästi ja asiantuntevasti. Näin heidän työnsä asettuvat luontevasti muun muassa Paul Rixonin kuvaamaan tv-kritiikin kehityksen jatkumoon, jossa kriitikkojen subjektiivisuus ja sanomisen taito ovat korostuneet koko ajan enemmän.
Suomessa tv-kritiikin historiasta ei vielä ole tehty kattavaa tutkimusta. Seuraava askel voisi olla kritiikin kehityksen tutkiminen peilaamalla Kajavan ja Frimanin tekstejä tv-ohjelmistoihin sekä suhteuttamalla niitä muiden Helsingin Sanomien tv-kriitikkojen työhön.
Tv-kritiikkiä on tutkittu sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti hyvin vähän, tv-kolumneja ei juuri lainkaan, vaikka tv-sivut ovat yksi sanomalehtien historiallisesti vakaimmista elementeistä. Tämän vuoksi maan suurimman päivälehden tv-sivut ja niiden nimekkäiden kolumnistien tekstit ovat kiinnostava uusi tutkimuskohde.
Tutkimuksellinen viitekehykseni muodostuu suomalaisen tv:n ja tv-kritiikin lajityypin kehityksestä. Koska suomalaisen tv-kritiikin historiaa ei ole toistaiseksi kirjoitettu, tarjoaa merkittävän viitekehyksen tutkimukselleni brittiläisen Paul Rixonin historiakatsaus TV Critics and Popular Culture: A History of British Television Criticism. Kotimaisista alan tutkimuksista olen hyödyntänyt viitekehyksenäni erityisesti Sari Elfvingin väitöskirjaa Taikalaatikko ja tunteiden tulkit. Televisio-ohjelmia ja -esiintyjiä koskeva kirjoittelu suomalaisissa lehdissä 1960- ja 70-luvuilla.
Aineistossani on 58 Jukka Kajavan kirjoittamaa kolumnia ja 14 Laura Frimanin kirjoittamaa kolumnia, yhteensä
72 kolumnia vuosilta 1997–2017. Analysoin kolumneja sisällönanalyysin keinoin. Pelkistämällä, ryhmittelemällä ja käsitteellistämällä muodostan kolme pääluokkaa, jotka kuvaavat Kajavan ja Frimanin kriitikonlaadun ominaispiirteitä. Nämä luokat ovat 1) suhde sisältöön ja laatuun, 2) suhde yhteiskuntaan ja vastaanottajiin sekä 3) tyylilliset piirteet.
Keskeiset löydökseni koskevat kolumnistien suhtautumista viihteeseen ja yhteiskunnallisuutta. Kajavalle viihde edustaa laadun vastakohtaa, Frimanille taas ohjelmatyyppiä, jonka sisällä voi olla sekä laadukkaita että kehnoja ohjelmia. Toinen vahvasti esiin nouseva ero kolumnistien välillä on se, että Kajavan kolumneissa on tyypillisesti yhteiskunnallinen vire, mutta Frimanilla tätä ei ole havaittavissa. Tiivistäen voi sanoa, että Kajava puhuu lukijoilleen ylhäältä päin, opettaen ja hyvää makua peräänkuuluttaen, kun taas Frimanin kolumneissa on katsojien tasolta jutusteleva, aina humoristinen sävy.
Erojen lisäksi tutkimuksessani nousevat esiin Kajavaa ja Frimania yhdistävät tyylilliset piirteet. Molemmat kirjoittavat tv:stä rohkeasti, värikkäästi ja asiantuntevasti. Näin heidän työnsä asettuvat luontevasti muun muassa Paul Rixonin kuvaamaan tv-kritiikin kehityksen jatkumoon, jossa kriitikkojen subjektiivisuus ja sanomisen taito ovat korostuneet koko ajan enemmän.
Suomessa tv-kritiikin historiasta ei vielä ole tehty kattavaa tutkimusta. Seuraava askel voisi olla kritiikin kehityksen tutkiminen peilaamalla Kajavan ja Frimanin tekstejä tv-ohjelmistoihin sekä suhteuttamalla niitä muiden Helsingin Sanomien tv-kriitikkojen työhön.