Jaetusta arjesta etäyhteydenpitoon : lapsenlapsistaan etäällä asuvien isovanhempien kokemuksia isovanhemmuudesta
Rosenqvist, Tellu (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171770
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171770
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkasteltiin isovanhemmuutta tilanteessa, missä isovanhemman ja lapsenlapsen välillä on pitkä maantieteellinen välimatka. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten etäisyys ja etäyhteydenpito vaikuttavat etäisovanhemman elämänlaatuun ja miten etäisovanhemmat kokevat oman isovanhemmuutensa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui Erik Allardtin(1976b) hyvinvointiteorian pohjalle. Allardtin hyvinvointiteorian kuuluisa kolmijako jakaa hyvinvoinnin kolmeen ulottuvuuteen: elinolot (having), sosiaaliset suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Allardtin teoria mahdollisti huomion kiinnittämisen erityisesti hyvinvoinnin subjektiiviseen kokemukseen, tai elämänlaatuun.
Tutkielman aineisto koostui yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston tarjoamasta valmiista aineistosta. Valmiiksi digitaalisoitu aineisto sisälsi 185 isovanhemman kirjoitelmaa aiheesta ”Isovanhemmuuden uudet haasteet”. Tämän tutkimuksen aineistoksi valikoitiin 40 kirjoitusta sen perusteella, että niissä kirjoittaja (isovanhempi) asui lapsenlapsistaan etäällä.
Aineiston analyysi toteutettiin käyttämällä teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmää. Tavoitteena oli löytää aineistosta yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Aineisto luokiteltiin ja teemoiteltiin, jotta ilmiöstä saavutettaisiin mahdollisimman tarkka kuvaus. Analyysin pohjalta ja Allardtin having, loving ja being -kolmijakoon nojaten tuloksista koostettiin etäisovanhemman hyvinvointimalli, jonka tarkoituksena oli esittää etäisovanhemman elämänlaadun keskeiset osatekijät tiivistetysti ja visuaalisesti.
Tämä tutkielma tuottaa kontribuution isovanhemman hyvinvointia koskevaan keskusteluun. Tutkielman tulokset osoittivat, että säännöllinen yhteydenpito edistää isovanhemman ja lapsenlapsen välistä suhdetta, tapahtui se sitten kasvokkain tai esimerkiksi verkossa. Erityisesti verkossa tapahtuva etäyhteydenpito tarjoaa monia hyötyjä, kuten lievittää ikävää ja vähentää vierastamista. Vaikka kuvat ja tarinat lapsenlapsista houkuttelevat isovanhempia käyttämään uutta teknologiaa, on kuitenkin tärkeää kannustaa ja auttaa isovanhempia uusien kommunikaatiomenetelmien käyttöönotossa. Toisaalta, päinvastoin kuin stereotypiat ikääntyvien kyvyistä ja halusta käyttää nykyaikaista teknologiaa antavat olettaa, sitoutuvat isovanhemmat yhä enenevässä määrin digitaalisen median käyttöön yhteydenpidossa läheistensä kanssa.
Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentui Erik Allardtin(1976b) hyvinvointiteorian pohjalle. Allardtin hyvinvointiteorian kuuluisa kolmijako jakaa hyvinvoinnin kolmeen ulottuvuuteen: elinolot (having), sosiaaliset suhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Allardtin teoria mahdollisti huomion kiinnittämisen erityisesti hyvinvoinnin subjektiiviseen kokemukseen, tai elämänlaatuun.
Tutkielman aineisto koostui yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston tarjoamasta valmiista aineistosta. Valmiiksi digitaalisoitu aineisto sisälsi 185 isovanhemman kirjoitelmaa aiheesta ”Isovanhemmuuden uudet haasteet”. Tämän tutkimuksen aineistoksi valikoitiin 40 kirjoitusta sen perusteella, että niissä kirjoittaja (isovanhempi) asui lapsenlapsistaan etäällä.
Aineiston analyysi toteutettiin käyttämällä teorialähtöisen sisällönanalyysin menetelmää. Tavoitteena oli löytää aineistosta yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Aineisto luokiteltiin ja teemoiteltiin, jotta ilmiöstä saavutettaisiin mahdollisimman tarkka kuvaus. Analyysin pohjalta ja Allardtin having, loving ja being -kolmijakoon nojaten tuloksista koostettiin etäisovanhemman hyvinvointimalli, jonka tarkoituksena oli esittää etäisovanhemman elämänlaadun keskeiset osatekijät tiivistetysti ja visuaalisesti.
Tämä tutkielma tuottaa kontribuution isovanhemman hyvinvointia koskevaan keskusteluun. Tutkielman tulokset osoittivat, että säännöllinen yhteydenpito edistää isovanhemman ja lapsenlapsen välistä suhdetta, tapahtui se sitten kasvokkain tai esimerkiksi verkossa. Erityisesti verkossa tapahtuva etäyhteydenpito tarjoaa monia hyötyjä, kuten lievittää ikävää ja vähentää vierastamista. Vaikka kuvat ja tarinat lapsenlapsista houkuttelevat isovanhempia käyttämään uutta teknologiaa, on kuitenkin tärkeää kannustaa ja auttaa isovanhempia uusien kommunikaatiomenetelmien käyttöönotossa. Toisaalta, päinvastoin kuin stereotypiat ikääntyvien kyvyistä ja halusta käyttää nykyaikaista teknologiaa antavat olettaa, sitoutuvat isovanhemmat yhä enenevässä määrin digitaalisen median käyttöön yhteydenpidossa läheistensä kanssa.