Suomalainen terveyspolitiikka : terveyden hallinnan käytännöt hallituksen kärkihankeohjelmassa
Hirsimäki, Annemari (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma, Pori - Degree Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171769
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa käsittelen pääministeri Juha Sipilän hallituksen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kärkihankesuunnitelmia vuosilta 2015–2017. Tutkimustehtäväni on kahtalainen. Yhtäältä tarkastelen sitä, mitä hallinnan ja terveyskansalaisuuden elementtejä aineistossa on nähtävissä ja mikä on suomalaisten terveyspoliittisten linjausten ydin. Toisaalta pohdin sitä, miten kansalaisten terveyskäyttäytymistä hallitaan aineistossa esiintyvien teemojen tai diskurssien keinoin.
Tutkimukseni teoreettis-metodologiset ratkaisut pohjautuvat sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen. Analysoin asiakirjojen tekstiä kriittisen diskurssianalyysin perinteen mukaisesti terveyskansalaisuuden ja hallinnan näkökulmia hyödyntäen. Terveyskansalaisuuteen liittyvät näkemykseni pohjautuvat Ilpo Helénin ja Mikko Jauhon teokseen Kansalaisuus ja kansanterveys (2003), jossa kirjoittajat käyvät läpi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kehityskulkuja. Hallinnan osalta tutkimukseni mukailee Michel Foucault’n biovallan tematiikkaa.
Tutkimustuloksikseni rakentuu kaksi metadiskurssia: yksilöllinen ja yhteiskunnallinen. Metadiskurssit koostuvat neljästä aladiskurssista, jotka ovat vastuun, välittämisen, uhan sekä tiedon- ja asiantuntijuuden diskurssit. Diskursseissa ihmisten terveyskäyttäytymisen hallinta – ”terveyskansalaistaminen” – muodostuu itsekontrollin, terveysasiantuntijoiden mentoroinnin, taloudellisten reunaehtojen ja kansalaisten kategorisoinnin ympärille. Analyysissani aladiskurssit keskustelevat keskenään ja toimivat yhdessä toistensa kanssa piirtäen kuvaa nykypäivän suomalaisesta terveyspolitiikasta ja sen toiminnasta kärkihankkeen muodossa.
Tutkimukseni teoreettis-metodologiset ratkaisut pohjautuvat sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen. Analysoin asiakirjojen tekstiä kriittisen diskurssianalyysin perinteen mukaisesti terveyskansalaisuuden ja hallinnan näkökulmia hyödyntäen. Terveyskansalaisuuteen liittyvät näkemykseni pohjautuvat Ilpo Helénin ja Mikko Jauhon teokseen Kansalaisuus ja kansanterveys (2003), jossa kirjoittajat käyvät läpi suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän kehityskulkuja. Hallinnan osalta tutkimukseni mukailee Michel Foucault’n biovallan tematiikkaa.
Tutkimustuloksikseni rakentuu kaksi metadiskurssia: yksilöllinen ja yhteiskunnallinen. Metadiskurssit koostuvat neljästä aladiskurssista, jotka ovat vastuun, välittämisen, uhan sekä tiedon- ja asiantuntijuuden diskurssit. Diskursseissa ihmisten terveyskäyttäytymisen hallinta – ”terveyskansalaistaminen” – muodostuu itsekontrollin, terveysasiantuntijoiden mentoroinnin, taloudellisten reunaehtojen ja kansalaisten kategorisoinnin ympärille. Analyysissani aladiskurssit keskustelevat keskenään ja toimivat yhdessä toistensa kanssa piirtäen kuvaa nykypäivän suomalaisesta terveyspolitiikasta ja sen toiminnasta kärkihankkeen muodossa.