Kuudesluokkalaisille stressiä aiheuttavat tekijät heidän itsensä kuvailemana
Sokka, Jonna; Liminka, Marianna (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171762
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171762
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sitä, miten lapset itse kuvailevat stressiä aiheuttavia tekijöitä eläytymistarinoissaan formaalissa ja informaalissa ympäristössä. Tutkimuskysymyksemme olivat: millaisia merkityksiä 6. luokan oppilaat antavat stressille, millaisia formaalissa ympäristössä ilmeneviä stressitekijöitä 6.-luokkalaiset kuvailevat eläytymismenetelmätarinoissaan ja millaisia informaalissa ympäristössä ilmeneviä stressitekijöitä 6.-luokkalaiset kuvailevat eläytymismenetelmätarinoissaan.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä selviää, että lasten rakentama hyvinvointitieto sekä koulussa että vapaa-ajalla on dynaamista sekä sidoksissa yhteiskuntaan ja aikaan (Helavirta 2011, 18–22). Lapset ovat erityisen herkkiä ympäristön muutoksille eivätkä siksi ole suojassa stressiltä (Poijula 2008, 21–25). Lapset eivät kehitystasonsa vuoksi kykene käsittelemään stressiä samalla tavalla kuin aikuiset (Karvonen 2009, 122– 123). Stressi vaikuttaa usealla haitallisella tavalla lähes jokaiseen lapsen kehityksen osa-alueeseen. Stressiä aiheuttavat elämänkokemukset kasvattavat riskiä useisiin mielenterveyden häiriöihin. (Sandberg 2000, 2282– 2286).
Tutkimus toteutettiin eläytymismenetelmää aineistonkeruumenetelmänä hyödyntäen. Keräsimme tutkimusaineiston keväällä 2019 kahdesta pirkanmaalaisesta koulusta. Tutkimuksen kohdejoukkona oli kolme kuudetta luokkaa, ja tutkimusaineisto koostuu 46 kirjoitetusta tarinasta. Aineiston analyysissä hyödynsimme laadullista sisällönanalyysiä, jonka toteutimme aineistolähtöisesti. Teemoittelimme eli jaoimme aineiston teemoihin oppilaiden ilmaisujen mukaan. Teemojen tarkoitus oli nostaa esiin stressitekijöitä oppilaiden kokemusmaailmasta. Tulososiomme rakentuu oppilaiden vastauksista esiin nousseiden teemojen mukaisesti.
Tulosten mukaan 6. luokan oppilaiden stressitekijät käsittelivät vanhempia, ystäviä, yksilön ominaisuuksia, arjen kiirettä sekä koulun työmäärää. Formaaliin koulukontekstiin sijoittuvat stressitekijät liittyivät vahvimmin kokeisiin ja niissä suoriutumiseen, ystävyyssuhteiden ennakoimattomuuteen, muiden mielipiteisiin, yläkouluun siirtymiseen sekä opettajaan ja opetukseen. Informaalissa vapaa-ajan kontekstissa useimmin mainitut stressitekijät olivat kiire, ystävien hyvinvointi, harrastukset, suoriutuminen sekä vanhempien odotukset. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että stressitekijät limittyvät lasten tarinoissa osittain molempiin ympäristöihin, vaikka painotuksissa on havaittavissa eroja. Tarinoista heijastuu lasten ymmärrys siitä, mitä stressi on ilmiönä. Tulosten valossa näyttää siltä, että lapset kuvailevat stressiä pelon, epävarmuuden ja hauraan itsetunnon kautta.
Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä selviää, että lasten rakentama hyvinvointitieto sekä koulussa että vapaa-ajalla on dynaamista sekä sidoksissa yhteiskuntaan ja aikaan (Helavirta 2011, 18–22). Lapset ovat erityisen herkkiä ympäristön muutoksille eivätkä siksi ole suojassa stressiltä (Poijula 2008, 21–25). Lapset eivät kehitystasonsa vuoksi kykene käsittelemään stressiä samalla tavalla kuin aikuiset (Karvonen 2009, 122– 123). Stressi vaikuttaa usealla haitallisella tavalla lähes jokaiseen lapsen kehityksen osa-alueeseen. Stressiä aiheuttavat elämänkokemukset kasvattavat riskiä useisiin mielenterveyden häiriöihin. (Sandberg 2000, 2282– 2286).
Tutkimus toteutettiin eläytymismenetelmää aineistonkeruumenetelmänä hyödyntäen. Keräsimme tutkimusaineiston keväällä 2019 kahdesta pirkanmaalaisesta koulusta. Tutkimuksen kohdejoukkona oli kolme kuudetta luokkaa, ja tutkimusaineisto koostuu 46 kirjoitetusta tarinasta. Aineiston analyysissä hyödynsimme laadullista sisällönanalyysiä, jonka toteutimme aineistolähtöisesti. Teemoittelimme eli jaoimme aineiston teemoihin oppilaiden ilmaisujen mukaan. Teemojen tarkoitus oli nostaa esiin stressitekijöitä oppilaiden kokemusmaailmasta. Tulososiomme rakentuu oppilaiden vastauksista esiin nousseiden teemojen mukaisesti.
Tulosten mukaan 6. luokan oppilaiden stressitekijät käsittelivät vanhempia, ystäviä, yksilön ominaisuuksia, arjen kiirettä sekä koulun työmäärää. Formaaliin koulukontekstiin sijoittuvat stressitekijät liittyivät vahvimmin kokeisiin ja niissä suoriutumiseen, ystävyyssuhteiden ennakoimattomuuteen, muiden mielipiteisiin, yläkouluun siirtymiseen sekä opettajaan ja opetukseen. Informaalissa vapaa-ajan kontekstissa useimmin mainitut stressitekijät olivat kiire, ystävien hyvinvointi, harrastukset, suoriutuminen sekä vanhempien odotukset. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että stressitekijät limittyvät lasten tarinoissa osittain molempiin ympäristöihin, vaikka painotuksissa on havaittavissa eroja. Tarinoista heijastuu lasten ymmärrys siitä, mitä stressi on ilmiönä. Tulosten valossa näyttää siltä, että lapset kuvailevat stressiä pelon, epävarmuuden ja hauraan itsetunnon kautta.