Ihminen vastaan kone : milloin tekoäly erehtyy?
Rusthollkarhu, Sami (2019)
Rusthollkarhu, Sami
2019
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171753
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan tekoälyä päätöksenteon kontekstissa. Tutkimus kuvaa tekoälyä päätöksentekijänä, esittelee ja analysoi tilanteita, joissa tekoäly ei toiminut odotetulla tavalla, sekä suhteuttaa tekoälyn toimintaa inhimilliseen päätöksentekoon.
Tutkimuksen kirjallisuus rakentuu inhimillistä päätöksentekoa kuvaavien tutkimusten varaan. Kirjallisuus lähestyy päätöksentekoa sekä ihmisen rajoitteiden että heuristisen päätöksenteon tehokkuuden kautta ja esittelee myös organisaatioviitekehykselle ominaisia päätöksenteon piirteitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nivoo kirjallisuudesta nostetut kokonaisuudet yhteen inhimillisen päätöksenteon prosessimaisella mallintamisella sekä käsittelemällä päätöksentekoa ympäristöstä muodostettujen säännönmukaisuuksien varaan rakentuvan intuition kautta.
Tämän laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto muodostettiin triangulatorisesti useita eri lähteitä ja menetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen tekoälyn päätöksentekoa kuvaava primaariaineisto muodostettiin tekoälyteknologian kehittäjiltä ja alan tutkijoilta kerätyistä teemahaastatteluista. Tekoälyn erehtyväisyyttä lähestyttiin uutisartikkeleista, yritysten tutkimusraporteista sekä blogijulkaisuista muodostetun sekundaariaineiston kautta esittelemällä julkisuuteen nousseita tapauksia tekoälyn tekemistä virheistä.
Tutkimus havaitsi intuition käsitteen olevan vahvasti tekoälyä ja inhimillistä päätöksentekoa yhdistävä kokonaisuus. Vaikka intuitiivinen, ympäristöstä havaittavia säännönmukaisuuksia korostava, päätösprosessi on ominaista sekä ihmiselle, että tekoälylle eivät tekoälyn päätöksentekoa kuvaavat piirteet jaa muuten yhtäläisyyksiä inhimillisen päätöksenteon kanssa. Tutkimusaineistosta löydettiin kolme tekoälyn päätöksentekoa kuvaavaa kokonaisuutta: kohdennettu soveltaminen, rajoitettu deskriptiivisyys ja riippuvuus kolmansista osapuolista. Tekoäly toimii ympäristön, suoritettavan tehtävän ja käytettävän opetusdatan suhteen aina äärimmäisen kapealla alueella eikä sen päätöksenteko useissa tapauksissa ole rationalisoitavissa. Tekoälyn antamaa tulkintaa voidaan verrata haluttuun lopputulokseen, mutta kyseenalaistettavissa olevaa päättelyketjua ei voida tekoälyn tapauksessa usein esittää. Tekoälyn toiminta on myös äärimmäisen riippuvaista sitä ympäröivistä ulkopuolisista tekijöistä. Sekä opetusdatan valinta että siitä tekoälyn tekemät tulkinnat ovat osin ulkopuolisen toimijan, usein ihmisen, ohjaamia.
Tekoälyn erehtyväisyyden näkökulmasta tutkimus korostaa tekoälyn päätöksentekoa kuvaavien piirteiden suhdetta sille annettuun tehtävään ja ympäristöön, jossa tehtävää suoritetaan. Ihmisen päätöksentekoon verrattavissa olevaa systemaattista päätöksenteon vinoutumista ei tekoälyn tapauksessa esiinny, vaan mahdolliset päätöksenteon virheet aiheutuvat teknologian, ympäristön ja suoritettavan tehtävän epäonnistuneesta yhteensovittamisesta.
Tutkimustulosten voidaan katsoa korostavan teknologiavuorovaikutuksen merkitystä. Useista muista teknologioista poiketen vuorovaikutus ei ainoastaan vaikuta teknologiasta saatavaan hyötyyn, vaan muuttaa merkittävällä tavalla teknologian toimintaa. Tämä tarkoittaa, että tekoälyavusteista päätöksentekoa ymmärtääksemme emme voi tarkastella tekoälyä erillisenä toimijana, vaan meidän tulee suunnata huomiomme teknologiavuorovaikutukseen sekä kontekstiin, jossa tämä vuorovaikutus tapahtuu.
Tutkimuksen kirjallisuus rakentuu inhimillistä päätöksentekoa kuvaavien tutkimusten varaan. Kirjallisuus lähestyy päätöksentekoa sekä ihmisen rajoitteiden että heuristisen päätöksenteon tehokkuuden kautta ja esittelee myös organisaatioviitekehykselle ominaisia päätöksenteon piirteitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nivoo kirjallisuudesta nostetut kokonaisuudet yhteen inhimillisen päätöksenteon prosessimaisella mallintamisella sekä käsittelemällä päätöksentekoa ympäristöstä muodostettujen säännönmukaisuuksien varaan rakentuvan intuition kautta.
Tämän laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto muodostettiin triangulatorisesti useita eri lähteitä ja menetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen tekoälyn päätöksentekoa kuvaava primaariaineisto muodostettiin tekoälyteknologian kehittäjiltä ja alan tutkijoilta kerätyistä teemahaastatteluista. Tekoälyn erehtyväisyyttä lähestyttiin uutisartikkeleista, yritysten tutkimusraporteista sekä blogijulkaisuista muodostetun sekundaariaineiston kautta esittelemällä julkisuuteen nousseita tapauksia tekoälyn tekemistä virheistä.
Tutkimus havaitsi intuition käsitteen olevan vahvasti tekoälyä ja inhimillistä päätöksentekoa yhdistävä kokonaisuus. Vaikka intuitiivinen, ympäristöstä havaittavia säännönmukaisuuksia korostava, päätösprosessi on ominaista sekä ihmiselle, että tekoälylle eivät tekoälyn päätöksentekoa kuvaavat piirteet jaa muuten yhtäläisyyksiä inhimillisen päätöksenteon kanssa. Tutkimusaineistosta löydettiin kolme tekoälyn päätöksentekoa kuvaavaa kokonaisuutta: kohdennettu soveltaminen, rajoitettu deskriptiivisyys ja riippuvuus kolmansista osapuolista. Tekoäly toimii ympäristön, suoritettavan tehtävän ja käytettävän opetusdatan suhteen aina äärimmäisen kapealla alueella eikä sen päätöksenteko useissa tapauksissa ole rationalisoitavissa. Tekoälyn antamaa tulkintaa voidaan verrata haluttuun lopputulokseen, mutta kyseenalaistettavissa olevaa päättelyketjua ei voida tekoälyn tapauksessa usein esittää. Tekoälyn toiminta on myös äärimmäisen riippuvaista sitä ympäröivistä ulkopuolisista tekijöistä. Sekä opetusdatan valinta että siitä tekoälyn tekemät tulkinnat ovat osin ulkopuolisen toimijan, usein ihmisen, ohjaamia.
Tekoälyn erehtyväisyyden näkökulmasta tutkimus korostaa tekoälyn päätöksentekoa kuvaavien piirteiden suhdetta sille annettuun tehtävään ja ympäristöön, jossa tehtävää suoritetaan. Ihmisen päätöksentekoon verrattavissa olevaa systemaattista päätöksenteon vinoutumista ei tekoälyn tapauksessa esiinny, vaan mahdolliset päätöksenteon virheet aiheutuvat teknologian, ympäristön ja suoritettavan tehtävän epäonnistuneesta yhteensovittamisesta.
Tutkimustulosten voidaan katsoa korostavan teknologiavuorovaikutuksen merkitystä. Useista muista teknologioista poiketen vuorovaikutus ei ainoastaan vaikuta teknologiasta saatavaan hyötyyn, vaan muuttaa merkittävällä tavalla teknologian toimintaa. Tämä tarkoittaa, että tekoälyavusteista päätöksentekoa ymmärtääksemme emme voi tarkastella tekoälyä erillisenä toimijana, vaan meidän tulee suunnata huomiomme teknologiavuorovaikutukseen sekä kontekstiin, jossa tämä vuorovaikutus tapahtuu.