Vuorovaikutus avustustyöntekijän työssä humanitaarisessa katastrofikontekstissa

Abstract

Vuorovaikutusosaaminen on yksi työelämän ydinkompetensseista. Sen merkitys korostuu erityisesti työtehtävissä, joissa työn päätavoitteet saavutetaan vuorovaikutuksessa. Kansainvälisissä humanitaarisissa kriiseissä ja katastrofeissa työskentelevät avustustyöntekijät kohtaavat työssään monenlaisissa kriisitilanteissa eläviä ihmisiä. Työn tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä, lievittää inhimillistä hätää ja ylläpitää ihmisarvoa kriisien aikana. Suuri osa avustustyöstä tehdään kiinteässä vuorovaikutuksessa kriiseissä elävien ihmisten kanssa. Avustustyöntekijät edustavat kriisialueilla aina jotakin järjestöä, jolloin järjestön arvot, säännöt ja toimintaperiaatteet ohjaavat niin työtä, kuin työssä viestimistä. Lisäksi kriisit ja katastrofit ovat työympäristöinä erityislaatuisia ja vaativia.

Tutkielman tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kansainvälisissä kriiseissä ja katastrofeissa työskentelevien avustustyöntekijöiden ammatillisesta roolista ja vuorovaikutusosaamisesta. Tarkastelun kohteena on Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustyön ammattilaiset. Tutkielmassa vuorovaikutusosaaminen nähdään osana avustustyöntekijän ammatillista osaamista. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu viestinnän institutionaalisesta teoriasta, jonka kautta huomiota kiinnitetään odotustenmukaiseen viestintään ja siitä juontuviin jännitteisiin. Avustustyöntekijän ammatillista roolia ja viestintää tarkastellaan vaikutelmien hallinnan, yksityisyyden säätelyn ja tunteiden säätelyn näkökulmista. Työtä varten haastateltiin kymmentä eri ammattiryhmiä edustavaa avustustyöntekijää. Haastattelut tehtiin yksilöhaastatteluina ja metodina käytettiin teemahaastattelua. Aineiston analyysi suoritettiin teemoittelua hyödyntämällä. Tutkimusote on laadullinen.

Tutkielman tulokset osoittavat, että avustustyöntekijä tarvitsee työssään monipuolista ja tavoitteellista vuorovaikutusosaamista, joka on yhteydessä järjestön maineen ylläpitoon, ammatillisten suhteiden luomiseen ja ylläpitoon, työtehtävien hoitamiseen, työssä jaksamiseen ja turvallisuuteen. Järjestön edustamisen koettiin muodostavan avustustyöntekijälle ammatillisen roolin, jota leimaa normatiivisuus ja jossa järjestöön kuuluminen muokkaa oleellisesti avustustyöntekijän viestintää. Rooliin liittyy ristiriitaisuutta virallisuuden ja inhimillisyyden osoittamisen välillä. Tutkielman perusteella avustustyöntekijän ammatillisessa roolissa toimiminen vaatii avustustyöntekijältä tiedostettua viestinnän mukauttamista ja vaikutelmien hallintaa.

Tulokset vahvistavat aiempaa tutkimustietoa siitä, että vuorovaikutusosaaminen on oleellinen osa ammatillista osaamista. Avustustyönteon kontekstissa vuorovaikutusosaamisen tärkeimmiksi osa-alueiksi muodostuivat viestinnän mukauttaminen tilanteeseen ja kulttuuriin sopivaksi sekä tiedostettu ja tavoitteellinen vaikutelmien hallinta. Uutena tietona voidaan pitää sitä, että avustustyöntekijän roolille on leimallista institutionaalisuus, josta juontuvat odotukset määrittävät avustustyöntekijän viestintää. Uutena löydöksenä voidaan pitää myös sitä, että avustustyöntekijän viestintää ja vuorovaikutusta leimaa virallisuuden ja inhimillisyyden ristiriita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että avustustyöntekijän ammatissa vuorovaikutusosaamisella on erityinen merkitys työn tekemisen kontekstin sekä avustustyöntekijän rooliin liittyvän institutionaalisen normatiivisuuden ja inhimillisyyden ristiriitaisuuden vuoksi.