Verkostoyhteistyö palliatiivisen potilaan hoidossa
Heino, Johanna; Nikkilä, Milla (2019)
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171743
Tiivistelmä
Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa on pyritty kehittämään Suomessa viime vuosina. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä on pidetty keskeisenä kehittämiskohteena, koska sen avulla voidaan parantaa hoidon saatavuutta, yhtenäisyyttä ja laatua.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen palliatiivisen hoidon yhteistyöverkoston toimijoiden kokemuksia verkoston toiminnasta nykyhetkellä ja selvittää miten toimintaa voisi jatkossa kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 erään sairaanhoitopiirin alueelta sähköisellä lomakkeella, johon sisältyivät IIC-mittari ja kolme avointa kysymystä, sekä kahdella ryhmähaastattelulla. Kyselylomakkeeseen vastasi 10 sairaanhoitajaa ja 9 lääkäriä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 7 sairaanhoitajaa. IIC-mittarilla kerätty aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sekä ryhmähaastattelut deduktiivisella sisällönanalyysilla.
Moniammatillinen verkostoyhteistyö on edistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kanssakäyminen jäsenten välillä koetaan verkoston toimintaa tukevaksi. Verkoston toimintaa vaikeuttaa kuitenkin osin jäsentymätön yhteistyö sekä jäsenten vaihteleva osallisuus toimintaan. Verkostossa on sen toimintaa tukevia yhteydenpidon käytänteitä, joskin ne koetaan osin epäyhtenäisiksi. Verkoston toiminnan kehittämiseksi eri organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä yhteydenpitokäytänteitä tulisi edelleen kehittää verkoston tarpeet huomioiden. Lisäksi verkostotyöskentelyn kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja moniammatillista yhteistyötä tulisi hyödyntää verkostotyöskentelyssä enemmän. Verkostotyöskentelyn kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä toimintaa.
Keskussairaalassa on otettu käyttöön uusia palliatiivisen hoidon toimintamalleja ja henkilöstön palliatiivisen hoidon asiantuntemus on lisääntynyt. Palliatiivisten hoitolinjausten käytännöissä on kuitenkin edelleen yksikkökohtaista vaihtelua. Myös alueen terveyskeskukset ovat edelleen eri vaiheissa palliatiivisen hoidon kehittämisessä. Potilaiden ja heidän läheistensä mahdollisuudet osallistua hoitoon koetaan riittämättömiksi, vaikka osallisuutta on pyritty vahvistamaan. Verkostolle on alussa laadittu yhteiset tavoitteet, mutta toimintaa ei ole arvioitu systemaattisesti. Nykyhetken tavoitteet ovat epäselvät ja epävarmuus verkoston tulevaisuudesta vaikeuttaa uusien tavoitteiden asettamista. Tavoitteiden systemaattisen asettamisen ja arvioimisen tulisi olla säännöllistä verkoston toiminnassa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä palliatiivisen hoidon yhteistyöverkostojen toimintaa ja siten edesauttaa palliatiivisen potilaan hoidon kehittämistä ja yhtenäistämistä Suomessa ja kansainvälisesti.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata moniammatillisen palliatiivisen hoidon yhteistyöverkoston toimijoiden kokemuksia verkoston toiminnasta nykyhetkellä ja selvittää miten toimintaa voisi jatkossa kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2018 erään sairaanhoitopiirin alueelta sähköisellä lomakkeella, johon sisältyivät IIC-mittari ja kolme avointa kysymystä, sekä kahdella ryhmähaastattelulla. Kyselylomakkeeseen vastasi 10 sairaanhoitajaa ja 9 lääkäriä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 7 sairaanhoitajaa. IIC-mittarilla kerätty aineisto analysoitiin tilastollisesti ja avoimet kysymykset sekä ryhmähaastattelut deduktiivisella sisällönanalyysilla.
Moniammatillinen verkostoyhteistyö on edistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja kanssakäyminen jäsenten välillä koetaan verkoston toimintaa tukevaksi. Verkoston toimintaa vaikeuttaa kuitenkin osin jäsentymätön yhteistyö sekä jäsenten vaihteleva osallisuus toimintaan. Verkostossa on sen toimintaa tukevia yhteydenpidon käytänteitä, joskin ne koetaan osin epäyhtenäisiksi. Verkoston toiminnan kehittämiseksi eri organisaatioiden välistä yhteistyötä sekä yhteydenpitokäytänteitä tulisi edelleen kehittää verkoston tarpeet huomioiden. Lisäksi verkostotyöskentelyn kehittämiseen tulisi kiinnittää huomiota ja moniammatillista yhteistyötä tulisi hyödyntää verkostotyöskentelyssä enemmän. Verkostotyöskentelyn kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä toimintaa.
Keskussairaalassa on otettu käyttöön uusia palliatiivisen hoidon toimintamalleja ja henkilöstön palliatiivisen hoidon asiantuntemus on lisääntynyt. Palliatiivisten hoitolinjausten käytännöissä on kuitenkin edelleen yksikkökohtaista vaihtelua. Myös alueen terveyskeskukset ovat edelleen eri vaiheissa palliatiivisen hoidon kehittämisessä. Potilaiden ja heidän läheistensä mahdollisuudet osallistua hoitoon koetaan riittämättömiksi, vaikka osallisuutta on pyritty vahvistamaan. Verkostolle on alussa laadittu yhteiset tavoitteet, mutta toimintaa ei ole arvioitu systemaattisesti. Nykyhetken tavoitteet ovat epäselvät ja epävarmuus verkoston tulevaisuudesta vaikeuttaa uusien tavoitteiden asettamista. Tavoitteiden systemaattisen asettamisen ja arvioimisen tulisi olla säännöllistä verkoston toiminnassa.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä palliatiivisen hoidon yhteistyöverkostojen toimintaa ja siten edesauttaa palliatiivisen potilaan hoidon kehittämistä ja yhtenäistämistä Suomessa ja kansainvälisesti.