Afaattisten puhujien kertova kieli : kolmen puhujaryhmän sarjakuvakertomukset
Reinikka-Uitto, Päivi (2019)
Reinikka-Uitto, Päivi
2019
Logopedian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171742
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171742
Tiivistelmä
Vuosittain aivoverenkiertohäiriöihin (AVH) sairastuu maassamme noin 25 000 henkilöä. Aivoverenkiertohäiriön akuuttivaiheessa noin kolmasosalla esiintyy afasiaa eli kielellisen tiedon käsittelyn häiriöitä. AVH-potilaista noin viidenneksellä on vielä kuuden kuukauden kuluttua afasiaa. Aiemmin ajateltiin, että afasia seuraa ainoastaan aivojen vasemman puoliskon vaurioissa. Nykyään tiedetään, että kielellisen tiedon prosessoinnin vaikeuksia voi seurata myös muiden aivoalueiden vaurioissa, sillä puhetta ja kieltä tuotetaan laajan neuraalisen verkoston avulla. Afasian aiheuttamia kielellisen tiedon käsittelyn häiriöitä voivat ilmetä esimerkiksi puheessa, toistossa, kerronnassa, lukemisessa ja kirjoittamisessa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 28 afaattisen puhujan sarjakuvakertomuksia ja heidän käyttämiään verbiprosesseja sekä verbien määrää ja monipuolisuutta. Puhujat jakautuivat kolmeen ryhmään, vasemman aivopuoliskon vaurion, oikean aivopuoliskon vaurion ja aivojen syvien alueiden vaurion saaneiden ryhmiin. Puhujaryhmien tuottamista sarjakuvakertomuksista analysoitiin kertomuksen sisältöyksiköt. Kertomuksissa käytettyjen verbiprosessien tarkastelu pohjautui M.A.K. Hallidayn ja kollegoiden kehittämään systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Puhujien käyttämät verbit analysoitiin mahdollisen keveyden selvittämiseksi, samoin kertomuksista analysoitiin sanavalintojen harvinaisuutta ilmaiseva hapax legomenon -arvo.
Puhujaryhmät erosivat tuotettujen sisältöyksikköjen määrän mukaan ja käytettyjen verbiprosessien jakautuman mukaan. Syvien alueiden ja vasemman puolen vaurion saaneista tutkittavista valtaosa tuotti kertomuksen kaikki kuusi sisältöyksikköä, sen sijaan oikean puolen vaurion saaneista puhujista vain muutama kykeni samaan. Ryhmien sisällä vaihtelua oli runsaasti, ja tutkittavat tuottivat sekä kaikki yksiköt sisältäneitä kertomuksia että ei yhtään sisältöyksikköä sisältäneitä kertomuksia. Vasemman puolen ja syvien alueiden vaurion saaneiden puhujien käyttämät verbiprosessit jakautuivat lähinnä materiaalisiin ja mentaalisiin, kun taas oikean aivopuoliskon vaurion saaneet puhujat käyttivät eniten relationaalisia prosesseja kertomuksissaan.
Verbien määrä ja sanaston rikkaus vaihtelivat ryhmissä suuresti, mutta niillä oli silti yhteys tuotettujen sisältöyksikköjen määrään. Kaikki tutkittavat käyttivät keveitä verbejä kertomuksissaan ja liki kaikki myös leksikaalisia verbejä. Verbien keveyttä arvioitiin esiintyvyyden avulla eli mitä yleisempi verbi on, sitä todennäköisemmin se on keveä. Tutkimuksessa huomasi käytettävän materiaalin muokkaavan kertomuksia, mikä näkyi tutkittavien käyttämistä leksikaalisista verbeistä.
Tämän tutkimuksen avulla vahvistui aiemmissa tutkimuksissa esitetty ajatus, että lieväkin afasia voi vaikeuttaa kertovan puheen tuottamista. Tutkimus kuitenkin osoitti, että mitä lievempi tutkittavan afasia, sitä todennäköisemmin hän kykeni tuottamaan kaikki kertomuksen sisältöyksiköt, mutta yhteys ei kuitenkaan ole automaattinen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että vaikeatakin afasiaa sairastava puhuja voi kyetä tuottamaan kertomusta, kunhan hän voi toimia kuulijan kanssa dialogisessa yhteistyössä. Sarjakuvakertomuksen käyttäminen afaattisen henkilön kertovan kielen kykyjen selvittämiseksi tutkimusmenetelmänä vaikuttaa toimivan sekä lievästi että vaikeasti afaattisten puhujien kanssa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 28 afaattisen puhujan sarjakuvakertomuksia ja heidän käyttämiään verbiprosesseja sekä verbien määrää ja monipuolisuutta. Puhujat jakautuivat kolmeen ryhmään, vasemman aivopuoliskon vaurion, oikean aivopuoliskon vaurion ja aivojen syvien alueiden vaurion saaneiden ryhmiin. Puhujaryhmien tuottamista sarjakuvakertomuksista analysoitiin kertomuksen sisältöyksiköt. Kertomuksissa käytettyjen verbiprosessien tarkastelu pohjautui M.A.K. Hallidayn ja kollegoiden kehittämään systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Puhujien käyttämät verbit analysoitiin mahdollisen keveyden selvittämiseksi, samoin kertomuksista analysoitiin sanavalintojen harvinaisuutta ilmaiseva hapax legomenon -arvo.
Puhujaryhmät erosivat tuotettujen sisältöyksikköjen määrän mukaan ja käytettyjen verbiprosessien jakautuman mukaan. Syvien alueiden ja vasemman puolen vaurion saaneista tutkittavista valtaosa tuotti kertomuksen kaikki kuusi sisältöyksikköä, sen sijaan oikean puolen vaurion saaneista puhujista vain muutama kykeni samaan. Ryhmien sisällä vaihtelua oli runsaasti, ja tutkittavat tuottivat sekä kaikki yksiköt sisältäneitä kertomuksia että ei yhtään sisältöyksikköä sisältäneitä kertomuksia. Vasemman puolen ja syvien alueiden vaurion saaneiden puhujien käyttämät verbiprosessit jakautuivat lähinnä materiaalisiin ja mentaalisiin, kun taas oikean aivopuoliskon vaurion saaneet puhujat käyttivät eniten relationaalisia prosesseja kertomuksissaan.
Verbien määrä ja sanaston rikkaus vaihtelivat ryhmissä suuresti, mutta niillä oli silti yhteys tuotettujen sisältöyksikköjen määrään. Kaikki tutkittavat käyttivät keveitä verbejä kertomuksissaan ja liki kaikki myös leksikaalisia verbejä. Verbien keveyttä arvioitiin esiintyvyyden avulla eli mitä yleisempi verbi on, sitä todennäköisemmin se on keveä. Tutkimuksessa huomasi käytettävän materiaalin muokkaavan kertomuksia, mikä näkyi tutkittavien käyttämistä leksikaalisista verbeistä.
Tämän tutkimuksen avulla vahvistui aiemmissa tutkimuksissa esitetty ajatus, että lieväkin afasia voi vaikeuttaa kertovan puheen tuottamista. Tutkimus kuitenkin osoitti, että mitä lievempi tutkittavan afasia, sitä todennäköisemmin hän kykeni tuottamaan kaikki kertomuksen sisältöyksiköt, mutta yhteys ei kuitenkaan ole automaattinen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että vaikeatakin afasiaa sairastava puhuja voi kyetä tuottamaan kertomusta, kunhan hän voi toimia kuulijan kanssa dialogisessa yhteistyössä. Sarjakuvakertomuksen käyttäminen afaattisen henkilön kertovan kielen kykyjen selvittämiseksi tutkimusmenetelmänä vaikuttaa toimivan sekä lievästi että vaikeasti afaattisten puhujien kanssa.