Japanin aavekirjallisuus : aaveet yhteiskunnan peilaajina
Ruuska, Reina (2019)
2019
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-15
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171740
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905171740
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan japanilaista aavekirjallisuutta, erityisesti klassisia aavekertomuksia, joilla on Japanissa oma kirjallisuuden lajityyppinsä nimeltä ”kaidan”. Tämä Japanin perinteinen aavekirjallisuus ei vertaudu suoraan länsimaiseen kauhukirjallisuuteen, vaan aavekirjallisuus on oma kirjallinen tyylinsä, joka keskittyy yliluonnollisiin tapahtumiin ja kuolemaa käsitteleviin hahmoihin, mutta joka ei välttämättä käytä mitään kauhua luovia elementtejä tarinoissaan. Tarkastelen aaveiden luonnetta myös vertailemalla aavekuvauksen malleja länsimaisen kirjallisuuden vastaaviin teoksiin. Japanissa aaveiden olemassaololla on kuitenkin hyvin erilaisia merkityksiä kuin länsimaissa, koska Edo-kauden (1603-1868) ja Meiji-kauden (1868-1912) aikana aavekirjallisuus sai paljon vaikutteita pääasiassa uskonnoista ja paikallisista kuolemakäsityksistä.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että Japanin aavekirjallisuudessa on usein kuvattu yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Japanin aavekirjallisuudessa pääpaino ei ole itse aaveen fiktiivisessä kuvauksessa, vaan tarinat valaisevat aaveiden kautta inhimillisiä heikkouksia sekä yhteiskunnan normeja. Tämän lisäksi aaveille on usein annettu rooli historian korjaajana, syntipukkina tai mahdollisen maailman edustajana, kuten luvussa kolme käsittelemäni teema ”kamika-kushi” (joka tarkoittaa hengen erottamista ruumiista jumaluuden voimalla) osoittaa. Tarinat ovat oikeastaan allegorioita historian synkistä tapahtumista.
Oman tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, miten aavekirjallisuus peilaa omaa aikaansa ja ympäristöään, eli kuinka yhteiskunnalliset ongelmat ovat synnyttäneet aavekertomuksia, ja kuinka samat aaveen olemassaoloon liittyvät teemat ilmentyvät kulttuurisesti ja uskonnollisesti hyvin erilaisissa ympäristöissä, sekä länsimaissa että Japanissa. Tarkastelen tiettyjä aavekirjallisuuden teemoja, jotka näkyvät voimakkaasti niin japanilaisessa kuin länsimaisessa kirjallisuudessa: naisaaveiden ja kulttuurimisogynian suhdetta, tästä seuraavaa katarsista sekä aaveiden ruumiillisuuden merkityksiä ja toisen maailman kosmologiaa. Tutkin aavekirjallisuuden suhdetta maagiseen realismiin, johon kuuluu usein todellisten tapahtumien ja mielikuvituksen harmonista rinnakkaiseloa.
Tutkimuksen keskeisin tutkimustulos on se, että Japanin aavekirjallisuudessa näkyvät selkeästi feodaalisen patriarkaalisen yhteiskunnan ylivalta, avioliiton ristiriitaisuus, sekä buddhalaisuuden vaikutukset. Aavehahmot edustavat yhteiskunnan vähäosaisempia henkilöitä eli naisia ja lapsia, ja näiden aseman käsittely on osa aavekirjallisuuden yhteiskunnallista roolia.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että Japanin aavekirjallisuudessa on usein kuvattu yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Japanin aavekirjallisuudessa pääpaino ei ole itse aaveen fiktiivisessä kuvauksessa, vaan tarinat valaisevat aaveiden kautta inhimillisiä heikkouksia sekä yhteiskunnan normeja. Tämän lisäksi aaveille on usein annettu rooli historian korjaajana, syntipukkina tai mahdollisen maailman edustajana, kuten luvussa kolme käsittelemäni teema ”kamika-kushi” (joka tarkoittaa hengen erottamista ruumiista jumaluuden voimalla) osoittaa. Tarinat ovat oikeastaan allegorioita historian synkistä tapahtumista.
Oman tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella, miten aavekirjallisuus peilaa omaa aikaansa ja ympäristöään, eli kuinka yhteiskunnalliset ongelmat ovat synnyttäneet aavekertomuksia, ja kuinka samat aaveen olemassaoloon liittyvät teemat ilmentyvät kulttuurisesti ja uskonnollisesti hyvin erilaisissa ympäristöissä, sekä länsimaissa että Japanissa. Tarkastelen tiettyjä aavekirjallisuuden teemoja, jotka näkyvät voimakkaasti niin japanilaisessa kuin länsimaisessa kirjallisuudessa: naisaaveiden ja kulttuurimisogynian suhdetta, tästä seuraavaa katarsista sekä aaveiden ruumiillisuuden merkityksiä ja toisen maailman kosmologiaa. Tutkin aavekirjallisuuden suhdetta maagiseen realismiin, johon kuuluu usein todellisten tapahtumien ja mielikuvituksen harmonista rinnakkaiseloa.
Tutkimuksen keskeisin tutkimustulos on se, että Japanin aavekirjallisuudessa näkyvät selkeästi feodaalisen patriarkaalisen yhteiskunnan ylivalta, avioliiton ristiriitaisuus, sekä buddhalaisuuden vaikutukset. Aavehahmot edustavat yhteiskunnan vähäosaisempia henkilöitä eli naisia ja lapsia, ja näiden aseman käsittely on osa aavekirjallisuuden yhteiskunnallista roolia.