Persoonallisuuden yhteys hoitoon sitoutumiseen käytettäessä käyttäytymisen aktivaatiota ja motivoivaa haastattelua masennuksen ja yhtäaikaisen päihdehäiriön hoidossa

Abstract

Persoonallisuuden tiedetään vaikuttavan sekä masennuksen, että päihdehäiriön esiintyvyyteen, riskiin ja hoitoon. Masennus- ja kaksoisdiagnoosipotilaiden hoito on haastavaa, ja on vaikeaa tunnistaa, millä perusteella paras hoitomuoto tulisi valita. Hoitoon sitoutuminen on tärkeä hoidon tehoon vaikuttava tekijä. Persoonallisuuden vaikutusta hoitoon sitoutumiseen on kuitenkin tutkittu hyvin vähän.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin Masennustalkoot II -aineistoa, johon kuului 242 potilasta viideltä avohoitoklinikalta ja yhdeltä osastolta Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueelta vuosina 2009-2013. Tutkimukseen mukaan ottamisen kriteerinä oli vähintään keskivaikea masennus, ja osa potilaista kärsi lisäksi päihdeongelmasta. Kaikkia potilaita hoidettiin kuuden viikon ajan käyttäytymisen aktivaatiomallin mukaan, ja lisäksi päihdeongelmaisten ensimmäisillä hoitokerroilla käytettiin motivoivaa haastattelua. Potilaiden persoonallisuutta tarkasteltiin alussa ja kuuden viikon kohdalla Cloningerin temperamentti- ja karaktääri-inventaarion avulla, ja tämän mallin piirteistä koostuva kokonaisuus on tässä tutkimuksessa määritelty potilaan persoonallisuudeksi. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näiden persoonallisuuden piirteiden yhteyksiä käyttäytymisen aktivaation ja motivoivan haastattelun toteutuneisiin hoitokertoihin. Lisäksi tarkasteltiin piirteiden yhteyksiä hoidon keskeytymisen syihin.

Kuuden viikon kohdalla arvioiduista persoonallisuuden piirteistä hyväksynnän hakemisella oli tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys motivoivan haastattelun istuntojen lukumäärään kaksoisdiagnoosipotilailla. Tulokset viittaavat siihen, että persoonallisuudella on vaikutusta hoitoon sitoutumiseen, mikä voisi osaltaan selittää sen vaikutusta hoitotuloksiin, vaikkakaan tutkimuksen rajoitusten puitteissa ei muita merkitseviä tuloksia saatu.