Mitä on suomalainen arvokonservatiivisuus? : tutkimus suomalaisen konservatiivisuuden sisällöistä ja taustatekijöistä
Suikkanen, Sanni (2019)
Suikkanen, Sanni
2019
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161728
Tiivistelmä
Arvokeskustelun lisääntyminen, perussuomalaisten nousu suurten puolueiden joukkoon sekä erityisesti maahanmuuttoa koskevan keskustelun polarisoituminen tarkoittavat samalla, että konservatiivisuus on noussut aiempaa suurempaan rooliin suomalaisessa politiikassa. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, minkälaista arvokonservatiivisuutta suomalaisten keskuudessa ilmenee ja mitkä taustatekijät selittävät näitä asenteita. Arvokonservatiivisuus on työssä rajattu erilleen taloutta koskevista asenteista. Tutkielma asettaa arvokonservatiivisuuden suomalaisen puoluekentän kontekstiin jakolinjateorian avulla ja selvittää, miten arvokonservatiivisuuden eri osa-alueet ovat yhteydessä puoluevalintaan. Tutkielma pyrkii myös vastaamaan kysymykseen siitä, onko arvokonservatiivisuudella potentiaalia kasvattaa suosiotaan merkittävästi ja onko Suomessa kannattajapohjaa radikaalikonservatiivisille liikkeille.
Tutkielman teoriaosa taustoittaa konservatiivisuuden käsitteen määritelmää ja historiaa, sekä konservatiivisuuden roolia poliittisena ideologiana. Yksilötason konservatiivisuutta käsitellään psykologisten motivaatiotekijöiden sekä autoritaarisen persoonallisuuden käsitteen kautta. Lisäksi huomioidaan sosiodemografisten tekijöiden vaikutus. Tutkielman keskeinen kontribuutio aikaisempaan suomalaisen konservatiivisuuden tutkimukseen on henkilökohtaisen uskonnollisuuden ja arvokonservatiivisuuden suhteen tarkastelu. Työn empiirisessä osassa arvokonservatiivisuutta tarkastellaan eksploratiivisen faktorianalyysin sekä lineaarisen monimuuttujaregression avulla. Lisäksi konservatiivisuuden eri osa-alueita tarkastellaan suhteessa toisiinsa sijoittamalla niiden muodostamaan nelikenttään eri äänestäjäryhmiä riippumattomien muuttujien t-testiä ja summamuuttujia hyödyntäen.
Työn keskeisin tulos on, että suomalaisten keskuudesta on tunnistettavissa kaksi arvokonservatiivien pääjoukkoa: yhteiskunnan yhtenäisyyttä korostavat sekä uskonnolliset konservatiivit. Yhtenäisyyttä korostava konservatiivisuus on yhteydessä perussuomalaisten kannatukseen ja sen keskeisiä arvoja ovat maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustaminen. Uskonnollinen konservatiivisuus yhdistyy kristillisdemokraatteihin ja oikeistolaisuuteen, ja sen keskiössä ovat traditionaaliset kristilliset arvot. Kumpikin ryhmä suhtautuu negatiivisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien parantamiseen. Arvokonservatiivisuuteen vaikuttavista yksilöllisistä taustatekijöistä merkittävimpiä ovat ikä, miessukupuoli sekä alhainen koulutustaso.
Tulosten valossa näyttää siltä, että suomalaisten keskuudessa on selvä arvokonservatiivisten äänestäjien joukko ja konservatiivisten arvojen voidaan olettaa lisäävän merkitystään tulevaisuudessa. Arvokonservatiivien keskuudessa eniten potentiaalia yhteistyöhön näyttää olevan seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että yhtenäisyyttä korostava konservatiivisuus on nukkuvien äänestäjien keskuudessa muita yleisempää.
Tutkielman teoriaosa taustoittaa konservatiivisuuden käsitteen määritelmää ja historiaa, sekä konservatiivisuuden roolia poliittisena ideologiana. Yksilötason konservatiivisuutta käsitellään psykologisten motivaatiotekijöiden sekä autoritaarisen persoonallisuuden käsitteen kautta. Lisäksi huomioidaan sosiodemografisten tekijöiden vaikutus. Tutkielman keskeinen kontribuutio aikaisempaan suomalaisen konservatiivisuuden tutkimukseen on henkilökohtaisen uskonnollisuuden ja arvokonservatiivisuuden suhteen tarkastelu. Työn empiirisessä osassa arvokonservatiivisuutta tarkastellaan eksploratiivisen faktorianalyysin sekä lineaarisen monimuuttujaregression avulla. Lisäksi konservatiivisuuden eri osa-alueita tarkastellaan suhteessa toisiinsa sijoittamalla niiden muodostamaan nelikenttään eri äänestäjäryhmiä riippumattomien muuttujien t-testiä ja summamuuttujia hyödyntäen.
Työn keskeisin tulos on, että suomalaisten keskuudesta on tunnistettavissa kaksi arvokonservatiivien pääjoukkoa: yhteiskunnan yhtenäisyyttä korostavat sekä uskonnolliset konservatiivit. Yhtenäisyyttä korostava konservatiivisuus on yhteydessä perussuomalaisten kannatukseen ja sen keskeisiä arvoja ovat maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustaminen. Uskonnollinen konservatiivisuus yhdistyy kristillisdemokraatteihin ja oikeistolaisuuteen, ja sen keskiössä ovat traditionaaliset kristilliset arvot. Kumpikin ryhmä suhtautuu negatiivisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien parantamiseen. Arvokonservatiivisuuteen vaikuttavista yksilöllisistä taustatekijöistä merkittävimpiä ovat ikä, miessukupuoli sekä alhainen koulutustaso.
Tulosten valossa näyttää siltä, että suomalaisten keskuudessa on selvä arvokonservatiivisten äänestäjien joukko ja konservatiivisten arvojen voidaan olettaa lisäävän merkitystään tulevaisuudessa. Arvokonservatiivien keskuudessa eniten potentiaalia yhteistyöhön näyttää olevan seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi vaikuttaa siltä, että yhtenäisyyttä korostava konservatiivisuus on nukkuvien äänestäjien keskuudessa muita yleisempää.