Todistuksista keskusteluihin : luokanopettajien kokemuksia arviointikeskusteluista

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia luokanopettajilla on arviointikeskusteluiden pitämisestä. Tutkimuksen teoriatausta rakentui arvioinnin käsitteen määrittelystä sekä katsauksesta arviointiperiaatteiden ja -käytänteiden kehittymisestä peruskoulun alkuajoilta nykypäivään. Lisäksi teoriaosuudessa tarkasteltiin arviointikeskustelun perusteita, sen kulkua sekä keskustelun osallistujien rooleja. Arviointi on kehittynyt arvostelusta, vertailusta ja ennustamisesta kohti nykyperuskoulussa tavoiteltavaa kannustavaa ja monipuolista oppimisen arviointia. Nykyisten arviointikäsitysten ja opetussuunnitelman perusteiden perusteella monessa kunnassa on alettu toteuttaa osalla luokka-asteista oppilaiden väliarviointeja kirjallisen todistuksen sijaan arviointikeskusteluilla. Tutkielmassa tarkasteltiin opettajien kokemuksia arviointikeskusteluista sekä väliarvioinnin toteuttamismuotona että laajemmassa kontekstissa.

Tutkimuksessa ilmiötä pyrittiin ymmärtämään yksilöiden kokemuksen kautta, joten tutkimus oli kvalitatiivinen ja siinä käytettiin fenomenologista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla haastattelemalla kuutta Hämeenlinnassa opettavaa luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla teemoittamista hyödyntäen.

Opettajien kokemukset arviointikeskusteluista olivat moninaisia. Opettajat kokivat arviointikeskusteluiden vahvuuksiksi mahdollisuuden luoda kokonaiskuva oppilaan koulunkäynnin tilanteesta, kodin ja koulun välisen yhteistyön tehostumisen sekä oppilaiden osallisuuden huomioimisen. Arviointikeskusteluiden koettiin tarjoavan mahdollisuuksia arvioinnin monipuoliselle toteuttamiselle, ei-akateemiselle arvioinnille, oppilaan itsearviointitaitojen harjoittelulle sekä kodin ja koulun välisen luottamuksen rakentumiselle.

Opettajat kokivat arviointikeskusteluiden merkittävimmiksi heikkouksiksi niiden kuormittavuuden opettajalle sekä sen, että oppilaat kokevat arviointikeskustelut epämiellyttäviksi tilanteiksi. Lisäksi opettajat kokivat, että arviointikeskusteluissa on vaikeaa puhua kielteisistä asioista, mikä voi johtaa oppilaiden yliarviointiin. Osa haastateltavista koki, että välitodistukset ovat tarpeellisia, sillä he kokivat todistuksen arviointikeskustelua selkeämmäksi ja pitivät kirjallisia perusteluita tärkeänä osana arviointia. Osa haastateltavista puolestaan piti todistuksen korvaamista keskustelulla hyvänä uudistuksena, sillä keskusteluissa asioita pystytään lähestymään todistusta monisanaisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Tulosten perusteella arvioinnin toteuttamiseen kaivattaisiin lisää selkeyttä, minkä takia arviointikeskusteluita tulisi jatkossakin tutkia.