Harrastajateatterissa toimivien tiedonhankinta ja tarpeet
Ala-Piirto, Anni (2019)
2019
Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Information Studies and Interactive Media
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161718
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161718
Tiivistelmä
Harrastajateattereissa toimimiseen kuuluu monipuolisesti erilaisia tehtäviä ja toimijuusrooleja. Harrastajateattereista löytyviä eri toimijuuksia ovat esimerkiksi näyttelijä, lavastaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, tanssija ja tuottaja. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan näitä kaikkia ja muita esiinnousseita toimijuuksia ja niiden harrastamiseen liittyvää tiedonhankintakäyttäytymistä. Tutkimuksen painopisteitä ovat harrastukseen liittyvä tiedonhankinta ja siinä käytetyt lähteet ja kanavat, lähteiden ja kanavien valintaan liittyvät kriteerit sekä tiedonhankintaan liittyvät esteet ja ongelmat.
Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Haastateltavia valikoitui yhteensä kymmenen kolmesta tamperelaisesta harrastajateatterista. Haastateltavia rekrytoitiin Ylioppilasteatterin jäsenien sähköpostilistan kautta sekä henkilökohtaisten kontaktien kautta. Haasteltavien valinnan kriteereinä olivat vähintään kahden vuoden harrastustausta sekä se, ettei teatterissa toimimista saatu palkkatuloja. Haastattelun lisäksi haastateltavilla toteutettiin Sonnewaldin informaatiohorisonttikarttaan perustuva tehtävä käytetyistä tiedonlähteistä. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat Stebbinsin Serious Leisure -konsepti sekä Savolaisen arkielämän tiedohankinnan malli.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien teatteriammattilaisten parissa toteutettujen tutkimusten tulosten kanssa. Harrastajat ja ammattilaiset turvautuvat ensimmäisenä henkilölähteiden puoleen ja erityisesti oman ryhmän harrastajakaverin tai työkaverin puoleen. Henkilölähteiden lisäksi erityisesti näyttelijät käyttivät käsikirjoitusta niin tiedonlähteenä kuin inspiraationlähteenäkin. Kriteereinä näihin valintoihin toimivat helppo saavutettavuus sekä saadun tiedon luotettavuus. Lähteiden ja kanavien valintaa ohjasivat myös yleisemmällä tasolla lähteiden helppo saavutettavuus sekä luotettavuus. Muita merkittäviä kriteereitä olivat tiedon nopea saatavuus sekä tiedon saaminen tiiviissä paketissa. Tiedonhankinnassa koettiin vain vähän esteitä tai ongelmia. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat usein ajankäyttö sekä tiedonhankinnan rajaaminen.
Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Haastateltavia valikoitui yhteensä kymmenen kolmesta tamperelaisesta harrastajateatterista. Haastateltavia rekrytoitiin Ylioppilasteatterin jäsenien sähköpostilistan kautta sekä henkilökohtaisten kontaktien kautta. Haasteltavien valinnan kriteereinä olivat vähintään kahden vuoden harrastustausta sekä se, ettei teatterissa toimimista saatu palkkatuloja. Haastattelun lisäksi haastateltavilla toteutettiin Sonnewaldin informaatiohorisonttikarttaan perustuva tehtävä käytetyistä tiedonlähteistä. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat Stebbinsin Serious Leisure -konsepti sekä Savolaisen arkielämän tiedohankinnan malli.
Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien teatteriammattilaisten parissa toteutettujen tutkimusten tulosten kanssa. Harrastajat ja ammattilaiset turvautuvat ensimmäisenä henkilölähteiden puoleen ja erityisesti oman ryhmän harrastajakaverin tai työkaverin puoleen. Henkilölähteiden lisäksi erityisesti näyttelijät käyttivät käsikirjoitusta niin tiedonlähteenä kuin inspiraationlähteenäkin. Kriteereinä näihin valintoihin toimivat helppo saavutettavuus sekä saadun tiedon luotettavuus. Lähteiden ja kanavien valintaa ohjasivat myös yleisemmällä tasolla lähteiden helppo saavutettavuus sekä luotettavuus. Muita merkittäviä kriteereitä olivat tiedon nopea saatavuus sekä tiedon saaminen tiiviissä paketissa. Tiedonhankinnassa koettiin vain vähän esteitä tai ongelmia. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat usein ajankäyttö sekä tiedonhankinnan rajaaminen.