Ensihoitohenkilöstön kokemuksia sairaalan ulkopuolisen elvytystapahtuman jälkeisestä debriefing-keskustelusta
Halmesmäki, Riikka (2019)
2019
Terveystieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161710
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161710
Tiivistelmä
Sairaalan ulkopuolinen sydänpysähdys on yksi merkittävistä terveysongelmista Euroopassa ja Suomessa. Elvytyksen Käypä hoito -suositus ohjaa laadukkaaseen elvytykseen. Suosituksissa ohjataan palautekeskusteluun elvytystapahtuman jälkeen, jotta tapahtumasta voitaisiin oppia. Debriefing-keskustelusta saadulla palautteella näyttäisi tutkimusten mukaan olevan vaikutusta elvytyksen laatuun ja potilaan selviytymiseen. Tutkimusten mukaan elvytystapahtuman jälkeistä debriefingiä ei suosituksista huolimatta käytetä säännöllisesti elvytystapahtumien jälkeen. Elvytyksenjälkeiseen debriefing-keskusteluun osallistuneiden kokemuksien mukaan debriefing parantaa yksilöllistä ja ryhmän suoriutumista elvytystapahtumassa. Debriefing elvytystapahtuman jälkeen auttaa prosessoimaan tapahtumaa sekä käsittelemään henkisesti raskaita asioita paremmin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ensihoitohenkilöstön kokemuksia sairaalan ulkopuolisen elvytystapahtuman jälkeisestä debriefing-keskustelusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla sairaalan ulkopuolisen elvytystapahtuman jälkeistä debriefing-keskustelun toteuttamista varten voidaan kehittää strukturoitua mallia ensihoitoon ja täten lisätä elvytyksen laatua sekä potilaiden selviytymistä sydänpysähdyksestä.
Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2019 käyttäen internetkyselyä kolmen sairaanhoitopiirin alueilla työskenteleviltä ensihoitajilta ja kenttäjohtajilta. Kyselyyn vastasi 43 ensihoidon ammattilaista. Kertynyt aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Ensihoitohenkilöstö kuvasi, ettei elvytyksenjälkeinen debriefing toteutunut jokaisen elvytystapahtuman jälkeen. Debriefingiä toteutettiin pääsääntöisesti tarpeen mukaan joko strukturoidun mallin tai vapaamuotoisen keskustelun keinoin, myös puhelimitse debriefing-keskusteluja oli toteutettu. Kaikki elvytykseen osallistuneet eivät päässeet osallistumaan debriefingiin. Etenkin pelastuslaitosten ensivastehenkilöstön osallistuminen keskusteluihin oli vähäistä. Debriefing-keskusteluissa käytiin läpi elvytys vaiheittain huomioiden hoitotoimenpiteet, ei-tekniset taidot ja elvytyksen laatu. Debriefing-keskusteluissa havainnoitiin onnistumiset, kehittämisen kohteet sekä tunnistettiin virheet. Debriefingin koettiin tukevan sekä yhteisöllistä että yksilöllistä oppimista ja ammatillista kehittymistä sekä ryhmän toimintaa. Debriefing vähensi ensihoitohenkilöstön psyykkistä kuormitusta.
Debriefing-toimintaa kehitettäessä tulisi jatkossa pyrkiä mahdollistamaan myös pelastuslaitosten ensivastehenkilöstön osallistuminen debriefing-keskusteluihin. Debriefing-keskusteluille tulisi varata riittävästi aikaa ja sopiva paikka. Elvytystapahtuman jälkeisessä debriefingissä olisi hyvä olla strukturoitu rakenne, joka lisää debriefing-keskustelun tasalaatuisuutta. Debriefing-keskusteluja tulisi järjestää rutiininomaisesti matalalla kynnyksellä. Debriefing-keskusteluissa tulisi antaa henkilökohtaista palautetta jokaiselle osallistujalle, myös kenttäjohtajalle. Keskusteluista olisi hyvä koota käsitellyt asiat kirjalliseen muotoon, jotta tietoja voitaisiin hyödyntää elvytyskoulutuksissa.
Abstract
Out-of-hospital cardiac arrest is one of the major health problems in Europe and Finland. The Finnish national resuscitation guideline provides criteria for high quality resuscitation. The recommendations guide the debriefing after the resuscitation event to learn from the event. According to the research, the feedback from the debriefing discussion seems to have an impact on the quality of resuscitation and patient survival. Studies have shown that debriefing after a resuscitation event is not used regularly after resuscitation, despite the recommendations. Based on the experiences of the post-resuscitation debriefing, it improves individual and group performance in the resuscitation event. Debriefing after a resuscitation event helps to process the event and to deal better with mentally difficult things.
The purpose of this study was to describe the emergency medical personnel experiences of the debriefing discussion after an out-of-hospital resuscitation event. The aim of the study was to produce information that can be used to develop a structured model for debriefing in emergency medical services and to improve the quality of resuscitation and survival of patients after an out-of-hospital resuscitation event.
The research material was collected in spring 2019 using an online survey. Data was collected from the paramedics and field managers working in the areas of three hospital districts. 43 emergency care professionals responded to the survey. The survey data was analysed using inductive content analysis.
Emergency medical personnel described that post-resuscitation debriefing did not occur after each resuscitation event. Debriefing was implemented by either a structured model or a free-form discussion, and debriefing discussions were also conducted over the telephone. All participants in the resuscitation event were not able to participate in the debriefing. In particular, the involvement of emergency response staff in rescue services was limited. Debriefing discussions were carried out in a step-by-step manner, taking care of treatment measures, non-technical skills and quality of resuscitation. Debriefing discussions showed successes, development targets, and identified errors. Debriefing was seen as supporting both community and individual learning and professional development as well as group activities. Debriefing reduced the mental load of emergency medical personnel.
In developing the debriefing activity, efforts should also be made to enable rescue personnel in rescue services to participate in debriefing discussions. There should be enough time and proper place for debriefing discussions. In a debriefing after a resuscitation event, it would be good to have a structured model that increases the consistency of the debriefing discussion. Debriefing discussions should be routinely organized on a low threshold. Debriefing discussions should give personal feedback to each participant, including the field chief. Things that have been discussed should be written down that the data can be used in resuscitation training.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ensihoitohenkilöstön kokemuksia sairaalan ulkopuolisen elvytystapahtuman jälkeisestä debriefing-keskustelusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla sairaalan ulkopuolisen elvytystapahtuman jälkeistä debriefing-keskustelun toteuttamista varten voidaan kehittää strukturoitua mallia ensihoitoon ja täten lisätä elvytyksen laatua sekä potilaiden selviytymistä sydänpysähdyksestä.
Tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2019 käyttäen internetkyselyä kolmen sairaanhoitopiirin alueilla työskenteleviltä ensihoitajilta ja kenttäjohtajilta. Kyselyyn vastasi 43 ensihoidon ammattilaista. Kertynyt aineisto analysoitiin hyödyntäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Ensihoitohenkilöstö kuvasi, ettei elvytyksenjälkeinen debriefing toteutunut jokaisen elvytystapahtuman jälkeen. Debriefingiä toteutettiin pääsääntöisesti tarpeen mukaan joko strukturoidun mallin tai vapaamuotoisen keskustelun keinoin, myös puhelimitse debriefing-keskusteluja oli toteutettu. Kaikki elvytykseen osallistuneet eivät päässeet osallistumaan debriefingiin. Etenkin pelastuslaitosten ensivastehenkilöstön osallistuminen keskusteluihin oli vähäistä. Debriefing-keskusteluissa käytiin läpi elvytys vaiheittain huomioiden hoitotoimenpiteet, ei-tekniset taidot ja elvytyksen laatu. Debriefing-keskusteluissa havainnoitiin onnistumiset, kehittämisen kohteet sekä tunnistettiin virheet. Debriefingin koettiin tukevan sekä yhteisöllistä että yksilöllistä oppimista ja ammatillista kehittymistä sekä ryhmän toimintaa. Debriefing vähensi ensihoitohenkilöstön psyykkistä kuormitusta.
Debriefing-toimintaa kehitettäessä tulisi jatkossa pyrkiä mahdollistamaan myös pelastuslaitosten ensivastehenkilöstön osallistuminen debriefing-keskusteluihin. Debriefing-keskusteluille tulisi varata riittävästi aikaa ja sopiva paikka. Elvytystapahtuman jälkeisessä debriefingissä olisi hyvä olla strukturoitu rakenne, joka lisää debriefing-keskustelun tasalaatuisuutta. Debriefing-keskusteluja tulisi järjestää rutiininomaisesti matalalla kynnyksellä. Debriefing-keskusteluissa tulisi antaa henkilökohtaista palautetta jokaiselle osallistujalle, myös kenttäjohtajalle. Keskusteluista olisi hyvä koota käsitellyt asiat kirjalliseen muotoon, jotta tietoja voitaisiin hyödyntää elvytyskoulutuksissa.
Abstract
Out-of-hospital cardiac arrest is one of the major health problems in Europe and Finland. The Finnish national resuscitation guideline provides criteria for high quality resuscitation. The recommendations guide the debriefing after the resuscitation event to learn from the event. According to the research, the feedback from the debriefing discussion seems to have an impact on the quality of resuscitation and patient survival. Studies have shown that debriefing after a resuscitation event is not used regularly after resuscitation, despite the recommendations. Based on the experiences of the post-resuscitation debriefing, it improves individual and group performance in the resuscitation event. Debriefing after a resuscitation event helps to process the event and to deal better with mentally difficult things.
The purpose of this study was to describe the emergency medical personnel experiences of the debriefing discussion after an out-of-hospital resuscitation event. The aim of the study was to produce information that can be used to develop a structured model for debriefing in emergency medical services and to improve the quality of resuscitation and survival of patients after an out-of-hospital resuscitation event.
The research material was collected in spring 2019 using an online survey. Data was collected from the paramedics and field managers working in the areas of three hospital districts. 43 emergency care professionals responded to the survey. The survey data was analysed using inductive content analysis.
Emergency medical personnel described that post-resuscitation debriefing did not occur after each resuscitation event. Debriefing was implemented by either a structured model or a free-form discussion, and debriefing discussions were also conducted over the telephone. All participants in the resuscitation event were not able to participate in the debriefing. In particular, the involvement of emergency response staff in rescue services was limited. Debriefing discussions were carried out in a step-by-step manner, taking care of treatment measures, non-technical skills and quality of resuscitation. Debriefing discussions showed successes, development targets, and identified errors. Debriefing was seen as supporting both community and individual learning and professional development as well as group activities. Debriefing reduced the mental load of emergency medical personnel.
In developing the debriefing activity, efforts should also be made to enable rescue personnel in rescue services to participate in debriefing discussions. There should be enough time and proper place for debriefing discussions. In a debriefing after a resuscitation event, it would be good to have a structured model that increases the consistency of the debriefing discussion. Debriefing discussions should be routinely organized on a low threshold. Debriefing discussions should give personal feedback to each participant, including the field chief. Things that have been discussed should be written down that the data can be used in resuscitation training.